En tiedä,
monessako satamassa ankkuroidessasi
olet jättänyt käsiesi tatuoinnit
ostettuihin syleihin.
Kuinka moneen niistä
olet piiloutunut öiksi,
kaipaukseni unohtaaksesi.
Mutta kulje yhä meriesi teitä,
seuraavien satamien
kyltymättömien sylien tyyssijoihin.
Olen muuttanut kauaksi tuntureille
Sinun tavoittamattomaksi,
kuullakseni vuoripuron solinan
levätäkseni revontulien nuotiolla
ja peittääkseni vuoteeni tähtien vyöllä.
monessako satamassa ankkuroidessasi
olet jättänyt käsiesi tatuoinnit
ostettuihin syleihin.
Kuinka moneen niistä
olet piiloutunut öiksi,
kaipaukseni unohtaaksesi.
Mutta kulje yhä meriesi teitä,
seuraavien satamien
kyltymättömien sylien tyyssijoihin.
Olen muuttanut kauaksi tuntureille
Sinun tavoittamattomaksi,
kuullakseni vuoripuron solinan
levätäkseni revontulien nuotiolla
ja peittääkseni vuoteeni tähtien vyöllä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hieno aamunaloitusruno,lindal. !!Tästä on hyvä jatkaa.
Kiittäen, mitäpä tähän muuta osaa sanoa.
Ja hyvää päivän jatkoa sateesta huolimatta.
Tämä alkaa olla aina vain hankalampaa, tämä kommentointi.
Onnistuit hyvin runosiekkari :), etkä kaipaisi
vastausrunoa, mutta en voi nyt tätä estää.
Satamanvalojen sammuessa,
sujahtavat maksetun
rakkauden raakileet
loukkoihinsa.
Rakkauden ankkuri,
se lasketaan kaipauksen
merellä, keskelle aavaa,
tähtitaivaan alle.....
et kehtois, oikeesti.
Tiedätkö - minä tykkään vastarunoista. Ja toiseks
on mukava huomata, että oma runo on antanut ins-
piraation lukijalle.
Mitä sanoisinkaan runostasi ?
Ensimmäinen säkeistö passaa kuin nenä päähän vas-
tineeksi. Helkkarin hienosti jatkettu tarinan
toisenlainen sisältö. Sisältö joka toisella sä-
keellään koskettaa, koskettaa.
Näihin meriaiheisiin runoihini on vankka syy,
mutta se jääköön salaisuudeksi. Jos Hän näitä lu-
kee, niin varmasti tietää.
Kiitos Mar ja ihanaa huomenta * räps *
Aina vaan paranee, sanojen heittely.Kiitos.
Mihinkä tämä päättyy jos paremmaksi tulemme.
Paras kohta.
(Mutta kulje yhä meriesi teitä,
seuraavien satamien
kyltymättömien sylien tyyssijoihin.)
Osia uusimmasstani ei julkaistu.
Havupuiden
vihreyden vierellä yksin
Raadollisina seisovat
kohti taivaita kurotellen
Ja toinen.
Liekistä kuumasta eloisasta
muuntaudun minäksi.
Hahmotun.
Murtheella.
pienen pojan kloppi
silmät ymmyrkäisinä
aitan rappusten vierelt
töllää kulkuria.
Hyvää syksyn jatkoa linda.
Minähän joudun tässä sanojesi edessä vallan hä-
milleni, enkä tiedä miten pitäisi vastata.
Ainahan runoissa laatu vaihtelee, se on selvä.
Mutta noin kun sanot, niin olen enemmän kuin
otettu.
Niin, " kulje yhä meriesi teitä "
kun se on totuus, ja minä vaan jatkan kirjoitte-
luani tunturissa.
Aivan ihana jälleen kerran tuo
" havupuiden vihreyden vierellä yksin " huoks.
Liekkisäe on liikuttavan koskettava ja lopppu
saa suun hymyyn.
Kiitos, samoin Sinulle Koboltti ja lämmin kiitok-
seni vastauksesi herkkyydestä - Sinulla on runoi-
lijan sydän.
...heti aamusta.
Kasata tuo sydän uudelleen...huh kova homma.
Luonto rauhoittaa ja taas uskotaan ja luotetaan huomiseen:)))
Vaan mitäpä sitä vois seilori muutakaan
tehdä kun laiva saapuu satamaan kun oma
muija (jos sellainen on) on kaukana kaukana.
"Tippaakaan en kehu mutta sellainen jehu
on Kalle Aaltonen"....
Hyvin tehty runo!
sellaistahan se tahtoo olla.
Ja mitä se synnyttääkään meissä, myrskyn sisällä
ja mielen kaaoksen.
Kuinka korjata säröilevä sydän ?
Vaikka paeta tunturiin miettimään ja parantamaan
niitä haavoja ja vaikka kirjoittamaan rakkausru-
noja. Onhan se terapiaa sekin.
Kiitos Kaaru.
Jaa-a, niinhän se saattaa toisten kohdalla olla.
Mutta jos rakkaus on aitoa, niin uskoisin kyllä
ettei se aivan noin kuitenkaan ole.
Varmaan mieli halajaa niihin syleihin, joita sa-
tamat tarjoavat, mutta uskollisuus on avioliiton
perusta. Ja sehän vannotaan jo vihkivalassakin.
Mutta runoissa voi antaa mielen vaeltaa vaikka
missä, eikös se niin ole.
Mutta mitäpä minä tässä jaarittelemaan enempiä
kuin että kiitos.
Ja mukavaa päivän jatkoa Zacke.
...ota minut mukaan! Sinne minäkin aion piiloutua :o).
ovat oivia apuvälineitä Viltteri-kulta.
Laitan postissa ne Sinulle, että löydät
piilopirttiini.
Me elämän kolhimat voimme yhdessä sitten kuunnel-
la vuoripurojen solinaa ja katsella revontulia.
Piiloudutaan muulta maailmalta, annetaan sielun-
hoitoa toinen toisillemme ja paikataan sydämemme
säröt.
Olet NIIN liikuttava.
Kiitos ja halaus.
Miten olisikaan hyvä, jos voisi "paeta tuntureille" niin ettei mikään satuttaisi.
Kiitos taas hyvästä lukuhetkestä.
kun se olisikin niin helppoa.
Mutta elämä ei jaa aina oikeutta, ja rakkaus se
vasta kimurantti juttu onkin. Mitä teet, kun ei
sydän kuuntele järjen ääntä ?
On pakko yrittää paeta kaikkea, vaikkapa tuntu-
riin. Mutta runo on runo - muusta en sitten vir-
ka yhtikäs mitään :)
Kuten olen aina sanonut, kiitos kuuluu kommentoi-
jalle ja tässä tapauksessa siis myöskin Sinulle
lämmin kiitos.
kuudesti eksynyt
kuudesti pettynyt
en huomannut ajoissa
seilasin syntisessä laivassa
lepää kaukana Lapissa
muistelen sinua tyrskyisessä aallokossa
kuka olet Sinä.
Tekstisi antaisi joitakin viitteitä siihen, että
saattaisit olla joku minulle erityinen.
Mutta on sanomassasi myös jotain sellaista, joka
herättää määrätynlaista epäilystä ja toisaalta
runosi voi olla vain vastarunokin omaani.
Koskettavasti kirjoitat, kuin olisit todellisuu-
dessa niitä tyrskyjä kyntänyt aluksellasi kuin
senkin, että minua muistelisit.
Jos sen tietäisin, olisi se minulle lohtu.
Nyt kun en varmuudella voi tietää millään, niin
liikuttuneena vain luen noita sanojasi yhä uudel-
leen miettien, miettien.
Olet sitten kuka tahansa - vieras, Hän tahi joku
muu tuttu, niin kiitän sydäntäni koskettavasta
runostasi/ajatuksistasi.
joten älä yöuniasi menetä
keksin mielikuvitteellisen vastarunon
Sinä jatkat meriesi teitä,
jatkat ankkuroitumistasi kylmiin
ja tuttuakin tutuinpiin satamiin.
Astut ulos aluluksestasi
hakeudut kyltymättömien sylien syleiltäväksi
tietäen
että jokaisella käsiesi tatuonilla
viillät sydämeeni uuden haavan.
Mutta tiedä,
olen hoitanut haavani umpeen
syntynyt uudelleen tunturissa,
vuoripurojen solinassa
ja revontulien merta ihaillessa.
Olet minulle enää kaunis muisto
muisto ikuisesti sydämeeni tatuoituneena,
eikä tyrskysi yllä sinne.
Ole purjehtiva mertasi,
ole antautuva viettelevien
mutta tunteettomien sylien huomaan.
---
Kiitos tarkennuksestasi. Ja voin kertoa, etten
menettänyt silti yöunia asian vuoksi, vaikkakin
runosi sai ajatukseni hieman sekaisin.
Kiittäen,
linda
Koita tässä itse sitten runoilla jotain hienoo ku tämä tässä kirjoittelee niin että henki meinaa pysähtyä...!
Tuo loppu varsinkin - voiko olla hienompaa...
PS: perhana kun taas tökkii nää sivut - kui just sillon ku kiireki o - grr
Päiväsii sinne ja terkui =)
Kuuleppas nyt likka.
Lakkaa jo, mokoma !
Ylisanoja tyystin Sinultakin;
" henki meinaa pysähtyä "
Ei ollut millään muotoa tarkoitus aiheuttaa
sytämmeesi pyssäytyksiä sen paremmin ko
muutenkaan järkyttää, heh.
Mutta olen kyllä itsekkin loppuun tyytyväinen ja
melkoisen tyytyväinen kokonaisuuteenkin.
Kerrottakoon, että " Erkki Eräskin " =)
Ei vaan, hienohan tuollaista palauttea on lukea,
valehtelisin jos kieltäisin. Mutta siltikin tuo
kuulosti oikeesti ylisanoilta.
Kirjuuttelen nyt muuten täältä maailmalta, kuten
varmaan muistat ja kotiopäin pääsee vasta joskus
illalla, joten runoilu jääpi tältä päivältä.
Täytynee sitten huomenissa katsella, josko sais
jotain aikaseksi, vaikkakin aina jemmassakin on
jotain.
Mut huominen ohjelma, kuten tiijät on melko
touhukas.
Sinoot varmaan jo unosilla, joten huomenta kun
tätä lueskelet ja päivän jatkoja.
hei lindalinda
kirjaimet lipuvat asettuen oikealle paikalleen
kuin kivet purossa
tässä tiet erkanevat
satamiin / tuntureille
j,uni
perkule mikä moka - Unohdin kiittää Mysiä !
Kyllä minä oon sitte hapero jo tästä päästäni,
mutta minkäs sille mahtaa.
Niinhän ne tuntuivat tässä runossani lipuvan,
kuin itsestään, aina se ei ole yhtä helppoa.
Mutta kauniisti kuvailit " kuin kivet purossa "
Sinä runosielu.
Äläkä unohda illalla, tulla olkapäälleni puhal-
tamaan minua sillä höyhenelläsi uneen =)
Kiitos Unisein ja hyvää työpäivää toivotellen,
linda
muistanpas että olisit kirjoittanut tämän aiemminkin?
Kauniita unia sinulle! :)
en ole aiemmin tätä kirjoittanut tänne, enkä
millekkään muullekkaan saitille - tämä on vasta
viime viikolla synnytetty.
Mutta toki tässä saattaa olla joitakin aineksia
jostakin aiemmasta runostani, vaikka en ainakaan
itse nyt juuri muista.
Kai me melko usein itse kukin saatamme toistaa
joitakin aiemmin käytettyjä ilmaisuja, kuten var-
maan tekee moni oikeakin runoilija.
Mutta hyvää uutta päivää Sinulle ja kiitos yön
toivotuksista kuin itse kommentoinnistakin, joka
lämmitti kovin.