Kajsan uusi maailma JATKUU (osa 9) .......

Wooper kirjoitti:

Kajsan tarinan (jo) 9. (ja odotettu?) osa –
kertokaa mielipiteenne! (osassa 8 oli SUURI
virhe! Morty EI käytä vesi-, vaan
kummituspokemoneja! Anteeksi kauhesti, mikäli se
jotakin häiritsi. Yritän vastaisuudessa olla
huolellisempi...)

”Espeon, käytä psykoasetta!” ”Tee ukkossisku,
Flaaffy!” Kajsa ja Melinda-niminen tyttö kävivät
pokemonkamppailua Toddin ruokkiessa omia
pokemonejaan. Espeon ”lähetti matkaan” lähes
näkymättömiä, kuultavan sinisiä ”aaltoja”. Ne
osuivat Flaaffyyn, joka pyörtyi. Melinda kutsui
Flaaffyn takaisin ja lähetti matkaan Oddishin.
Myös Kajsa kutsui Espeonin takaisin ja lähetti
matkaan Pidgeotton. ”Oddish, unijauhe!” Melinda
komensi. ”Pidgeotto, käytä myrskytuulta!”
Pidgeotto pölläytti siivillään ilmaa Oddishin
lähettämiin unijauhehiukkasiin ja ne kääntyivät
Oddishia itseään vastaan – Oddish siirtyi
höyhensaarille. ”Huoh! Takaisin, Oddish!” Melinda
komensi ja Oddish palasi palloonsa. ”Hienoa,
Pidgeotto!” Kajsa huusi onnittelunsa
Pidgeottolle, joka lensi Kajsan pään päällä ja
kutsui sen takaisin pokepalloon. ”Hieno ottelu,
vaikkakaan ei kovin voitokas – minun osaltani!”
Melinda harmitteli. ”No, minun täytyy jatkaa
matkaani. Moikka!” Melinda huusi hyvästinsä
Kajsalle ja Toddille samalla, kun juoksi
poispäin. ”Moikka, moikka!” Kajsa ja Todd
huutelivat yhteen ääneen Melindan kadotessa mäen
taakse.

”Kajsa, muuten”, Todd sanoi yhtäkkiä heidän
kävellessään tietä pitkin. ”No mitä?” Kajsa kysyi
hyväntuulisesti, koska oli juuri voitokaasti
käynyt pokemonkamppailun. ”Et ole vielä ottanut
Squirtleasi pokepallosta ulos”, Todd
selitti. ”Niin muuten! En olekaan!” Kajsa tajusi
samalla hetkellä. ”Taidan ottaa Squirtlen ulos
samantien”, Kajsa sanoi ja ryhtyi tuumasta
toimeen – hän otti pokepallon ja käski: ”Tule
ulos, Squirtle!” Squirtle tuli ulos pallosta ja
katsoi Kajsaa suurilla silmillään Kajsan
tuijottaessa takaisin. Juuri kun Kajsan hermot
meinasivat mennä – olihan Squirtle
ensivaikutukselta tyhmempi kuin vaikka Psyduck –
Squirtle avasi suunsa ja Kajsa oli jo muutaman
sekunnin kuluttua kuivien vaatteiden
tarpeessa. ”Ha-haa!” Toddilla oli taas
hauskaa. ”Onnistunut vaihtokauppa!” ”Suu kiinni!”
Kajsa tuhahti vihaisena. ”Hei, hei, hei! Olisit
iloinen! Nyt sinun ei enää tarvitse käydä
suihkussa – senkun otat Squirtlen pokepallosta ja
alat tuijottaa!” Todd sai sanottua hekotuksensa
lomasta. Kajsan yrittäessä kuivata vaatteitaan
Toddilla oli entistä hauskempaa – Squirtle
tuijotti Kajsaa entistä suuremmilla silmillä.
Kajsa tuijotti takaisin ja kysyi: ”Mitäs
tölläät?” Samassa suu aukesi uudelleen ja nyt
Kajsan vaatteista valui vettä kuin
vesiputouksesta. Toddia tämä huvitti siinä
määrin, että poika ulvoi naurusta jalat
kippuralla maassa maaten. ”Ärr!” Kajsa
sadatteli. ”Tuollakin tolvanalla on NIIN
hauskaa!” hän ajatteli. ”Hei! Mitäpä, jos...”
Kajsa keksaisi. ”Squirtle, ammu vesipyssyllä!”
Squirtle – ihme kyllä – totteli ja pian Todd oli
yhtä märkä kuin Kajsakin – nyt Toddilla ei enää
ollutkaan hauskaa, vaan hän oli ihmeen
vihainen. ”Sinä senkin....!” ”Itsepähän aloitit!”
Kajsa puolustautui. ”Ai, aloitin, vai? Minusta
Squirtle aloitti!” Todd oli
raivoissaan. ”Squirtlea ei lasketa! Ja sitä
paitsi, sinä se aloit nauramaan minulle!” sanat
tulvivat Kajsan suusta kuin vesi putouksesta –
jonka elävä esimerkki Kajsa (ja Todd) nyt
oli. ”Ai, aloin vai?” Todd toisti itseään. ”Mutta
sitten sinä kastelit minut!” ”Mitä sitten?
Itselläsi oli hauskaa, kun minä olin märkä! Miksi
sinulla ei nyt ole HAUSKAA?” viimeisen sanan
Kajsa kiljui niin kovaa, että lähipuun Pidgeyt ja
Spearrowit lähtivät lentoon ja Sandshrewit
kaivautuivat maan alle. ”No, minulla ei nyt vain
satu olemaan HAUSKAA!” Todd kiljui takaisin. ”Uu!
Tämä tietää sotaa, Todd...” Kajsan lause jäi
kesken. ”Öö, mikä sinun sukunimesi on?” Kajsa
kysyi varovasti. ”Elm”, Todd vastasi. ”Mutta en
ole sukua proffalle”, hän jatkoi nopeasti. ”Hyvä
on”, Kajsa sanoi. ”Mihin jäinkään... Ai niin!
Tämä tietää sotaa, Todd Elm!!!!” ”Samoin, Kajsa
mikälie!” Todd karjui. ”Minä kuljen tästä lähtien
yksin!!!” Todd huusi raivoissaan. ”Niin minäkin!”
Kajsa huusi kyyneltensä välistä – hän ei olisi
halunnut tapella Toddin kanssa, mutta kun herra
äitiytyi noin koppavaksi, niin mikäs siinä
auttoi? ”Hyvä!” Todd huusi viimeisillä
voimillaan. Hän otti tavaransa ja kääntyi kohti
tietä, josta he olivat juuri tulleet. ”He-hei!
Minne sinä menet?” Kajsa kysyi. Kyyneleet
valuivat hänen poskiaan pitkin. ”Menen sinne,
minne tie vie! Äläkä yritä seurata minua!” Toddin
raivo vain yltyi. ”Miksi seuraisin tuollaista...
tuollaista... tuollaista tumpeloa?” Kajsa ei
löytänyt oikeaa sanaa. Mutta Todd ei enää
kuullut – hän oli jo niin kaukana. ”Hyvästi”,
Kajsa kuiskasi, kun kyyneleet valuivat entistä
vuolaampina hänen poskiaan pitkin. Sitten Kajsa
keräsi omat tavaransa ja kääntyi päinvastaiseen
suuntaan. Ehkä tuuli kuljetti Kajsan hyvästin
Toddin korvaan, koska Todd kääntyi samalla
hetkellä, kun Kajsa ”käänsi selkänsä” hänelle ja
lähti kulkemaan toiseen suuntaan. ”Hyvästi,
Kajsa. Ehkä vielä joskus tapaamme”, Todd sanoi
hiljaa ja katsoi, kuinka Kajsa häipyi tummana
silhuettina kohti punertavaa taivasta ja laskevaa
aurinkoa. Sen jälkeen Todd kääntyi ja lähti omaan
suuntaansa. Hänellä oli sellainen tunne, että hän
tulisi kohtaamaan Kajsan vielä uudestaan – ja
silloin he eivät olisi enää ystäviä. Ei. Silloin
Kajsa olisi hänen vihollisensa ja hän Kajsan.
Mutta se päivä koittaisi vasta usvaisessa
tulevaisuudessa.

JATKUU................

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä