Kajsan uusi maailma JATKUU (osa 10)..........

Wooper kirjoitti:

Kajsan tarinan 10. osa, joka tulee ”hyvityksenä”
pitkästä tauosta. Se, joka on tähän asti jaksanut
seurata, sanokoon ”hep”!

Kyyneleet Kajsan silmillä taistelivat yhä siitä,
saisivatko ne valua alas poskia pitkin. Kajsa oli
juuri saapunut Olivine Cityyn. Hän näki
salirakennuksen edessään. Ensimmäistä kertaa
Kajsa ei halunnut juosta suoraan salille. Hän
tarvitsi nyt miettimisaikaa. Todd oli lähtenyt
omille teilleen. Ehkä hän vapauttasi pokemoninsa
ja palaisi omaan, vanhaan maailmaansa. Ei! Sinne
hän ei palaisi koskaan! Siellä kukaan ei
ymmärtänyt häntä – hänellä ei ollut kavereita
koulussa – 7.-luokkalaiset eivät voineet ymmärtää
pokemoneja. E-ei. He ymmärsivät vain meikeistä,
pojista, vaatteista, kampauksista ja
muusta ”turhasta”, josta Kajsa ei välittänyt.
Äiti, isä ja Mark eivät ymmärtäneet häntä –
Mark:in oli 10-vuotias, eikä hän välittänyt
pokemoneista ja äiti ja isä tiesivät juuri ja
juuri, miten pokemon kirjoitetaan. Sinne hän ei
palaisi koskaan. Sen Kajsa päätti siinä paikassa.
Ei. Nyt Kajsan mielestä oli tärkeämpää miettiä,
miten hän pärjäisi eteenpäin nyt, kun Todd ei
enää ollut piristämässä häntä. Niin. Todd oli
aina pitänyt Kajsan mielialan iloisena,
silloinkin kun Kajsa oli ollut vihainen jostakin,
hän oli ollut salaa sisällään iloinen, koska Todd
jaksoi kulkea hänen mukanaan. Kajsan tuli äkkiä
nälkä. Hän otti repun selästään ja aikoi kaivaa
sieltä leipää, mutta leivän sijaan hänen käteensä
osui jotain muuta – jotain pyöreää ja kovaa.
Kajsa vetäisi esineen pois repusta – se oli
pokemonmuna, jonka Todd ja hän olivat saaneet,
kun olivat auttaneet Markia ja Marthaa. Siihen
oli liitetty kirje. Se oli Toddilta:

Kajsa:

Annan tämän munan sinulle, koska sinä halusit
sitä niin kovasti. Ja ennen kaikkea siksi, ettei
välillemme syntyisi riitaa tästä munasta. Hoida
sitä hyvin. Pyydän vastinneeksi yhtä asiaa: älä
koskaan suutu minulle niin, että välillemme
syntyy näkymätön kuilu, jota ei voi ylittää
millään.

Todd

Se oli liikaa Kajsalle – hän laittoi munan
takaisin reppuun ja kävi pokemon centerissä
parantamassa pokemoninsa. Sitten hän suunnisti
päättäväisesti salille, vain yksi asia
mielessään – hänen oli pakko löytää Todd. Vaikka
se veisi 100 vuotta, hän löytäisi Toddin.

”Kuka teistä on Jasmin?” Kajsa huusi
kysymyksensä. ”Minä”, Nuori nainen käveli Kajsaa
kohti. ”Haluan otella. Yksi yhtä vastaan,
käykö?” ”Käy, oikein mainiosti”, Jasmine sanoi ja
ajatteli: ”Taivas! Noin päättäväistä lasta en ole
ennen nähnyt!”

”Mene, Steelix!” ”Voita se, Squirtle!” Iso ja
vahva Steelix seisoi areenalla vastassaan pieni
Squirtle, jonka turvana olivat ainoastaan
mahtavat vesivoimat. ”Sttelix, käytä
maanjäristystä!” Jasmine huusi käskynsä. Steelix
totteli ja sai taisteluareenan tärisemään niin,
että Squirtle alkoi huimata. ”Squirtle,
sinnittele! Tee vesipumppu, NYT!” Kajsa huusi
mielessään eräs, joka ei esittelyjä kaipaa...
Squirtle keräsi vähät voimansa ja päästi suustaan
sellaisen vesiryöpyn, ettei isommasta väliä. Ja
arvaahan sen – Steelix pyörtyi. ”Takaisin,
Steelix!” Jasmine kutsui ja Steelix palasi
palloonsa. ”Hienoa, Squirtle!” Kajsa kutsui
Squirtlen takaisin palloon.

Vielä samana iltana Kajsa juoksi kohti Olivine
Cityn rantaa, jotta voisi ylittää meren – näin
hän pääsisi Cianwood Cityyn. Nyt hänen täytyi
vain miettiä, millä tavoin hän sen ylittäisi.
Lopulta Kajsa huomasi hylätyn soutuveneen. Se oli
kallioiden suojassa ja se oli aivan kuin uusi.
Kajsa kiipesi siihen ja lähti soutamaan.

Päästyään noin puoliväliin yksi Kajsan
pokepalloista aukesi ja Squirtle tuli ulos. ”Mitä
sinä haluat? Minun pitää päästä vielä 11 salia ja
liiga läpi, jotta pääsen etsimään Toddia!” Kajsa
selitti Squirtlelle – hän kuulosti ihan Toddilta.
Yksinäinen kyynel vierähti Kajsan poskelle.
Squirtle huomasi sen: ”Squee!” se hyppäsi veteen
köyden kanssa, jonka se oli ottanut Kajsan
repusta, sitoi köyden veneeseen ja toisen pään
vyötärönsä ympärille. Sitten se alkoi vetää
venettä. Hitaasti, mutta varmasti ja jotenkin....
turvallisen tuntuisesti. ”Kiitos”, Kajsa kuiskasi
ja nukahti veneen tasaiseen keinuntaan.

Aamulla, kun Kajsa heräsi, hän huomasi, että
Squirtle oli vetänyt veneen rantaan
saakka. ”Kiitos, vielä kerran”, Kajsa sanoi
Squirtlelle ja kutsui sen takasin – raukka nukkui
vielä. Kajsa suunnisti kohti pokemon centeriä.

”Kukas se siinä?” Kajsa oli juuri tullut ulos
pokemon centeristä, kun hän kuuli oikealta
puoleltaan ikävän tutun äänen: se oli Tim. ”Sinä!
Taas tavataan”, Kajsa sanoi murhaavalla
äänellä. ”Niin tehdään”, Tim sanoi. ”Ja arvaa,
kuka minulla on mukana? Hei, tule tänne, Todd!”
Todd käveli Kajsaa ja Timiä kohti. ”Todd!” Kajsa
hyppäsi Toddin kaulaan. ”Luulin, että sinulle oli
sattunut jotain!” Kajsan riemulla ei ollut
rajoja. ”Näpit irti, inhottava akka!” Todd huusi
ja repäisi Kajsan irti. ”Todd? Mikä sinulla on?”
Kajsa luuli kuulleensa väärin. ”Voi, voi! Eikö
Kajsan pikku-kulta enää pidäkään Kajsasta?” Tim
alkoi ilkkua. Toddin kasvoilla oli kylmä
ilme. ”Käyn kaupassa”, Todd sanoi Timille ja
kääntyi poispäin. ”Sinne meni!” Tim
totesi. ”Niin, joo! Sinä varmaan
haluat ”selityksen tähän hommaan ja heti!”, vai
mitä?” Tim kysyi matkien Kajsan ääntä. ”No, Todd
tuli minua vastaan eilen vai toissapäivänä ja hän
päätti lyöttäytyä porukkaan. Semmoinen tarina!”
Tim selosti. ”Tosin, nyt olemme lähdössä
eteenpäin, kohti Mahogany Townia”, Tim selitti
reittinsä. ”Adios! Ehkä vielä tapaamme –
viimeistään liigassa!” Tim lähti kävelemään kohti
kauppaa, josta Todd tuli juuri ulos. Todd loi
pitkän katseen Kajsaan, kunnes astui Timin
Lapraksen selkään ja yhdessä he lähtivät kohti
toista kaupunkia. Kajsa tuijotti Toddia (ja
Timiä) kunnes he katosivat taivaanrannan taakse.

JATKUU...............

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä