Olen juopotellut jo monta vuotta kausittain. Välissä on ollut muutama raitis viikko, mutta sitten taas lähden vauhdilla alamäkeen. Olen yrittänyt monta kertaa lopettaa juomisen kokonaan, mutta jossain vaiheessa on aina unohtunut kaikki raittiuden hyvät puolet ja löytynyt kymmenen "hyvää" syytä tarttua pulloon. Eilen yhtäkkiä koin "herätyksen": en enää halua taistella tästä asiasta itseni tai muiden kanssa. Haluan, että voin olla ylpeä itsestäni. Juomisen lopettamista ei tarvitse yrittää, sen voi vain tehdä. Tämä tuntemus on erittäin voimakas ja tuntuu oikealta. Takaraivossa on kuitenkin yhä tallessa pelko siitä, että retkahdan uudestaan. Olen ollut melko eristyksissä jo monta viikkoa. Tapasin ihmisiä oikeastaan vain baareissa, mutta nyt tunnen olevani yksinäinen. Mistä voisin löytää elämään uutta sisältöä ja raittiiseen elämään uskovia ihmisiä? Nyt usko itseen on vahva, mutta entä sitten, kun tulee heikko hetki?
eristyksissä
selvin päin
8467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
juomisen kauhut kokeneita ihmisiä tapaa ainakin AA:ssa. Sieltä saa tukea raittiuden säilyttämiseen. Minunkaan ei ole tarvinnut juoda sen jälkeen, kun lakkasin miettimästä otanko vai en. Saman ovat kokeneet tuhannet muut suomalaiset.
Itse pelkäsin tuota AA:ta monta vuotta ja join. Olin hampaat irvessä juomatta viikkoja ja joskus kuukausiakin, mutta se kytö viinaan eli siellä jossain ja elämä oli hankalaa kuivinakin kausina.
AA:ssa voi olla oma itsensä ja jo eka kerralla sain tuttavia ja puhelinnumeroita. Nyt menen sinne mielelläni kun ei tarvitse pingotta, että mitä sanon jos tuo pyytääkin baariin. Helppo olla kun tietää, ettei varmaan pyydä.
AP. Kokeile edes. Sinun ajatusmaailmastasi saa sen kuvan, että olet jo oivaltanut sen oleellisimman. Se kun on sellainen juttu mikä pitää ihan itse tehdä ja sen jälkeen on jo paljon helpompaa. Tsemppiä sinulle, olet oikealla tiellä.
Itsellä on älyttömän korkea kynnys lähteä esim. aa:han mukaan. Häpeän tunne on niin voimakas. Jospa kuitenkin uskaltautuisin sinne ainakin kokeilumielessä. Kuinka usein siellä yleensä käydään? Tuntuu siltä, että ainakin kerran viikossa olisi hyvä saada jonkinlaista tukea raittiudelle. Niin monta kertaa olen jo omin voimin epäonnistunut, vaikka alle kolmekymppinen vielä olenkin...
Jos kehtaat juopotella ja örveltää kännipäissäsi, niin kai nyt yhteen raittiiseen palaveriin voi mennä? En tajua tuollasia ihmisiä, kun itelläni ei ole koskaan ollut häpeäntunteita.
jotkut käyvät kerran viikossa, jotkut harvemmin, toiset useammin. On paikkakuntia, missä on joka päivä mahdollisuus mennä palaveriin ja sitten sellaisia, missä on yksi ainoa kokouspäivä. Sellaisten ryhmien jäsenet vierailevat usein naapuripitäjien palavereissa. Saat varmaan mukaasi myös luettavaa, mikä selventää ohjelmaamme. Mukaan vaan, kaikilla meillä on ollut kynnys lähteä ensimmäiseen palaveriin.
Oma mieheni kokee itsensä varmaan myöskin yksinäiseksi, vaikka olemmekin tosi tiiviisti yhdessä ja meillä menee (ainakin omasta mielestäni) hyvin. Nainen ei siis yksin tunnu riittävän. Olen aina valmis tukemaan ja kuuntelemaan häntä, mutta hänen mielestään vaikeneminen on kultaa.
Toivon, että löydät paljon raittiita ja rehellisiä ihmisiä tueksesi.
Miehelleni tulee kausia, jolloin hänen pitäisi päästää ryyppäämään taju kankaalle ja nimenomaan ilman minua. Olen yrittänyt saada häntä olemaan yhteydessä kavereihinsa, mutta selvinpäin. Voisivat käydä salilla, kahvilla, syömässä jne. Mieluummin on kuitenkin yksin tai minun kanssani kuin selvinpäin kavereidensa kanssa. En ymmärrä miksi. Pelkääkö kenties että kaverit houkuttelevat baariin ja joutuisi kieltäytymään etten suuttuisi ja kokee kieltäytymisen noloksi? Miksi (jotkut) miehet eivät halua nähdä kavereitaan selvinpäin? Kaverit ovat varmasti tärkeitä meille jokaiselle. Miksi ei siis juttelisi ja oleilisi kavereiden kanssa selvinpäin menettämättä muistiaan? Mieheni on myös kavereidensa vietävissä/ ohjailtavissa ollessaan kännissä. Hänelle tule sellainen hälläväliä-olotila. Minua tämä huolettaa kovasti, koska hän saattaa esim jättää minut kännissä ja sitten peruukin sen seuraavana aamuna ja on todella pahoillaan ja ihmettelee itsekin omaa käytöstään.
Mieheni on myös alle 30. Hänellä ole omasta mielestään mitään ongelmaa alkoholin kanssa. Toisinaan hän aikoo kuitenkin lopettaa alkoholin käytön kokonaan, koska se ei sovi hänelle, todella ristiriitaista.
Kaatokänni on kuitenkin päämäärä, johon hän juomisellaan tähtää. Pahimmillaan mies on yrittänyt lyödä minua kännissä, kun yritin estää hänen baariin lähtemisensä (ehkä se oli tyhmää, mutta miehellä ei ollut rahaa ja oli jo siinä vaiheessa tosi huonossa kunnossa). Väkivaltaiseksi hän saattaa yltyä myös tuntemattomien miesten kanssa (sehän mielletäänkin suomalaiselle miehelle tyypilliseksi käyttäytymiseksi).
Jos baarireissusta on sovittu niin mies tulee yleensä sen jälkeen kotiin asti, mutta kaatuu eteiseen ja sammuu siihen. Kännykkä on yleensä siinä vaiheessa rikki ja ehkä vaatteetkin revenneet.
Kaipaisin neuvoja/ mielipiteitä asian suhteen. On todella kurjaa, että tilanne ei tunnu millään ratkeavan. Mies on täydellinen minulle -selvinpäin.
En ole edes yrittänyt kieltää häneltä juomista kokonaan. Hän kaipaa säännöllisin väliajoin kunnon kaatokännejä kaveriporukalla eikä vaikuta tyytyvän vähempään. Olen ehdottanut erilaisia kompromisseja, mutta päätön juominen on ainoa kelpo vaihtoehto. Olen sanonut hyväksyväni senkin kunhan olen itse mukana (turvallisuuden vuoksi). Se ei kuitenkaan riitä. (En myöskään halua odottaa kotona ja pelätä pahinta.) Jos kuitenkin sovitaan, että minä odotan kotona niin mies sanoo seuraavana päivänä ettei olisi pitänyt lähteä. Krapulassa hän katuu muutenkin tekosiaan ja vannoo osaavansa käyttäytyä jatkossa.
Mies vähättelee juomistaan. On saatettua sopia, että hän ottaa pari kaljaa, mutta onkin sitten juonut 15(!) ja on seuraavana päivänä sitä mieltä ettei hän montaa juonutkaan.
Tämä on oikeasti ainoa huono asia/ ongelma suhteessamme (minun näkökulmastani). Asumme yhdessä ja suhdetta on takana kuutisen vuotta. Mieheni juominen on rauhoittunut suhteemme aikana. (Ennen joi huomattavasti useammin ja saattoi jopa ajaa kännissä autoa!) Edelleen mukana on kuitenkin baari-illan aikana oksentaminen, jonka jälkeen juominen jatkuu. Kotona oksentaminen jatkuu puolisen tuntia vielä ryyppyillan päätteeksi.
Meitä molempia tyydyttävää ratkaisua ei tunnu löytyvän. Tämä aihe aiheuttaa tuskaa noin kahden kuukauden välein ja sitten kaikki jatkuu taas normaalisti. En tiedä jaksanko elää epävarmuudessa, mutta tuntuisi hullulta erota ´siitä oikeasta´ tällaisen asian takia. Itse en halua jättää miestäni, mutta pelkään että hän saa minun tiukkapipoisuudestani tarpeekseen vielä joku päivä. Hän ei ymmärrä, että aiheuttaa minulle tuskaa tasaisin väliajoin.
Kertokaa millaisia ajatuksia tämä teissä herättää ja kertokaa myös omia kokemuksianne, kiitos!
sinulla ja miehelläsi. sinulla on ongelmana miehesi juominen alkoholistisesti ja miehesi ongelma on tuo juominen seurauksineen.
ainakin noista kerroit.
silloin kun juoppo juo ja myös ennen sitä siihen valmistavissa toimissa, yhdessä sovitut ja päätetyt/ kiristetyt asiat menettävät merkityksen.
miehesi( tai yleensäkin juopon) ainoa päämäärä silloin on juoda ja väliajoista pääsee helpoiten lupaamalla sellaisia asioita mitä sinä haluat kuulla. hän tietää sen ja sinä tiedät sen, jos ajattelet. eli noin se nalkutus pysyy lievempänä.
sinä et pysty muuttamaan miehesi juomista rakastamalla tai paapomalla tai seksillä tai mitenkään hoivaamalla. hän lopettaa juomisen, jos itse niin haluaa. ja se halu on tultava hänestä itsestään, ei sinun tai jonkun muun painostuksesta. ei auta erolla uhkailukaan kuin hetkeksi.
sulla on vaihtoehdot antaa asioiden olla noin ja sopeutua lisääntyvään juomiseen tai lopettaa suhde.
tällä hetkellä sinä ihan inhimmillisesti ja ymmärrettävästi yrität muuttaa miehesi juomista. se ei siis tule onnistumaan vaan näin saat itsellesi aina vaan syvempiä ongelmia.
nyt sinä olet jo hakemassa apua ja hyvä niin. jossain vaiheessa romahdat, jos jatkat noin.
mahdollistaminen liittyy siihen. tässä siitä:
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=alkoholi mahdollistaminen&btnG=Hae&meta=
al-anon on alkoholistien läheisille tarkoitettu järjestö. se on sulle hyvä paikka tavata kaltaisiasi, jos valitsen juomisen sietämisen.
juominen on miehesi a-ongelman näkyvin muoto.
jos hän joskus omasta aloitteestaan siis OMASTA ALOITTEESTAAN haluaa oikeasti lopettaa juomisen, niin hänen on saatava apua ja tietoa omien tapojen ja tunteiden käsittelyssä.
a-klinikka antaa yhteiskunnan puolelta virallista tietoa, tukea ja sitä kautta voi hakeutua myös erilaisiin hoitoihin.
aa taas toimii ja raitistaa kaikki -siihen ilman ehtoja valmiit- halukkaat ilman yhteiskunnan tukea ja "ilman rahaa" .
on olemassa viikkoja kestäviä myllyhoitoja ym. siellä ei niks-vaan raitistuta vaan siellä valmentaudutaan, annetaan "henkisiä työkaluja" ja ratkaisumalleja loppuelämän alkua varten. jatko riippuu omasta halusta.
jos oma halu on riittävä niin tulos on aina hyvä.
loppuelämän miehesi on tajuttava sairautensa ja se, että ainoa lääke siihen on olla ottamatta sitä. siis alkoholia, siis sitä paria saunakaljaa (lienee maailman suurin vetomitta? ).
muuten menee vituiks jatkona entiselle. poikkeuksetta.
lueskele aiempia kirjoituksia, sieltä löytää samoja ongelmia ja myös tehtyjä ratkaisuja.
Samaa häpeää minäkin tunsin ensi kertaa aa:n ovia aukoessani. Menin ryhmään joka oli kaukaa kotoani, kieltämättä hävetti. Kaulukset pystyssä. En uskaltanut puhua alkuun oikastaan mitään. Vuosiin en paljoa puhunut.
Yhtä asiaa itsessäni kuitenkin aloin miettimään. Miksi en sitten tuntenut häpeää juopotellessa toilaillessa? Naapurien, läheisten ja perheen silmissä tein niitä juopon möhläyksiä ja suustani sinkosi sammakoita, eikä se hävettänyt. Outoa.
Aika pian huomasin kun lopultakin raitistuin, sain arvostusta useammalta eri taholta. Minulla ei ole MITÄÄN hävettävää mennessäni AA:han. Ei, menen sinne oikein mielelläni enkä kiellä siellä käyntiäni keneltäkään. En tosin kailota "HEI MÄÄ KÄYN AA:SSA", vaan jos joku asiaa kysyy, vastaan myöntävästi. Ei siinä ole mitään hävettävää.
Vaikka täällä kirjoittelee eräs agenttiagitaattori joka mollaa aa:ta kaiken aikaa, älkää välittäkö. Hän on syyntakeeton ja ei tiedä mistä puhuu.
Kynnys aa:han on matala, sitäpaitsi moni ryhmä toimii kellaritiloissa, sinne on helppo "laskeutua" ;))
Suosittelen kokeilua lämpimästi, siellä on vain ja ainoastaan samassa veneessä olijoita kuin sinäkin...