ajattelin kertoa oman esimerkkini ihan siltä varalta, että se auttaisi jotakuta joka pohdiskelee mennäkö lääkäriin vai uskoako terveyskeskuksen rauhoitteluja.
syyskuun alussa vihdoinkin näytti raskaustesti plussaa. todella odotettu raskaus ja mieheni myös todella innoissaan. kaikki alkoi hyvin, ei pahoinvointia, välillä lievää kuvotusta, mutta muuten vain hirveää väsymystä ja ruokahalun kasvua. läheisille kerrottiin suht ajoissa, koska esim. minun vanhemmilleni kyseessä oli ensimmäinen lapsenlapsi, niin ei millään malttanut pitää asiaa sisällään.
sitten puolitoista viikkoa sitten, viikoilla 7 4 vessassa huomasin pari ruskehtavaa tippaa housuissa. tuskin havaittavissa, mutta kuitenkin. soitin tietenkin heti terveyskeskukseen, jossa rauhoiteltiin varsinkin niukan, ruskean vuodon kuuluvan asiaan. vuoto loppuikin pian, eikä ilmaantunut seuraavana päivänä. kunnes tasan viikko tuon tiputtelun jälkeen taas töistä tullessa huomasin nyt runsaampaa tummanruskeaa vuotoa, joka illan aikan muuttui välillä kirkkaanpunaiseksi ja taas ruskeaksi. välillä ei tullut ollenkaan, välillä todella runsaasti. mukana myös pieniä hyytymiä. päivystyksen kautta sain seuraavaksi aamuksi ajan naistentautien polille ultraan, jossa käytäisiin varmistamassa että kaikki ok. mutta kuinkas ollakaan, ultrassa näkyi viikkoja vastaava sikiöpussi, mutta ei mitään tietoa sikiöstä. kaksikin lääkäriä varmisti tilanteen, että sikiöpussin kokoon nähden olisi sisällä pitänyt ehdottomasti jo jotain näkyä. joten ei muuta kuin lääkkeet mukaan lääkkeellistä keskenmenoa varten ja kotiin. olo oli niin hömistynyt etten osannut edes itkeä vasta kuin kotona. sukulaisest olivat jo ehtineet ostella vauvanvaatteita yms, ja heille kertominen oli todella vaikeaa.
Eli aina ei niukka ruskeakaan vuoto ole asiaan kuuluvaa, vaan merkki siitä, että jotain on pielessä. tosin minun tapauksessani koska kyseessä oli tuulimuna, en olisi voinut tilanteeseen vaikuttaa millään tavalla, koska raskaus oli jo hedelmöityksestä lähtien tuhoontuomittu.
syyskuun alussa vihdoinkin näytti raskaustesti plussaa. todella odotettu raskaus ja mieheni myös todella innoissaan. kaikki alkoi hyvin, ei pahoinvointia, välillä lievää kuvotusta, mutta muuten vain hirveää väsymystä ja ruokahalun kasvua. läheisille kerrottiin suht ajoissa, koska esim. minun vanhemmilleni kyseessä oli ensimmäinen lapsenlapsi, niin ei millään malttanut pitää asiaa sisällään.
sitten puolitoista viikkoa sitten, viikoilla 7 4 vessassa huomasin pari ruskehtavaa tippaa housuissa. tuskin havaittavissa, mutta kuitenkin. soitin tietenkin heti terveyskeskukseen, jossa rauhoiteltiin varsinkin niukan, ruskean vuodon kuuluvan asiaan. vuoto loppuikin pian, eikä ilmaantunut seuraavana päivänä. kunnes tasan viikko tuon tiputtelun jälkeen taas töistä tullessa huomasin nyt runsaampaa tummanruskeaa vuotoa, joka illan aikan muuttui välillä kirkkaanpunaiseksi ja taas ruskeaksi. välillä ei tullut ollenkaan, välillä todella runsaasti. mukana myös pieniä hyytymiä. päivystyksen kautta sain seuraavaksi aamuksi ajan naistentautien polille ultraan, jossa käytäisiin varmistamassa että kaikki ok. mutta kuinkas ollakaan, ultrassa näkyi viikkoja vastaava sikiöpussi, mutta ei mitään tietoa sikiöstä. kaksikin lääkäriä varmisti tilanteen, että sikiöpussin kokoon nähden olisi sisällä pitänyt ehdottomasti jo jotain näkyä. joten ei muuta kuin lääkkeet mukaan lääkkeellistä keskenmenoa varten ja kotiin. olo oli niin hömistynyt etten osannut edes itkeä vasta kuin kotona. sukulaisest olivat jo ehtineet ostella vauvanvaatteita yms, ja heille kertominen oli todella vaikeaa.
Eli aina ei niukka ruskeakaan vuoto ole asiaan kuuluvaa, vaan merkki siitä, että jotain on pielessä. tosin minun tapauksessani koska kyseessä oli tuulimuna, en olisi voinut tilanteeseen vaikuttaa millään tavalla, koska raskaus oli jo hedelmöityksestä lähtien tuhoontuomittu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
, tai siis tässä tapauksessa keskeytyksestä. Mutta miksi puhua ihmisille jo noilla viikoilla kun jokainen tietää ja tuntee riskit ?
Miehelle kerroin heti, lopuille myönsin kun osasivat arvata, eli joskus 24 . Ei ollut mitään tarvetta jauhaa asiasta etukäteen, varsinkaan silloin kun kaikki oli vielä "piilossa".
Nyt rv 32 eikä lapsen saaminen ole VIELÄKÄÄN varmaa, joten jalat maassa Joulukuuta odotellen.
(Takana on useita ja taas useita keskenmenoja)
on keskenmenosta tuulimunankin kohdalla. varsinkin jos vuoto jo alkanut, niin on lähtenyt jo menemään kesken. ja ymmärrän hyvin marika90 halusi kertoa, varsinkin jos raskaus pitkään toivottu. sitä paitsi itse olen aina ajatellut niin, että vaikken raskaudesta kertoisikaan, niin jos keskenmeno tulisi, haluaisin silti jakaa asian läheisteni kanssa. turha jeesustelu tässäkin suhteessa aivan tarpeetonta. tsemppiä sulle marika!
ole ikänsä puolesta (toivottavasti) kovin kauaa voinut vielä lasta edes yrittää, mikäli 90 on hänen syntymävuotensa...
Pahoittelut siitä että olet joutunut käymään ikävän tuulimunaprosessin läpi. Itse juuri saman kokeneena ja perjantaina kaavinnassa olleena voin sanoa, että kyllä on niin turha kokemus kuin olla voi. Raskaana vaikka ei ole raskaana, se on jotain mitä ei voi ihmismieli käsittää että miksi sellaista pitää ihmisen kestää, kaikki oireet ja pahoinvoinnit, ilo tärppäämisestä jne, ja sitten kohtu onkin tyhjä.
Mutta tuosta mitä kirjoitit, ettei aina kannata uskoa siihen jos terkkarissa yritetään rauhoitella että pieni vuoto on normaalia, niin täytyy vain sanoa että eivätpä he oikein mitään muuta asialle voi tehdä. Paniikkia he eivät voi alkaa lietsomaan. Jos alkuraskaudessa vuotaa, niin se joko menee kesken tai jatkuu normaalisti. Potilas voi halutessaan mennä ultraan, kuten minä menin, mutta ymmärrän kyllä ihan hyvin miksi kaikki vain sanoivat mulle että ei sitä vuotoa tarvitse pelästyä. Nämä ovat sellaisia asioita, joihin ei mikään auta, joten ihan hyvin voi sitten vaan toivoa parasta kuitenkin ja uskoa siihen terkkarin rauhoitteluun. Kun ei se hysteriakaan asiaa auta..
Jos vuoto painaa mieltä, niin parasta on marssia suoraan ultraan eikä soittaa mihinkään hoitajalle tai yleislääkärille, niin sitten ei tarvitse jälkeenpäin syytellä ketään että "siellä vaan sanottiin että ei hätää, on normaalia". Näin mä ainakin aion tästä eteenpäin toimia, kantapään kautta oppineena. Neuvolantädille ja työterveyslääkärille nää asiat ei kuulu yhtään, ainostaan ne joilla on ultra käytössä, voivat asioihin jotakin sanoa.
Jaksamista kuitenkin sinne ja uutta yritystä putkeen vaan! :)
on 27-vuotias, hyvin koulutettu, naimisissa oleva nainen, eli eipä kannata aina tuijottaa johonkin kiireessä loihdittuun nimimerkkiin ja sen perusteella esittää idioottimaisia mielipiteitä varsin arasta asiasta.
Oliko tuo nyt tarkoitettu tosiaan mulle vai kenties jollekin toiselle? En mä tietääkseni sun ikää arvuutellut enkä yrittänyt kritisoida mitenkään.. Anteeksi jos sen tein. Yritin vain sanoa sekä sulle että kaikille muille, että vuototapauksissa on turha edes kysyä mistään arvauskeskuksesta tai neuvolasta apua, sieltä ei tosiaan saa muutakuin neuvoja. Erikoislääkäri ja ultralaite on ne, jotka kertovat totuuden, yleensä.
niin minutkin leimattiin hysteeriseksi,eivät ottaneet todesta pelkoani pienen vuodon vuoksi,ei vielä silloinkaan lääkäri huomannut mitään ihmeellistä,kun viikoilla 18 5 kävin tarkistuksessa,rauhoitteli vaan ja käski ottamaan rennosti, seuraavana aamuna syntyi sikiö,joka oli kuollut jo viikolla 11.Voitte uskoa etten luota yhteenkään n.s lääkäriin enään koskaan!
ollut tarkoitettu, anteeksi vahingossa lipsahti vastaus väärään kohtaan =) olen pahoillani myös sinun vastoinkäymisistäsi =(
Eihän se ole läkäärin vika, jos tulee keskenmeno. Eikä keskenmenoa voi pysäyttää, jos se on alkanut.
Ja ei, en itse ole lääkäri, mutta täällä syytellään aika usein terveydenhuollon hlökuntaa keskenmenoista yms.
Ja mitä siitä tulisi, jos hlökunta sanoisi aina pienten vuotojen kohdalla, että keskenmeno se on ja kannattaa varautua siihen. Sitten syyteltäis, knu on lietsottu vääriä diagnooseja. Ikinä ei olla tyytyväisiä mihinkään..
ei ollut todellakaan syyllistää sairaanhoitajia ja lääkäreitä keskenmenostani, eikä sitä kuvaa mielestäni edes saa juttuani lueskellessa. lähinnä tarkoitukseni oli antaa yksi esimerkki niille, jotka parasta aikaa pohdiskelevat huolestuako vaiko ei. itsekin nimittäin pitkään ajattelin järjellä; lähes jokaisella tuntemallani oli ollut jonkinlaista vuotoa alkuraskauden aikana ja minun vuotoni alkoi siihen aikaan, milloin normaalisti olisi menkat tulleet, jos en raskaana olisi ollut. mutta mutta, kuinkas kävikään=( eli ultraan vaan heti,jos siltä tuntuu. minun tapauksessani siitä ei tietenkään mitään apua ollut, mutta tulipa asialle varmuus.
Ultraan jos huolestuttaa. Silloin ei tarvitse syytellä itsekään eikä muita.