Olen nelikymppinen nainen, ei raskauksia eikä synnytyksiä, mutta ns. perinyt peräpukamat sukurasituksena ja ne olleet mulla jonkunlaiset jo parikymppisestä.
Nyt ne vaivaa ajoittain oikein tosissaan.
Ulostaessa koko vessanpytty tulvahtaa täyteen kirkasta verta (huom. ihan kirkasta, ei tule siis syvempää suolesta). Pukamat on myös ajoittain tosi kipeät. Toisinaan menee Scheriproktilla ohi.
Taitaa olla siis leikkaus edessä. Niitä vissiin poistetaan nykyisin ihan polikliinisesti.
Onko kellään kokemusta leikkauksesta ja erityisesti sen jälkitilasta? Se minua vähän huolestuttaa. Miten esim. ensimmäinen ulostaminen leikkauksen jälkeen sujuu? Kovinkin kivuliasta? Auttaako tuohon vaivaan mikään kipulääke?
Nyt ne vaivaa ajoittain oikein tosissaan.
Ulostaessa koko vessanpytty tulvahtaa täyteen kirkasta verta (huom. ihan kirkasta, ei tule siis syvempää suolesta). Pukamat on myös ajoittain tosi kipeät. Toisinaan menee Scheriproktilla ohi.
Taitaa olla siis leikkaus edessä. Niitä vissiin poistetaan nykyisin ihan polikliinisesti.
Onko kellään kokemusta leikkauksesta ja erityisesti sen jälkitilasta? Se minua vähän huolestuttaa. Miten esim. ensimmäinen ulostaminen leikkauksen jälkeen sujuu? Kovinkin kivuliasta? Auttaako tuohon vaivaan mikään kipulääke?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itseltäni leikattiin talvella sisä- ja ulkoinen pukama. Ensimmäinen vessareissu ei oikeastaan tuntunut ollenkaan koska oli vahva lääkitys päällä. Kotiuttamisen jälkeen ulostaminen luonnollisesti kipuili jonkin verran, mutta puuduttava geeli auttoi. Verta tuli ulostamisen yhteydessä (3 viikon ajan) ja istuminen ei oikein huvittanut ja sairaslomaa oli 5 viikkoa. Nyt olen tyytyväinen että menin leikkaukseen, pukama vaivat poistuivat.