jatkuvasti. Hän satutti mua joskus aika pahasti-en edes tiedä tajusiko hän itse tätä. Lähinnä kai homma meni niin, että hän elätteli toiveitani jostain suuremmasta ja sitten ilmoitti, että ollaan vain kavereita (eli se tyypillinen tarina). Ja mulla oli paljon suurempia tunteita mukanani. Hän sai mut vähän niinkuin ansaan.
Ajattelen häntä koko ajan, en saa häntä irti mielestäni, mutta sitten kuitenkin tiedän sen, etten häntä enää takaisin huolisi. En ole siinä mielessä romanttinen tai naivi luonne, että antaisin toista tilaisuutta- mitä hän tuskin koskaan edes pyytää. Uskon siihen, että tunteita toista kohtaan joko on- tai ei ole. Ihminen joka toisesta tykkää/tätä rakastaa ei satuta tätä-ainakaan tahallisesti.
En siis näe tämän miehen kanssa minkäänlaista tulevaisuutta, mutta kuitenkin hän on jatkuvasti mielessäni. Haluaisin jo jatkaa elämääni enkä jatkuvasti murehtia jotain miestä menneisyydestäni. Silti hän aina vain palaa mieleeni.
Ajattelen häntä koko ajan, en saa häntä irti mielestäni, mutta sitten kuitenkin tiedän sen, etten häntä enää takaisin huolisi. En ole siinä mielessä romanttinen tai naivi luonne, että antaisin toista tilaisuutta- mitä hän tuskin koskaan edes pyytää. Uskon siihen, että tunteita toista kohtaan joko on- tai ei ole. Ihminen joka toisesta tykkää/tätä rakastaa ei satuta tätä-ainakaan tahallisesti.
En siis näe tämän miehen kanssa minkäänlaista tulevaisuutta, mutta kuitenkin hän on jatkuvasti mielessäni. Haluaisin jo jatkaa elämääni enkä jatkuvasti murehtia jotain miestä menneisyydestäni. Silti hän aina vain palaa mieleeni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joskus unelmista on vain luovuttava.
Melkolailla samoin minullekin kävi tässä reilu vuosi sitten. Mies satutti minua, tietoisesti tai ei, sillä ei suurempaa merkitystä. Kuitenkin tuntui, että se ihminen pyöri yötäpäivää mielessä. Välillä vihasin ja välillä jopa ikävöinkin sitä ihmistä. Minä myös halusin vain unohtaa ja minäkin ajattelin, etten häntä enää takaisin huolisi. Mutta tosiaankin se on helpommin sanottu kuin tehty keskittää ajatuksensa pois ihmisestä, joka on satuttanut ja jota kohtaan sinulla itsellä on ollut tunteita.
Nyt siis reilu vuosi meidän viimeisestä näkemisestä. En siis ole nähnyt häntä sen jälkeen, ja olen myös tietoisesti vältellyt häntä. Kaveri en pystyisi koskaan olemaan tämän kyseisen miehen kanssa. Enää muistan häntä melko harvoin, eivätkä ne ajatukset enää juuri tunnu missään; aika siis on parantanut. Siinä ohessa unohtamista ovat helpottaneet myös uusi harrastus ja ihastus ja hieman muutenkin muuttuneet kuviot elämässäni.
Eli kyllä se siitä. En osaa muuta sinulle neuvoa kuin, että yritä keksiä jotain tekemistä, joka vie ajatukset pois kyseisestä miehestä. Ja jos voit, niin vältä tilanteita, jotka muistuttavat hänestä. Minä myös alussa puhuin paljon asiasta ystäväni kanssa. Myöhemmässä vaiheessa en enää halunnut puhua, koska halusin vain unohtaa. Ja paras unohduskeino varmasti olisi, jos vastaan kävelisi joku ihana mies. Viimeistään siinä vaiheessa entinen kyllä unohtuu.
'''''''''''''''''