Kun naiset niin paljon kirjoittavat siitä, kuinka vihaavat miehensä lapsia, kerron toisenlaisen tarinan.
Minulla lähes aikuisia poikia, miehellä tyttö. Yhteistä eloa takana muutama vuosi ja tilanne mahdoton. Mies on aivan suoraan sanonut, ettei voi sietää minun lapsiani, koska eivät ole hänen vertaan, eikä halua heidän olevan luonamme. Pyysin ettei asettaisi minua valitsemaan hänen kanssaan elämistä tai elämistä lasteni kanssa. Oli sitä mieltä, että hänen kanssaan voin elää, mutta lapset eivät tule siihen kuulumaan. Ei halua koskaan enää perhettä eikä mitään sitoumuksia. Tämä näkyy myös hänen tavassaan ajatella asioita ja arkea. On vain hän ja hän. Valintaa ei ollut eikä tullut, en voi elää ihmisen kanssa joka ei suvaitse lapsiani. Jokaisesta tapaamisesta ja tapahtumasta kaivaa esiin aiheita, joilla mässäilee lasten mentyä isänsä luokse, löytää sanomista kaikesta, päivitääin. Olen myös syyllinen hänen pahaan oloonsa, koska ei voi olla onnellinen kanssani, koska minulla on lapset.(Hänen lapsensa kuuluu pakettiin koska on hänen.)
Olen sikahelpottunut, päätös lähteä avasi silmät ja tekee asiat helpoksi, jokaisella on oikeus olla, jokaisella oikeus omaan kotiin ja rauhaan.
Miettikää ennenkuin lähdette uusiohommiin, vastassa saattaa olla täysin itsekkäitä ja keskenkasvuisia ihmisiä.
Minulla lähes aikuisia poikia, miehellä tyttö. Yhteistä eloa takana muutama vuosi ja tilanne mahdoton. Mies on aivan suoraan sanonut, ettei voi sietää minun lapsiani, koska eivät ole hänen vertaan, eikä halua heidän olevan luonamme. Pyysin ettei asettaisi minua valitsemaan hänen kanssaan elämistä tai elämistä lasteni kanssa. Oli sitä mieltä, että hänen kanssaan voin elää, mutta lapset eivät tule siihen kuulumaan. Ei halua koskaan enää perhettä eikä mitään sitoumuksia. Tämä näkyy myös hänen tavassaan ajatella asioita ja arkea. On vain hän ja hän. Valintaa ei ollut eikä tullut, en voi elää ihmisen kanssa joka ei suvaitse lapsiani. Jokaisesta tapaamisesta ja tapahtumasta kaivaa esiin aiheita, joilla mässäilee lasten mentyä isänsä luokse, löytää sanomista kaikesta, päivitääin. Olen myös syyllinen hänen pahaan oloonsa, koska ei voi olla onnellinen kanssani, koska minulla on lapset.(Hänen lapsensa kuuluu pakettiin koska on hänen.)
Olen sikahelpottunut, päätös lähteä avasi silmät ja tekee asiat helpoksi, jokaisella on oikeus olla, jokaisella oikeus omaan kotiin ja rauhaan.
Miettikää ennenkuin lähdette uusiohommiin, vastassa saattaa olla täysin itsekkäitä ja keskenkasvuisia ihmisiä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ei voi hyväksyä lapsia on parempi luovuttaa, puolin taikka toisin.
Itse olen kanssa miettinyt tilannetta jossa olen, miehellä lapsia tai teinejä 18, 15, 13 vuotiaat, jotka ovat isälleen sanoneet että eivät tule jos olen omien lasten kanssa mieheni luona.
Mietin koko viikonlopun ja tulin siihen tulokseen että en halua miestäni siihen tilanteeseen jossa on nykyään.Vaan luovutan, en minä kestä sitä että en ole toivottu ihminen, hänen lasten puolelta.
Alkuun meillä meni lasten kanssa hyvin ja koko poppoomme viihtyi mahtavasti keskenään, sitten yht'äkkiä asiat keikahtikin niin että minun toivottiin pysyvän poissa tieltä kun lapset tulevat ja nimenomaan lasten taholta esitettiin tämä toivomus.
Anteeksi, mutta minä en hyväksy tuota että lapset sanelevat kenen kanssa isi/äiti saa olla parisuhteessa. Tosin jos asia miehestäsi ok, niin ei siinä sitten mitään...
Hyväksyn toki täysin ratkaisusi, jonka olet itse itsellesi perustellut ja voit sen kanssa elää. Parempaa onnea jatkossa.
Miten 13-18 vuotiaat isot lapset voi päästellä tollaista suustaan? Olisivat sitten tulematta, jos sinun ja miehesi uusi perhe ei miellytä.
Jos mun mieheni kuulisi tuollaista omien samanikäistensä vierailevien lastensa suusta, ei tarttis kyllä tulla enää ennenkuin oppii kunnioitusta ja käytöstapoja.
Jos sun miehesi tosta vaan nielee moista käytöstä lapsiltaan, taitaa tosiaan olla paras nostaa kytkintä. Etsiä oikea mies.
tilaa on meille kaikille, eikä hän halua menettää minua. Tänään miehen kanssa puhelimessa keskustelin asiasta aamupäivällä ja nyt illalla mies on soittanut monta kertaa. Vannoo ja vakuuttaa rakkauttaan ja sanoo että en saa lähteä.
En vain halua että lapsilla on paha olla, kellään heistä. Rakastan miestäni todella paljon, mutta miten tehdä? Pakottaa lapset hyväksymään että olen heidän isän kanssa ja pysyn.
Kai meidän on istuttava pöydän ääreen ja juteltava, mietittävä mitä tehdään
Se menee vähän samaan tapaan kuin opettaa lapsi käyttämään aterimia syödessään tai että suu auki ei saa maiskuttaa tai että pitää tarjota toisillekin.... Empatiaa ja huomioonottamista ja sivistystä.
Isi ei ole olemassa vain heitä varten. Vastuunottokin on aikuisuutta, jos mies kerran sinua rakastaa, tämä on teidän yhdessä käytävä läpi.
Taitaa olla kotona äiti kertonut, että jos ei miellytä ei tarvitse mennä.... Minulle tulisi mieleen. Ei lapset tuollaisia tyhjästä saa päähänsä.
Älä tee äkkinäisiä ratkaisuja, sillä vihanpito on miehen lapsilta todennäköisesti väliaikainen vaihe. Jos olette aiemmin tulleet toimeen, miksei jatkossakin? Uskon, että lapset myös itse aikuistuttuaan näkevät asiat hieman toisella tavalla kuin nyt.
Oletko muuten kysynyt suoraan lapsilta, mikä heitä ahdistaa? He saattavat olla loukkaantuneita asiasta, jota et itse ole tiedostanut -aikuisen ja nuoren ajatus kun ei käy aina samaan tahtiin. Selvitä tilannetta ainakin perinpohjin ennen kuin teet lopullisen ratkaisun.
miehen lasten kanssa, mieheni kotona vaan olemme olleet minun asunnolla lasteni kanssa.
Kesällä olimme yhdessä lomareissulla ja asiat oli hyvin, samoin vielä syksyllä kävimme yhdessä marjassa ja juttelimme ja puuhailimme.
Sitten vain yhtenä viikonloppuna kun tulivat eivät tervehtineet, eivät kiittäneet ruuasta, olivat kuin minua ei olisi ollutkaan olemassa.
Seuraavalla kerralla mies pyysi että jos olisin omassa asunnossa kun lapset tulevat, no minä olin ja samalla ihmettelin, sitten mies saikin jo kakistettua ulos että lapset eivät halua minua nähdä eivätkä tykkää että olen hänen kanssa.
No, tänään keskustelemme asiasta ja mitä tehdään, missä mennään
Toistan vielä: noin huonosti käyttäytyvät nuoret pitää pistää ruotuun.
Ole sinäkin kuin heitä ei olisi olemassa.
En ymmärrä teitä naisia, ettekö ollenkaan arvosta itseänne?
Minä tiedän olevani mieheni tärkein ja jatkuvin asia maailmassa. Mieheni ymmärtää, että vain muutaman hassun vuoden jälkeen lapset elävät jo omien kumppaneiden kanssa. Onpa järkevää tuhota OMA IHANA parisuhde typerien teinien oikkujen takia????!!! Herätkää!
vain olevasi miehesi tärkein ja jatkuvin asia maailmassa. Ehkä se edellinenkin luuli samaa - ja kenties joskus seuraavakin luulee samaa.
Varmaa on vain se, että miehesi lapset pysyvät hänen lapsinaan ja heidän lapsensa hänen lastenlapsinaan sittenkin, kun te molemmat olette jo mullan alla.
Täällä välillä ihmiset tulkitsevat niin omituisesti toistensa tekstejä että...
Hei, se on vain faktaa, että jossain vaiheessa lapset aikuistuvat ja perustavat oman perheen, ihan niin kuin heidän omatkin vanhempansa ovat joskus tehneet kun ovat heidät saaneet. Toivotaan vaan, että heillä se kumppanin valinta osuisi heti kohdilleen, eikä historia toistaisi itseään.
On se varmaan kaikille eronneille ihana huojennus siinä kohtaa, kun lapset ovat niin isoja, että heidän asioissaan ei enää tarvitse olla tekemisissä sen erotun osapuolen kanssa. Jokainen voi vihdoin elää rauhassa omaa perhe-elämäänsä, ja lapset ja lapsenlapset vierailla niin paljon kuin tykkäävät kummankin vanhempansa ja niiden elämän kumppanien luona. Ei tarvitse enää sopia tapaamisia välikäsien kautta, vaan aikuinen lapsi suoraan vanhempansa kanssa.
Ihanaa, se on edessä päin!
Aikuisten taytyy pitaa saannot eika teinien! Kaikilla on tietenkin oikeus sanoa ja ilmaista itseaan.Avoimuus, asioista keskusteleminen ja sopiminen ovat tarkeita asioita uusperheiden arjessa. Taytyy muistaa, etta lapset ovat lapsia tunteineen. Parisuhde joutuu aina uusperheessa koetukselle ja helposti syntyy ongelmia varsinkin uusperheen muodostumisvaiheessa. Siiheen voi menna pari tai montakin vuotta. Silloin opitaan tuntemaan ja hyvaksymaan toisensa. Lapset etsivat rajoja kuten muutkin osapuolet. Aitipuolet ja isapuolet ovat avainasemassa. Heidan ei pitaisi yrittaa liikoja. Olkaa itsenne, avoimia, alkaa yrittakaa olla lapsille aiteja tai isahahmoja. Olkaa heille aikuisia. Luokaa saantoja teidan perheessa ja rajoja, joita kaikkien pitaisi kunnioittaa mm. siivoaminen tai mita lieneekin. Luokaa ne mieluummin yhdessa kumppanin kanssa. Mikali kumppani siiheen ei pysty, teidan taytyy kertoa siita suoraan lapsille. Alkaa pelatkoon joutumista huonon aiti- tai isapuolen rooliin. Alkaa ottakoon asioita henkilokohtaisesti ja pitakaa itsestanne hyvaa huolta, hemmotelkaa itseanne. Nimittain uusperheessa tarvitaan paljon voimia ja karsivallisyytta.
Olen kanssa sita mielta, ettei ne lasten tunteet yhtakkia noin vaan synny. Taustalla voi olla vaikka molempien osapuolten lasten valiset ongelmat. Ovatko lapset samanikaiset? Perheen muodostumisvaiheessa lapsille uusi kumppani nahdaan uhkana jopa tiedostomattomalle mielikuvalle, jossa aiti ja isa halutaan nahda yhdessa. Tarkoittaahan uusi kumppani sita, etteivat vanhemmat enaa yhteen palaa. Sitakaan ei pitaisi ottaa henkilokohtaisesti tai tuntea syyllisyytta. Ehka lapset kokevat saavansa myos vahemman huomiota tai heilla on vaikeuksia sopeutua uuteen tilanteeseen. Lisaksi ei saa ollenkaan aliarvioita mahdollisuutta, jossa heidan oma aiti manipuloi lapsiaan! Monet eivat voi kuvitellakaan mita kaikkea taustalla voi olla.
Nyt vain kaikki poydan ymparille ja avoimesti keskustelemaan tunteistaan. Toivotan paljon voimia ja kovasti rakkautta!!!
koska mies ei kyennyt keskustelemaan asioista ollenkaan, hänen mielestä meidän kuuluu mennä hänen lasten ehdoilla.
Kysyin sitten mieheltä että mitäpä hän sanoisi jos minun lapseni sanoisi että eivät halua nähdä miestä omassa kotonaan silloin kun he ovat kotona, eli aina. Mies suuttui, sanoi että enköhän minä aikuisena päätä ketä tapaan ja milloin kodissani.
Kysyin uudelleen että voisimmeko sitten tavata silloin tällöin hänen luona vaikka yhteisen ruokailun merkeissä hänen lasten ollessa paikalla, sanoi että ei kun hänen tyttäret ei tykkää.
Joten en nähnyt mitään järkeä miehen ajatuksissa, hänellä eri säännöt kuin minulla. Päätimme siis erota. surullistahan tämä on, mutta luovutan.
ratkaisu...
Eihän elämää voi elää lasten ehdoilla
Itse olisin päätynyt aivan samaan ratkaisuun. En olisi kestänyt moista nöyryytystä.
että en ole mitään, enkä minkään arvoinen. Joten näin on parempi.
Ehkä joku jaksaa odottaa, omaa vuoroaan. Mutta minusta elämä on liian lyhyt siihen että odottelen vuoroani seuraavat 6 vuotta tai jopa pidempään.
miehet!
Lasten elämää ei kannata pilata jonkun vieraan äijän takia. Miehiä otetaan ja jättään, lapsia saadaan.
Ei se äijäkään sinun vertasi ole, joten ei kun potku persuksille.
miehellä ei ole entisiä lapsia, mutta yhteisiä meillä on. Eri teille lähteminen on huono ratkaisu, yhdessä pysyminen on raskasta vaikka toisiamme rakastammekin. Tuo viha lapsiani kohtaa tulee vastaan joka päivä jossain muodossa, koska lapset asuvat samassa taloudessa kanssamme.
rakastaa miestä, joka vihaa sinun lapsiasi?
Minulla ei ole omia lapsia. Kaksi vuotta olen hyväksynyt vaimoni 3 lasta. Ei mitään vaikeuksia toisen miehen lasten hyväksymisessä. Ainoa mitä en hyväksy, on heidän hemmoteltu ja kiittämätön luonteensa.