Näin hyvin johdonmukaisen ja pitkän unen, joka on todella harvinaista minulle. En muista siitä kaikkea tarkalleen, mutta pari kohtaa jäi mieleen. Unen idea oli eräänlainen selviytymiskisa; meitä oli ryhmä ihmisiä, joiden piti kulkea pitkin maailmaa ja varoa suurinpiirtein kaikkea. Kehenkään ei voinut luottaa ja koko ajan piti olla varuillaan.
Jouduin nalkkiin ja olin autossa miehen kanssa, joka piti haulikon piippua otsallani. Ajattelin oudon rauhallisesti, että tähän loppui minun pelini. Mies kuitenkin alkoi tärisemään ja leuka alkoi väpättää, ja hän itki, ettei pysty tekemään tätä. Huomasin, että se aiheutti minussa sympatiaa ja sääliä, huomasin tuntevani jotain kiintymystä tms. Piti äkkiä päästä pois, kehenkään kun ei saanut luottaa.
Tämän jälkeen juostiin tavaratalossa karkuun vihollisia. Joku ryhmästämme meinasi pyytää apua kiltinnäköiseltä vanhalta naiselta, mutta aloin huutamaan, että älä tee sitä. Olin ihan hysteerinen, kun tuntui että kukaan muu ei tajunnut vaaroja. Tuo luottamus-kielto oli tosi tärkeää.
Seuraavaksi olin ulkona ja olin miehen jahdattavana. Tuo vihollinen kuitenkin kompastui (tms.) ja häneltä lensi ase maahan. Sain napattua aseen, ja hetken mietittyäni ammuin miestä päähän. Katsoin, että osuiko kunnolla, kun pelästyin etten osu kunnolla ja mies kituu. Aika otsan reunaan osuin, mutta kuollettavasti. Ihmettelin, että kävipä se helposti kun en ole koskaan asetta käyttänyt. Kävelin rauhallisesti pois ase kädessä, mutta parin metrin päässä romahdin, tiputin aseen maahan ja oksensin. Tajusin, että olen tappanut jonkun.
Taisin tämän jälkeen herätä. Uni teki vaikutuksen todentunnullaan. En tiedä mistä tuli vaikutteet, en ainakaan ole TV:sta seurannut ainuttakaan selvitymis- tai muuta tosiTV-ohjelmaa.
Jouduin nalkkiin ja olin autossa miehen kanssa, joka piti haulikon piippua otsallani. Ajattelin oudon rauhallisesti, että tähän loppui minun pelini. Mies kuitenkin alkoi tärisemään ja leuka alkoi väpättää, ja hän itki, ettei pysty tekemään tätä. Huomasin, että se aiheutti minussa sympatiaa ja sääliä, huomasin tuntevani jotain kiintymystä tms. Piti äkkiä päästä pois, kehenkään kun ei saanut luottaa.
Tämän jälkeen juostiin tavaratalossa karkuun vihollisia. Joku ryhmästämme meinasi pyytää apua kiltinnäköiseltä vanhalta naiselta, mutta aloin huutamaan, että älä tee sitä. Olin ihan hysteerinen, kun tuntui että kukaan muu ei tajunnut vaaroja. Tuo luottamus-kielto oli tosi tärkeää.
Seuraavaksi olin ulkona ja olin miehen jahdattavana. Tuo vihollinen kuitenkin kompastui (tms.) ja häneltä lensi ase maahan. Sain napattua aseen, ja hetken mietittyäni ammuin miestä päähän. Katsoin, että osuiko kunnolla, kun pelästyin etten osu kunnolla ja mies kituu. Aika otsan reunaan osuin, mutta kuollettavasti. Ihmettelin, että kävipä se helposti kun en ole koskaan asetta käyttänyt. Kävelin rauhallisesti pois ase kädessä, mutta parin metrin päässä romahdin, tiputin aseen maahan ja oksensin. Tajusin, että olen tappanut jonkun.
Taisin tämän jälkeen herätä. Uni teki vaikutuksen todentunnullaan. En tiedä mistä tuli vaikutteet, en ainakaan ole TV:sta seurannut ainuttakaan selvitymis- tai muuta tosiTV-ohjelmaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tulee mieleen että itseluottamuksesi on pohjalukemissa, ase kuvaa tavallaan väkivaltaista/riitaista tapaa ajatella. Pakenet jotakin, menneisyyttäkö?
Tuohan sopii kuin nyrkki naamaan (hehheh), ei kyllä tullut mieleenkään ensin. Todellakin, olen aika kaunainen ihminen, menneisyydessä paljon vääryyttä; olen entinen koulukiusattu, nössö joka ei ole osannut sanoa oikein koskaan vastaan ja vaikka mitä. Joskus sain hirveitä raivokohtauksia, vähän aikaa sitten pitkästä aikaa.
Kiitos taas tulkinnasta (olen joskus aiemminkin täällä kirjoitellut).