huomannut itsessään muutoksia, kun vaihdevuosiaika lähenee?
Onko silloin herkemmin rakastuvaa tyyppiä..? Ja tämä on ihan oikea kysymys.
Itsessäni olen huomannut hirmuista rakkauden paloa, vähän joka suuntaan, ja se ei tunnukaan ihan normaalilta. Ihan rasitukses asti, ihastun ja rakastun miehiin. En kuitenkaan toteuta niistä mitään ja sekin on kummallista, tosin tiettyjä esteitä on olemassa. En vaan jaksa enää tätä jatkuvaa tunteiden aallokkoa.
Onko silloin herkemmin rakastuvaa tyyppiä..? Ja tämä on ihan oikea kysymys.
Itsessäni olen huomannut hirmuista rakkauden paloa, vähän joka suuntaan, ja se ei tunnukaan ihan normaalilta. Ihan rasitukses asti, ihastun ja rakastun miehiin. En kuitenkaan toteuta niistä mitään ja sekin on kummallista, tosin tiettyjä esteitä on olemassa. En vaan jaksa enää tätä jatkuvaa tunteiden aallokkoa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Me kaikki ollaan täällä 20v, mutta voidaan kysellä äidiltä. Ikäistesi keskustelupalstoilta saat varmoja vastauksia.
isältäs, sillon varmaan 50-villitys.
Onkos sun p.mp.a tiettyinä päivinä "rakastuneempi"?
Oi joi ne hurmoshormonit.
Lisääntymäänhän ne kutsuvat.
voin sanoo sulle, tuskin!!
Ja ikäistes palstalle...heh, johan pommas! No, meehän siitä chattäilee, ikäistes palstoille, jotta saadaan täällä keskustella oikeista asioista..eiks pikkutytöt oo jo nukkumassa ;)
Niin juuri, ne tuntuu olevan todellisia hurmos-hormooneja, kait viime hetket lisääntyä (vaikka en oo vielä NIIN vanha). Ennen menkkoja saatan olla "rakastuneempi", juuri nyt on se aika.
Mutta kait se pitää nauttia nyt tästäkin jutusta, omat hyvät puolethan tässäkin on.
pitäisi täällä parasta aikaansa tuhlata.
Tosiasiahan on, että keski-ikäiset käyttävät eniten keskustelupalstoja. Nuoret taas mesettävät, irccailevat yms.
Ja tuskin ainakaan nuoret miehet näitä palstoja kuluttavat, korkeintaan jotkut runosielut.
Me "vanhukset" ei viitsitä eikä jakseta/kehdata enää baanalla bailata, ainakaan viikolla.
Ja meillähän niitä vanhoja rakkauksia on, mitä muistella ja kaivata.
Että sillee
Joo eipä kannata välittää noista kommenteista.
Täällä ainaski yks kohtalotoveri.
Ihan tässä leijuskellaan ilmassa, ja eikun pahenee vaan.
Joka jumalan päivä rakastun erääseen ihmiseen enempi ja enempi. Enää ei ihastus kyseessä.
Eka kerran nähtiin joskus 2004, sitten tiheni ja..
Ystävyyspohjalla ollut, ja välillä sukset ristissäkin. En ole tajunnut että olen ollut hänestä mustasukkainen.
Itse olen, toistaiseksi vielä roikkumassa, kuolleessa suhteessa.
Jonka aion lopettaa heti kun tietyt asiat järjestyvät.
En ole koskaan kokenut tällaista. Näen hänessäkin puutteita ja virheitä, mutta haluan nähdä niiden yli sen hyvän mitä hänessä on suunnattoman paljon.
Sitäpaitsi, hän on hiomaton timantti, joka päivä päivältä vain paranee.. ihanaa;)
Sama asia täällä. Pitäisi kai olla onneton sinkku, mutta välillä tunnen niin voimakkaasti rakkautta-ei rakastumista koska olen eronut, vaan rakkautta, läheisyyden tarpeista on kai kyse. Tuntuu siltä että sisältä löytyy tosi paljon tunteita jotka vaan pomppivat eteeni. Vaikea kun ei ole miestä johon kohdata tunteet, näen siis päiväuni exästä joka ei edes halua olla kanssani. Eli silleen...tällä tavalla en taida koskaan löytää ketään. Ja jään kyllä ilman lapsiakin, 41 on jo liian korkea ikä.
tai rakkauden kokemista on erilaista, tunteiden skaala on niin moninainen. Ja elämäntilanteet muuttuu, omanikin on muuttunut, ja ikä tuo vapautuneen olon. Antaa jotenkin itselleen luvan rakastua ja ihastua, koska ei täällä olla kuitenkaan niin kauan, elämä soljuu eteenpäin.
Kait se on jonkinlaista viimehetken nuoruudesta nauttimista, kun tietää, ei ole enää kauan "nuori" ja haluttava.
Mutta silti, melkoista vuoristorataa..
Sinulle...kyllä 41 vuotiaana vielä hankitaan lapsia nykyisin, se on henkilökohtainen asia. Ja katsohan vaan, joku on kohta sun edessä ja päng, oot rakastunut :)