elikkäs oli 11.10 kello 23 kun nuorin alkoi huutaa voimakasta kipuhuutoa, päätin lähteä sen kanssa lekuriin sairaalaan asti 30km päähän, itse yksistään ajamisesta ei olisi sen huutamisen takia voinut tulla mitään joten mies hyppäsi takapenkille avittamaan, paha olo on siitä kun tuli jätettyä kuusi ja seitsemän vuotias kotin nukkumaan, kaksi tuntia meni vain reissussa...onneksi mutta koko sen ajan kamalasti murehdin heitä kotona, nuorimmalla todettiin korvatulehdus. kahta lasta ei siihen aikaan viittinyt herättää, kummallakin varhainen kouluaamu. mutta nyt poden kamalaa syyllisyyttä, vaikka kotona kaikki oli hyvin ja he nukkuivat palatessamme, mutta en kyllä enää toista kertaa lähde tolleen ja ensi kerralla varaan ajan hyvissä ajoin jo tk:hin. olenko kamala äiti?? on niin paha olo tuosta...
surkee olo
äiti kolmelle
9512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinuna en potesi huonoa omaatuntoa.Lapsillasi tuskin oli hätää.Viestissäsi et maininnut olitko mitää maininnut muille lapsille tms. että lähdette lääkäriin tai muuta.Vanhempi ei ehkä osaa lukea joten ehkei lapun jättämisestä olisi ollut apua.Ehkä puhelimen jättäminen tms. jos vastaava tapahtuu nii voi tarkkailla ja lapsille sanoa että jos lähdetää yöllä lääkäriin tms. että voi soittaa jos hätä tms. Mutta tuskin tälläisiä tulee kovin usein yhden ihmisen kohdalle.Ja todellakin menitte lääkäriin, ettekä esim lähikuppilaan.
korvatulehduksen takia ei tarvitsisi yöll lääkäriin mennä vaan voi ensiavuksi kotona antaa kipulääkettä. Olenko ihan väärässä?
Olisiko ne isommat tienneet että missä olitte jos olisivat heränneet?
kerrottiin, kun hän vessassa kävi, mutta hän oli niin takussa ja kaatui takasin sänkyyn nukkumaan eikä enää muistanut seuraavana päivänä ollenkaan. eikä 125mg:n lääke auttanut yhtään ja niitäkin se kolme oli annettu jo illan aikana.
murehtimaan! Itse en kyllä voisi/uskaltaisi jättää... Vastaisuudessa kipulääkettä lapselle riittävästi ja aamulla lääkäriin, ei se kuitenkaan heti helpota vaikka lääkäriin menisikin ellei korvaa puhkaista, se saattaa jossain tapauksessa auttaa hetken. Mutta ei niitä enää ole tapana herkästi puhkoa!
oltiin annettu jo kolme 125mg lääkesuppoa eikä ne auttaneet ollenkaan, en kestänyt enää, sydäntä aivan raapi se kipu mitä selvästi oli. nyt olen esikoista opettanut kännykän käyttöön, hankittiin kolmas juuri jos nyt tuollaisia vielä tulee, ei tiedä ja toivottavasti ei kovin äkkiä.
voi mitenkään sanoa, että olet huono äiti.
Mielestäni se oli kuitenkin virhe, koska mitä vaan voi sattua. Muistanpa tapauksen, joka sattui todella kauan aikaa sitten. Hoitaja lähti käymään kaupassa lasten päiväunien aikaan, jolloin talo paloi ja lapset mukana.:(
Eli mielestäni ei olisi kannattanut jättää, mutta tehty mikä tehty. Turhaan syyllistät itseäsi; mitään ei käynyt ja varmaankin opit jotain.
kolme lasta, joista isommat 6 ja 7. Vanhempi on koulun jälkeen joka päivä yksin kotona ja joskus on annettu nuoremmallekin lupa tulla eskarista kotiin odottelemaan meidän työstä paluuta.
Pari vuotta sitten olin töissä niin, että isäntä joutui hakemaan minut kotiin usein yöllä noin klo 12 ja reissuun meni tunti. Aina tällöin jätimme lapset keskenään nukkumaan kotiin. Toki heille oli kerrottu etukäteen, että missä olemme, jos yöllä sattuvat heräämään.
Itse en tosiaankaan edes miettisi, voiko tuon ikäiset jättää kotiin keskenään, jos on pakko. Varsinkin jos he tietävät, missä vanhemmat ovat ja ehkä jopa osaavat ottaa puhelinyhteyden tarvittaessa.
Mitä tulee tuohon jonkun ehdottamaan tulipaloon, niin voi se tulla yöllä silloinkin kun itse olette kotona nukkumassa ja silloin kuolette ehkä koko perhe. Mielestäni on kohtuutonta herättää tuon ikäiset lapset keskellä yötä sairaala-ajelulle.
ei tuo tapaus sinusta huonoa äitiä tee, mutta koska tunnet noin suurta syyllisyyttä tapahtuneesta, niin ota opiksi, äläkä tee enää niin, jos ei ole ihan pakko.
6-ja 7-vuotiaat ovat vielä aika pieniä jäämään yksin yöllä kotiin, ja mikä pahinta nyt tuossa tapauksessa olikin, niin jos he olisivat heränneet ja tajunneet, ettette ole kotona, niin miltä se olisikaan heistä tuntunut? Tuon ikäisistä ei voi koskaan tietää, mitä saavat päähänsä, ja tietysti asumismuodosta riippuen, koskaan ei voi tietää, kuka sinne oven taakse eksyy.
Ensi kerralla lähtekää jompikumpi vanhemmista viemään lasta lääkäriin, ei se lapsukainen rikkoonnu vaikka itkisi kuinka raastavasti, eikä pääse turvaistuimesta poiskaan, ei siellä toisen tarvitse olla mukana.
Itselläni oli ihan kamala olo eilen, kun lähdettiin miehen kanssa kaupoille, vajaa 13-vee tyttö jäi nuorimmaisen (pian 3) kanssa kotiin siksi aikaa, ja huomasimme miehen kanssa, että molempien puhelimet olivat jääneet kotiin.
Kyllä siinä kävi mielessä vaikka mikä, että nyt varmasti sattuu jotain ja tyttö on siellä paniikissa eikä osaa soittaa apua eikä saa meitä kiinni jne...vaikka tiesinhän minä, että pärjäävät sen aikaa ihan hyvin. Koskaan vaan ei voi tietää tuosta kohtalosta, mitä se eteen tuppaa. Koskaan ei voi myöskään olla liian varovainen ja minimoida onnettomuuksien mahdollisuus.
Periaatteessa mitä tahansa olisi voinut tapahtua, mutta kyllähän sinä tiedät, voitko jättää kouluikäisesi kahdestaan kotiin. Meidän ekaluokkalainen kyllä panikoituisi, jos heräisi yllättäin, eikä kumpikaan vanhemmista olisi kotona. Joten jos meillä tulisi tuollainen tilanne, niin taksilla mentäis.