Kajsan uusi maailma JATKUU (osa 11)..........

Wooper kirjoitti:

Kajsan seikailut jatkuvat 11. osassa – mitä
pidätte? (Tämä osa jäi vahingossa välistä ja
siirryin osasta 10 osaan 12! Toivottavasti luet
tämän ensin ja vasta sitten tuon osan 12.)

Toddin ja Timin häipymisestä oli jo kulunut
vuorokausi, jonka aikana Kajsa oli yrittänyt
selvitellä ajatuksiaan, mutta turhaan. Hän ei
ollut vieläkään täysin hahmottanut sitä, että
Todd oli häipynyt ja liittynyt Timin seuraan –
sen kehuskelevan öykärin! Kajsan olisi kai
pitänyt lähteä suoraan salille ja sen jälkeen
seuraamaan Toddia ja Timiä, mutta hän ei vain
kyennyt siihen. Ehkä Cianwood Citystä tulisi
Kajsan koti. Ehkä Todd palaisi jonain päivänä
takaisin Kajsan luokse ja pyytäisi anteeksi. Ehkä
hän ja Todd alkaisivat kouluttaa pokemoneja
yhdessä, niin kuin ennenkin. Ehkä he eläisivät
yhdessä elämänsä loppuun asti. Äh! Nyt hän alkoi
kuulostaa pikkulasten satukirjalta! Ja kaikkien
noiden lauseiden edessä oli se ärsyttävä, pieni,
mutta voimakas sana: ehkä. Ei. Niin ei tulisi
käymään! Kajsa tiesi sen. Todd oli liian ylpeä
myöntääkseen, että oli suuttunut turhasta. Huoh!
Miksei kaikki voisi olla, niin kuin ennenkin?

”Hyvä on kaikki!” Kajsa oli antamassa neuvoja
Squirtlelle, Espeonille, Pidgeottolle ja
Typhlosionille. ”Saan käyttää vain yhtä teistä ja
vastustajana on Poliwrath. Kuka teistä haluaa
otella?” Kaikki pokemonit alkoivat äännellä
myöntävästi – kaikki halusivat tehdä
parhaansa. ”Heh! Kiva, että kaikki haluavat olla
mukana, mutta jos saan itse valita, niin Espeon
saa tällä salilla näyttää kykynsä”, Kajsa teki
valintansa. ”OK? Hyvä. Palatkaa takaisin,
kaikki!” pokemonit palasivat palloihinsa. ”Ja
nyt”, Kajsa sanoi uhmakkaasti ja loi katseen
saliin, ”katsotaan, miten Chuck pärjää minulle!”

Chuck oli vanha mies, ainakin ulkonäkönsä
perusteella. Hänellä oli tuuheat viikset ja
vihainen katse. ”Haluat haastaa minut?” hän kysyi
kireällä äänensävyllä. ”Mikäs siinä! Siirrytään
areenalle!”

”Yksi yhtä vastaan, sinä varmaan tiedätkin
säännöt?” ”Tiedän”, Kajsa sanoi varmalla
äänellä. ”Aloitetaan.”

Aivan niin kuin Kajsa oli tiennytkin – Chuck
käytti Poliwrathia. Se näytti yhtä kireältä kuin
isäntänsäkin. Espeon taas näytti yhtä eksyneeltä
kuin Kajsakin – ehkä pokemonit vaistosivat
emäntiensä ja isäntiensä tunteet ja käyttäytyivät
samalla tavalla. ”Poliwrath, kehotaklaus!” Chuck
komensi. Poliwrath totteli ja Espeon sai
aikamoisen tällin, josta johtuen se
halvaantui. ”Voi ei!” Kajsa huusi epätoivoisesti –
Espeon ei voinut tehdä mitään. ”Espeon, yritä
tehdä psykoase!” Espeon keräsi kaikki voimansa,
mutta ei pystynyt tekemään yhtään
mitään. ”Takaisin, Espeon!” Kajsa kutsui –
ensimmäistä kertaa elämässään Kajsa hävisi
salipäällikölle. ”Hyvä yritys, mutta ei tarpeeksi
hyvä”, Chuck sanoi, yhä kireällä
äänensävyllä. ”Voit aina yrittää
uudestaan.” ”Minä tiedän sen”, Kajsa kuiskasi
hiljaa ja kyynelet valuivat itsepintaisesti hänen
poskilleen.

Asiat olivat tuntuneet menevän päin mäntyä sen
jälkeen, kun Todd oli häipynyt. Että hänen olikin
pitänyt koskaan tavatakaan Todd! Jos Kajsa olisi
voinut muuttaa jonkin asian elämässään, hän olisi
jättänyt Toddin kietelemään maita ja mantuja
yksin! Hän olisi kulkenut koko pokemonmatkansa
yksin, vain pokemonit seuranaan. Kajsa huokaisi –
hän tiesi, että menneitä ei voinut muuttaa ja
että nyt oli pärjättävä omillaan – hänestä tuntui
samalta, kuin pienestä linnunpoikasesta, jonka
emo on hylännyt: yhtä avuton ja yksinäinen.

”Hyvä on, Espeon. Sinun on oltava täydessä
valmiudessa, kun tulet ulos pallosta. Älä anna
Poliwrathin tehdä mitään, vaan iske
ensimmäiseksi, keinolla millä hyvänsä”, Kajsa
jakoi ohjeita Espeonille. ”Ymmärsitkö?” Espeon
nyökkäsi leikkisästi. ”Hienoa! Palaa takaisin!”

”Nytkö jo sinä haluat uusinnan?” Chuck
kysyi. ”Oletko napannut jonkin tarupokemonin,
jolla aiot voittaa, vai oletko muka kouluttanut
yhdessä päivässä pokemonisi uuteen iskuun?” ”En.
Olen vain hankkinut itsevarmuuteni takaisin”,
Kajsa vastasi. Pieneksi hetkeksi Kajsa näki
Chuckin kasvoilla pelon. Sitten se hävisi, kuin
sitä ei olisi koskaan ollutkaan.

”Mene, Poliwrath!” ”Tee se, Espeon!” Pokemonit
seisoivat valmiina ottamaan käskyjä
kouluttajiltaan. ”Espeon, psykoase!” Kajsa
kiljui. ”Poliwrath, kehotaklaus!” Espeon oli
nopeampi – se lähetti sinisiä aaltoja kohti
Poliwrathia ja Poliwrath pyörtyi. ”Miten tämä on
mahdollista?!” Chuck ihmetteli suureen ääneen ja
kutsui Poliwrathin takaisin. ”Hyvä, Espeon!”
Kajsa huusi onnittelunsa ja kutsui Espeonin
takaisin.

”Tässä merkkisi”, Chuck sanoi Kajsalle ja ojensi
merkin Kajsan käteen. ”Kiitos! Nyt minun on kyllä
jatkettava matkaani”, Kajsa sanoi ja kääntyi
kohti rantaa.

Squirtle oli taas avulias ja hinasi Kajsaa jonkin
matkaa kohti Olivine Cityä. Sitten Kajsa souti
lopun matkaa, kunnes pääsi rantaan. ”Sitten pitää
lähteä kohti Mahogany Townia”, Kajsa katsoi
karttaa. ”Sinne siis!” Kajsa lähti juoksemaan
kohti kyseistä kaupunkia, ja vaikka hän näytti
iloiselta, hänen sydämensä tiesi, että hän oli
surullinen.

JATKUU............................

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä