jos tapaat jonkun kiinnostavan tyypin sanotaanko vaikka ensi treffit?
kerrotko heti epilepsiasta?
kerrotko heti epilepsiasta?
ensitreffit
lähteekö pakoon
8710
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei ole sellaisia kokemuksia, koska sairastuin vasta vuosia mieheni tavattunani. Minä kyllä kertoisin; perustelen sitä sillä, että toisen lähtö on vaikeampi, jos häneen on jo ehtinyt kiintyä...
Mielestäni fiksu ihminen ei lähde livohkaan. Tietenkin saattaa olla, että jotkut pelkäävät tautia, mutta joskushan se kuitenkin tulisi esiin.
En ole koskaan kertonut kenellekään epilepsiastani ellei siihen ole syytä, esim tunnen että kohtaus on juuri tulossa tai sairauksista tulee puhetta. Työpaikoillakin olen kertonut asiasta vain jos olen joutunut jäämään pois töistä, sekä koulussa vain jos olen kesken kokeen saanut kohtauksen.
Tietenkään en koskaan salaile asiaa mutta miksi kertoa asiasta sen enempää kuin vaikka vatsavaivoistani tai selkävaivoistani. Tottakai aihe jossain vaiheessa suhdetta tulee esille, ja harvoinpa kukaan on karkuun juossut (mikä toki saattaa tapahtua ensitreffien jälkeen jos mies ei tiedä sairaudesta hölkäsen pöläystä).
Mäkään en juuri kerro epilepsiastani. Perhe plus muutama kaveri tietää. Niillekin olen vähätellyt asiaa. Pelkään ihmisten alkavan tarkkailla mua ja pelkäämään että saan kohtauksen. Nyt alkaa olemaan semmoinen tilanne että saatan päästä leikkaukseen ja ehkä on pakko kertoa... Tai sitten vaan olla pois koulusta ja keksiä joku syy.
On tää kyllä aika naurettavaa.
Itse ainakin äsken herättyäni olin tosi ärtynen ja hyvän artikkelin luettuani, nauraa hekotin ja täytyy myöntää, että piristi.
Ehkä joskus kannattaa kertoa todellinen syy... luulisi, että kouluun vois kertoa aivan avoimesti, että mitä on. Sanot, että menet leikkaukseen... voi olla, että jopa moni väärinkäsitys oikenee tai sitten ei.
Taitaapa jäädä kertomatta:).
siis se, että koko ajan saisit olla kertomassa? Siitäkö, että et ole kertonut, vaiko siitä, että et haluakaan mitään vakituisempaa ;)))
No, kukin tekee luonnollisesti omat valintansa. Itse olen kertonut koko perheelle ja kaikille tutuille (jopa parturilleni); näin ei tarvitse epäröidä, osaavatko he tarpeen tullen auttaa. Tai tietävät, että kyse ei ole vedetystä viinamäärästä.
Niin kus sanottu, jokainen taaplaa tyylillään... ;) Mie itte mieluummin puhun kuin olen pukahtamatta.
myös kylähulluus pitää sanoa
Ehdin kertoa miehelleni jo kun tapasimme, että minulla on epilepsia. Emme olleet vielä varsinaisessa treffi-vaiheessakaan... Noh, eipä kauaa mennytkään, kun tuo näki ensimmäisen kohtaukseni. Onneksi ei saanut mitään sätkyä :)