"Härkää Sarvista"-ohjelmaan Yle 1:lle.
Puhumaan siitä, että kuka pelastaisi suomalaislapset lasten suojelijoilta Suomessa.
Myös niistä monista ihmisoikeusloukkauksista, joita täällä ihan lakiin vedoten jatkuvasti lapsille tehdään. Luin tuolla toisella palstalla hänen kirjoituksensa lasten diagnosoimisesta päiväkodeissa.
Se oli hyvä kirjoitus ja luulen, että hänellä olisi todella paljon tietoa eri tapauksista, joiden pohjalta voisi sitä apua lapsille HUUTAA.
Juuri olen joutunut itsekin sellaista todistamaan, kun omaa lapsenlastani ruvettiin päiväkodissa kohtelemaan ihmisoikeuksia rikkomalla ja häntä, täysin normaalia lasta rupesi päiväkodin täti epäilemään autistiseksi.
Lapsi laitettiin päiväkotiin , siksi että oppisi paremmin Suomea ja saisi leikkiä oman ikäisten lasten kanssa ryhmässä. Hän on viettänyt tähän asti etupäässä aikaansa äitinsä kanssa, joka on ulkomaalainen ja puhuu lapselle omaa kieltään, jota lapsi puhuu siten, kuin hänen ikätasonsa edellyttääkin 4 v. Koska isä matkustelee työnsä vuoksi paljon ja vanhemmat puhuvat kotona keskenää englantia, on se Suomen kieli jäänyt heikommalle.
Päiväkodin viisaat tädit laittoivat lapsen sellaiseen ryhmään, missä toiset lapset eivät osanneet puhua mitään. Heille opetettiin puheen ja äänteiden muodostamista ja erillisiä sanoja. Ei mitään normaalia sen ikäisten toimintaa.
Tämä siis vain siksi, ettei lapsi osannut kunnolla Suomea. Kaikkihan tietää, kuinka lapset oppivat nopeasti toisiltaan leikkien lomassa. Viisaat erikoistuneet hoitotädit vaan eivät sellaisesta näytä tietävän mitään.
Se Leeni Ikosen kirjoitus oli valitettavan totta joka sana.
Jos ei pian aleta ottaa tosissaan näitä asioita ja saada päättäjiä tekemään loppua tuosta lasten diagnoositehtailusta, jota harrastavat sellaiset, joilla ei oikeutta/tietoa ole niiden tekemiseen, niin onkohan meillä kohta enää yhtään normaalia lasta tai kotia, tai vanhempia tässä maassa?
Puhumaan siitä, että kuka pelastaisi suomalaislapset lasten suojelijoilta Suomessa.
Myös niistä monista ihmisoikeusloukkauksista, joita täällä ihan lakiin vedoten jatkuvasti lapsille tehdään. Luin tuolla toisella palstalla hänen kirjoituksensa lasten diagnosoimisesta päiväkodeissa.
Se oli hyvä kirjoitus ja luulen, että hänellä olisi todella paljon tietoa eri tapauksista, joiden pohjalta voisi sitä apua lapsille HUUTAA.
Juuri olen joutunut itsekin sellaista todistamaan, kun omaa lapsenlastani ruvettiin päiväkodissa kohtelemaan ihmisoikeuksia rikkomalla ja häntä, täysin normaalia lasta rupesi päiväkodin täti epäilemään autistiseksi.
Lapsi laitettiin päiväkotiin , siksi että oppisi paremmin Suomea ja saisi leikkiä oman ikäisten lasten kanssa ryhmässä. Hän on viettänyt tähän asti etupäässä aikaansa äitinsä kanssa, joka on ulkomaalainen ja puhuu lapselle omaa kieltään, jota lapsi puhuu siten, kuin hänen ikätasonsa edellyttääkin 4 v. Koska isä matkustelee työnsä vuoksi paljon ja vanhemmat puhuvat kotona keskenää englantia, on se Suomen kieli jäänyt heikommalle.
Päiväkodin viisaat tädit laittoivat lapsen sellaiseen ryhmään, missä toiset lapset eivät osanneet puhua mitään. Heille opetettiin puheen ja äänteiden muodostamista ja erillisiä sanoja. Ei mitään normaalia sen ikäisten toimintaa.
Tämä siis vain siksi, ettei lapsi osannut kunnolla Suomea. Kaikkihan tietää, kuinka lapset oppivat nopeasti toisiltaan leikkien lomassa. Viisaat erikoistuneet hoitotädit vaan eivät sellaisesta näytä tietävän mitään.
Se Leeni Ikosen kirjoitus oli valitettavan totta joka sana.
Jos ei pian aleta ottaa tosissaan näitä asioita ja saada päättäjiä tekemään loppua tuosta lasten diagnoositehtailusta, jota harrastavat sellaiset, joilla ei oikeutta/tietoa ole niiden tekemiseen, niin onkohan meillä kohta enää yhtään normaalia lasta tai kotia, tai vanhempia tässä maassa?
Vastaukset 47
Vanhimmat
missä?
sijaripalstalle, sellasen kirjotuksen mikä oli ollut vasta Länsiväylä lehdessä. Me sijaripalstalle ja sieltä jot. alle 15 vuotias rikoksentekijä tai jotain sellasta keskusteluun, siellä ihna loppupuolella tänään oli kirjotus.
Länsiväylässä juttu
Kirjoittanut: Helinä-keiju3 15.10.2007 klo 11.26
Lainaus Leena Ikosen kirjoituksessa sunnuntain Länsiväylässä otsikolla VÄKIVALLOIN PÄIVÄUNILLE
"
Syrjäytyminen systeemin
vuoksi -nimisen ilmiön tulisi
huolestuttaa kaikkia
päättäjiä. Ilmiön vaikutukset
alkavat varhain, päiväkodissa.
Olen toiminut eri puolilla
Suomea vanhempien avustajana
päiväkodeissa neuvotteluissa,
joissa yritetään ratkoa lasten asioita.
Yllättävän usein ilmenee,
että lapsen suurin ongelma on
päiväunille meno. Kun lapsi ei
suostu menemään päiväkodissa
päivälevolle, hänen sanotaan
oireilevan. Vanhemmilla ei
yleensä ole vaikeuksia kotona
lapsensa kanssa.
Neuvotteluissa pohditaan,
mikä perheen sisäinen tapahtuma
tai perheen tilanne on
aikaansaanut ongelman.
Vanhempien annetaan ymmärtää
olevan syyllisiä lapsensa
käytökseen. Erityistä huolta
vanhemmille esitetään lapsen
ujoudesta tai vilkkaudesta (siis
persoonallisuuden piirteistä). En
ole kuullut pohdittavan päiväkodin
osuutta asiassa, esimerkiksi
resurssien puutetta, liian suuria
ryhmiä tai työtapoja. Kukaan ei
yleensä kannusta vanhempia,
jotka selviytyvät temperamenttisen
lapsensa hoidossa.
Havaintojeni mukaan
erityisesti ne vanhemmat, jotka
ovat eri mieltä lapsen kasvatuksesta
päiväkodin kanssa,
joutuvat sosiaalitoimen
puhutteluun, kun päiväkoti tekee
lastensuojeluilmoituksen. Tästä
käytetään nimitystä varhainen
puuttuminen, jolla siis ei
välttämättä ole mitään yhteyttä
varhaiseen auttamiseen.
Päiväkodin, terveydenhuollon,
sosiaalitoimen edustajat,
kiertävät lastentarhanopettajat,
perhetyöntekijät, vanhemmat,
vanhempien avustajat, tukihenkilöt
kerääntyvät, yleensä
ainakin 10 hengen voimin,
pohtimaan tilannetta. Tästä
käytetään nimitystä verkostoneuvottelu
tai tiimityö. Toiminnalle
on tyypillistä, että lapsen
”ongelma” jää lukemattomista
neuvotteluista huolimatta
ratkaisematta.
Hämmästyttävän usein lapsi
saa siirron erityisryhmään tai
erityispäiväkotiin ilman, että
lasta tutkitaan perusteellisesti.
Lapsen ”diagnoosin” tekevät siis
tahot, joilla ei ole mitään
lääketieteellistä koulutusta
(joissain tapauksissa perheneuvolakäynnit
tai lastenpsykiatrin
puhelinkonsultaatio päiväkodin
kanssa).
Ihmisoikeussopimukset ja lait
kuitenkin edellyttävät, että lapsi
saa kaiken mahdollisen suojelun
ja hyvää hoitoa. Ketään ei saa
perusteetta ja ilman tutkimuksia
leimata sairaaksi.
Lapsen polku syrjäytyjäksi voi
alkaa leimaamisella, varsinkin
kun lapsi siirtyy erityislapsen
leimalla kouluun.
Viime vuosina opettajatkin
ovat antautuneet, valmiit
luopumaan arvovallastaan ja
mieluummin asioivat lapsen
asiassa sosiaalitoimen kanssa
kuin lapsen vanhempien kanssa.
Osa opettajistakin puhuu
mieluummin lapsen oireilusta
sen sijaan, että hakisi omille
työtavoilleen uusia uria.
Verkostot jatkavat kokoontumisiaan
ja lapsi itse jää usein vaille
tukea ja koulukiusaaminen
jatkuu.
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
selvittelee noin 15 vuoden
ajalta kodin ulkopuolelle
sijoitettujen lasten sijoituspäätösten
syitä Helsingin kaupungissa.
Tutkimuksen mukaan sijoitusten
ensisijaiset syyt löytyvät
sosiaalisesta vuorovaikutuksesta
(52 prosenttia) ja kouluvaikeuksista
(37 prosenttia) eli
yhteensä 89 prosenttia on muita
syitä kuin vanhempien päihteiden
käyttö. Tänä päivänä n.16
000 lasta joutuu asumaan kodin
ulkopuolella.
Päiväkotien psykososiaalinen
hoito voi olla vanhemmille
yllätys. Päivähoidon aikana
tapahtuneet lapsen kiinnipidot
eli käsiksikäymiset voivat
paljastua lapsen mustelmien
takia.
Kouluissakin lapsiin saatetaan
kohdistaa kiinnipitoja ja
retuuttamisia. Väkivaltaisesti
kohdeltu lapsi todennäköisesti
turvautuu elämässään väkivaltaan.
Kodin ulkopuolelle sijoitetuista
lapsista osa asuu laitoksissa,
jotka eristävät lapset vanhemmistaan
ja suvustaan psykoanalyyttisesti
suuntautuneiden
lastenpsykiatrien ohjauksella.
Mitä on ammatillisuus, joka
sairastuttaa?
Leeni Ikonen
Varatuomari
"
Lähde:
http://194.188.93.116/cgi-bin/mediaweb12#
Systeemi syrjäyttää.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000041&posting=22000000029857290
Amalia, olet joutunut kokemaan valtavasti huolta viranomaisten taholta aina vaan jopa lapsenlapsesikin osalta. Tämä on järkyttävää. Kerroppa niille päiväkotitantoille pari tosiasiaa lapsen kielen oppimisesta uudessa ympäristössä. Ensinnäkin, tuo lapsi nyt oppii tosiaan suomen kielen, täällä Suomessa ihan tosta vaan. Huolenahan on lähinnä se, miten hän pystyy kehittämään ja säilyttämään englannin kielensä, joka hänellä on ainutlaatuinen mahdollisuus äidinkielenä ja sellainen lahja tulevaisuuden kannalta, että sitä ei saa missään tapauksessa suomalaishoitajien taholta tärvätä tuottamalla lapselle surua englanninkielensä takia. Jos perheessä vain toinen vanhemmista puhuu englantia (tai mitä muuta tahansa vierasta kieltä) hän joutuu lapsen kasvaessa olemaan tosi tiukka, ettei lipsu suomenkieleen kun lapsi sitä haluaa ja vaatii, jotta ei äitinsä kanssa erottuisi niin kovasti homogeenisesta suomikansasta eikä heitä töllättäisi. Kun äiti pikkuhiljaa oppii varmaan suomea, niin kiusaus sanoa suomeksi, varsinkin lapsen sitä pyytäessä ja mankuessa on valtava. Koulussahan lapsi kuitenkin käyttää ja oppii suomea ja kaksikielisyys on todella suuri rikkaus kun se tulee kotikielenä. Se on aina täydellisempää kuin opittu kieli, aina. Jos vaan pystytte, laittakaa lapsi englanninkieliseen kouluun. Äidin ja vanhempien merkitys lapsen kielenoppimisessa hiipuu sitä mukaa kun kavereita ja kodin ulkopuolisia ympyröitä tulee elämään ja silloin suomenkieli saa yliotteen, jos englanti on vaan yhden aikuisen varassa.
Hyi niitä tätejä, jotka pitävät vierasmaalaisina lähes kehitysvammaisina. En millään haluaisi kuulua noiden taantumustanttojen kanssa samaan kansaan. Lapselle pitää korostaa, että englannin kielessä ei ole mitään pahaa vaan että se on hieno juttu. Muuten hän sulkee suunsa kokonaan englanniksi ja menettää mahtavan extra-mahdollisuuden tulevaisuuden suhteen. Amalia, olen kyllä suivaantunut ihan ton asian vuoksi, mutta et ole yksin. Sellaistakin on ammoin tapahtunut että englanti-suomi kaksikielisyyden pidettiin neuvolassa aiheuttavan ns. kieli-invalidisuutta. Kun asiaa tiedusteltiin siltä kantilta, että onhan näitä suomalaisruotsalaisia perheitä vaikka kuinka, niin mykistyihän epäilijöistä sitten jokunen, joilla loiski. Ihan kaikki eivät osanneet siinäkään vaiheessa pitää turpaansa kiinni.
selvennykseksi sanon, että ei ole lapsen äidin kieli
englanti, vaan eräs EU-maan kieli.Kotona vanhemmat puhuvat keskenään englantia, joten isompi lapsi 6 v.
puhuu jo vähän myös englantia, näyttäisi ymmärtävän lähes kaiken mitä puhutaan ja yrittelee itsekin sanoa jotain. Taitaa tulla niistä lapsista kolmikielisiä.
En usko, että kovin helposti lapset haluavat päästä eroon äitinsä puhumasta kielestä. Heille on tärkeää säilyttää se, koska he haluavat pystyä puhumaan isovanhempiensa ja serkkujensa kanssa. Viettävät lomat siellä toisessa "mummolassa".
Lisäksi heillä on kirjoja ja viedeoita sillä toisella kielellä.
Saa nähdä alkaako se mun miniä koskaan puhua suomea. Hän on asunut täällä jo yli 7 vuotta, eikä vieläkään puhu kuin pakon edessä vähän.
Siksi pääsi myös tuolla päiväkodilla tapahtumaan se, että lapsi laitettiin erityisryhmään, kehitysvammaisten kanssa, koska äiti ei ymmärtänyt mitä hänelle selitettiin. Kun asia äidille lopulta selvisi, niin hän otti lapsen kokonaan pois sieltä. Eivät ole vielä järjestäneet lapselle paikka tavalliselle puolelle.
Tälläisiä ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu kuulemma paljon ympäri Eurooppaa ja Saksassa siihen on alettu kiinnittää paljon huomiota. On laajemminkin tapana laittaa kielitaidottomat, esim. maahanmuuttajalapset erityisryhmään. Tämä on laitonta toimintaa.
Sen lisäksi tuo viittaus autismiin meni jo aivan liian pitkälle. Epäilys tädillä heräsi, kun lapset hyppäsivät pituutta joidenkin eriväristen tikkujen yli. Yksi tikuista oli kuitenkin kääntynyt väärinpäin. Noh, tämä lapsi on kai tullut minuun, tai muuten vaan vaaka-ihmiselle ominaisesti häntä häiritsi se nurinpäin oleva tikku. Hän tuijotti sitä aikansa, meni ja käänsi sen oikein päin ja vasta sitten suostui hyppäämään. Tämä siis oli tädeille merkki autismiin taipuvaisuudesta.
Mitä enää lapset voi missään tehdä. Jos eivät aivottomasti vain tee kaikkea sitä mitä tädit haluaa, kute nuo päikkäritkin, niin ovat välittömästi erityislapsia. Eikö niitä ole tarpeeksi luonnostaan, vai mistä tässä on kysymys?
Ihmettelen, eikö päiväkotiväki osaa lainkaan kommunikoida englanniksi edes, jotta vieraskielinen saisi tolkkua heidän aivoituksistaan ja suunnitelmistaan. Eikö niillä ole edes yo-taustaa siellä.
minäkin ihmettelen. Käsitykseni mukaan lastentarhanopettajaksi ei pääse ilman yo-pohjaa.
tyttäreni oli vuosia sitten harjottelijana tuossa samaisessa päiväkodissa ja hän kertoi, että siellä nämä tädit haukkuivat kaikkien lasten vanhemmat, jokaisessa oli jotain vikaa heidän mielestään.
Muutenkin tyttäreni kertoi kokemuksistaan monista muistakin mm. pääkaupunkiseudun päiväkodeista, joissa oli harjottelijana opiskeluaikanaan, että ne on pienille lapsille aivan kamalia ja julmia paikkoja.
Siellä tehdään kuten sairaaloissa vanhuksille.
Ruoka laitetaan eteen ja jos et pysty/osaa itse syödä, niin sitten olet nälässä. Kukaan ei edes yritä auttaa. Mitä tapahtuu sitten lapsille, kun ovat koko päivän nälässä. Vanhemmat luulevat, että lapsi on syönyt päivällä eivätkä välttämättä enää
illalla tarjoa kunnon ruokaa. Sellaista voi jatkua pitkäänkin, että lapsi ei syö lämmintä oikeeta ruokaa ollenkaan.
Siellä ei myöskään anneta pienille uusille tulokkaille mitään erityishuomiota, vaikka kuinka olisivat ikävissään ja hädissään, kun joutuvat eroon äidistään. Sanovat vaan, että ei tuollaisen paikka ole päiväkodissa, joka ei kerran sopeudu tänne. Siis heit ensimmäisestä päivästä.
Paljon, paljon muita esimerkkejä.
Älkää siis kukaan laittako alle kolme vuotiaita lapsia päiväkotiin, vaan viekää lapsenne perhepäivähoitoon. Pleace.
kesksuteluun. Oma lapseni "diagnosoitiin" vaikka miksi. Tulos:lapsi siirreettiin isälle. Lapsi oli ollut paljon mummojensa kanssa joten puhui vähnä vanhaiakisesti, lisäksi murretta (sanontoja) joka ei ollut paikallista. Pikkuvanhuus kääntyi sellaiseksi, "ettei ole saanut olla lapsi"......... mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa. Totuus oli se, että lapseni eni on verbaalisesti erittäin lahjakas kun muut "villikot" trattuivat nyrkkeihin oma lapseni siis aika "terävä suusta", tämän myös sai epäoikeudenmukaisesti kohteleavt tädit. Itse oli monesti heidän kanssa eri mieltä (mulla on kasvatsualan koulutus) TULOS: SOSSuun vaan ilmoitus. Ilmoitus poiki kasapäin (5-10) oikeudenkäyntejä, jotka veronmaksajat ovat maksaneet. Näin lasta suojellaa Suomen maassa. lahjakasEsimerkkejä riittää niistä aivottomista höpinöistä.
muutenkaan. Ikinä elämässäni en ole nähnyt muun ammattiväen töksäyttlevän vanhemille esim. pihamaalla "Lapsesi on henksiesti sairas". Tämän todistuin kerran kun omaa muksuani hain ja kuuntwlin vierestä kun vanhempia "valistettiin" ja tehtiin päiväkodin ja kodin välistä yhteistyötä.
...ollut aikanaan töissä muutamassa päiväkodissa ja yksi asia tuli ihan 100% varmaksi: omaa lasta ei IKINÄ päiväkotiin. Muutenkin alle 3 vuotiaan paikka on kotona, mutta ymmärrän, ettei kaikilla ole siihen mahdollisuutta ja silloin pitäisi voida luottaa hoitopaikkaan.
Päiväkodissa pärjää vain, jos on valmiiksi syntymästään supersosiaalinen lapsi, supersöpö,supersopeutuvainen,näkyy somasti muttei kuulu, osaa kaikki mitä neuvolakortin mukaan pitää juuri sen ikäisen osata ja jolla on kaikki supernormit täyttävät vanhemmat.
Yli kahdenkymmenen uhmaikäisen ryhmä ja kolme hoitajaa joista yksi on ihan toisen alan tukityöllistetty ja toinen koululaisharjoittelija, arvaa kai sen, mitä siitä seuraa.
Ihan varmasti on hyviä päiväkoteja jossa ammattilaiset opettajat ja hoitajat, mutta itse en ottaisi riskiä ellen todella tuntisi ja tietäisi perinpohjin ko laitosta.
mieleen että kun p... e antaa pikkurillin
se viekin koko käden.
eli
kun annetaan katteetonta kyttäysvaltaa ihan kenelle tahansa
immeiselle yhteiskunnan taholta
niin se tahtoo väkisinkin nousta osalla näistä
katteettoman kyttäysvallan edustajista (päiväkodeissa, kouluissa, seuraavaksi nuorisotoimissa jne) todella pahasti sinne päänuppiin!
voit vailla vastuuta ja vastuun kantamista
epäillä, arvella, arvostella, ihmetellä, seurailla
ja ihan jopa lausua tietämättömänä, koulutusta saamattomana "asiantuntijana" ääneen
pahansuopia juoruja, arveluja, epäilyjä, ihmettelyjä
niin että lapsi joutuu tämän katteettoman vallankäyttäjän/-kyttääjän vuoksi
ties mihin syrjäytymiskierteeseen tms.
ja jopa lastensuojelun asiakkaaksi!
sellainen tästä DDR:n mallisesta valtiosta on tullut
ja päättäjiä ja poliitikkoja ei asia tietenkään heilauta eikä kiinnosta millään tavoin
ennen kuin itse joutuvat
(ja toivottavasti edes joku heistä saa kokea sen mitä tavallinen kansa saa kokea milloin minkäkin viranomaiskyttääjän taholta) oman jälkikasvunsa kanssa
vastaavan katteettoman vallankäyttäjän/-kyttääjän hampaisiin ja pyöritykseen!
surettaa kovasti kaikkien näiden nuorten perheiden puolesta
joita yhteiskunnan taholta "tuetaan ja kannustetaan" viranomaisten masinoimilla
ylilyönneillä ja älyttömyyksillä
ja monen lapsen tulevaisuuden jopa tuhoamalla.
kirota ja lujaa
P
E
R
K
E
L
E
näitä suomalaisia kaikkitietäviä ja kaikenosaavia
joka alasta 100 lasissa ymmärtäviä
joka kylän
"juo ru ak kk oja"
kun ei sitä riittävää koulutusta ja pätevyyttä ole
niin sitä pätevyyttä ja kaikkitietävyyttä
halutaan milloin milläkin
toisen perheen lasten "nokittamisella" itselle
väen väkisin luoda!
olen vielä tehnyt, että kärkkäimmin niitä diagnooseja tekevät ne päiväkodin työntekijät ja luokanopettajat, joilla ei edes ole minkäänlaista ammatillista pätevyyttä omaankaan tehtäväänsä, saati sitten vielä lääkärin ammatin harjottamiseen.
virkatoimissa on se
ettei kukaan näistä kaikkitietävistä,
ei ammatillista pätevyyttä tai alalle tarvittavaa ja riittävää koulutusta omaavaa henkilöä,
saa edes syytettä virkarikoksesta näissä
esimerkiksi lääketieteellisiä arvioita, diagnooseja ja lausuntoja
antaessaan.
ja sehän on tietenkin sanomattakin selvää
että kaikkein kovapäisimmät, -äänisimmät, härskeimmin esiintyvät ja muiden ihmisarvon ja oikeuden ylitse kävelevät virkaihmiset
ovat tietenkin juuri etunenässä näiden "asiantuntija" -lausuntojen antamisen suhteen!
Ylidiagnostiikka on sairaus, jota yhteiskunnassamme on paljon. Ensinnäkään lapsille ei saisi antaa diagnooseja ollenkaan. Ensin diagnoosi, sitten lääkitys ja jo lapsena aloitettu psyykelääkitys vaikuttaa luonnollisesti lapsen kehitykseen. Erityisesti aivojen kehitykseen. Lapsen kasvua ja kehitystä pitää tukea muilla keinoin eli lapselle pitää opettaa normaalia elämää. Lapsen voi varmaankin ottaa pois sellaisesta päiväkodista, joka ei tunnu vanhemmista oikealta. Lapsen psyykkistä kasvua ja kehitystä pitää tukea sellaisella tavalla, joka tuntuu vanhemmista oikealta.
otetaan pois oikeus vaikuttaa lapsensa hoitoon ja kasvatukseen esim. silloin, kun lasta hoidetaan psykiatrisena potilaana (vaikka hän kuuluisi toisen lääketieteen alan piiriin) ja vaikka sairaalapaikkojen puutteen takia huostaanotetaan, että voidaan lähettää lastenkodin psykiatriselle osastolle.
Näin menetellään aivan hyvien perheiden lasten kohdalla.
Ja aivan turha tulla kenenkään väittämään, että lapselle terveydenhuollosta avun hakeminen ei voisi johtaa huostaanottoon. On nimittäin omakohtaista kokemusta ja lisäksi samanlaisia tilanteita lukemattomia, joihin olen vanhempien tukiryhmissä tutustunut.
Lasten tällainen kohtelu on yhtä laitonta kuin tuossa päiväkodissa tapahtuvassa aihettomassakin leimaamisessa. Ja minkä verran luulisitte vuosien mittaan päiväkodeista tehdyn aiheettomia lastensuojeluilmoituksia näiden lähes vainoharhaisten ennakkoluulojen ja kuvittelujen varjolla. Mutta meillähän on ollut jo vuosia käytössä varhaisen puuttumisen projekti, jonka otteeseen joutuneet tietävät kyllä, mistä tässä puhutaan.
Varhaisen puuttumisen projekti, mikä se on? Yhteiskunta puuttuu tilanteeseen jo ennen kuin ongelmaa edes on. Siltä se kuulostaa.
joiden hoito maksaa maltaita!
psykodynaaminen koulukunta kahmii hoidettavakseen sellaisiakin lapsia, jotka eivät heille itse asiassa ollenkaan kuuluisi, on heidän potilasmääränsä kasvanut tästäkin syystä räjähdysmäisesti. Siihen mietittiin syytä ja mistäs sitä helpoiten olisi löydetty kuin vanhemmista.
Iskettiin monta viisasta puupäätä yhteen ja keksittiin, että lapset otetaan huostaan liian myöhään, siis perheiden kontrollia on lisättävä kaikella mahdollisella tavalla. Näin Stakes kehitti ns:n VARPU- eli varhaisen puuttumisen projektin, jolla on aivopesty niin päivähoito, sosiaalitoimi kuin opettajatkin.
Varpuilun mukaan viranomaisen on kiinnitettävä huomiota kaikkiin lapsen luonteessa tai ulkoisessa olemuksessa näkyviin seikkoihin, joilla hän vähänkään poikkeaa harmaasta massasta. Näin silmätikuksi voi joutua, jos lapsi on liian hiljainen tai keskivertoa vilkkaampi, jos hänellä on vaikka aika suppea ruokavalio, hän eristäytyy (on ujo), on kehitysviivästymää, koulussa oppimisvaikeuksia, vaatetus ei ole aina tismalleen säänmukainen, sairastelee usein, hänelä ei ole kodin ulkopuolista harrastusta jne.
Psykodynaaminen koulukunta on muualla maailmassa luopunut jo vuosikymmeniä sitten niin sanotusta kaltoinkohdellun lapsen oirekuvasta, mutta meillä sitä käytettiin ilmeisesti varpuilun perustana. Siihen kuuluu tiiviinä osana käsite kiintymyssuhdehäiriö, jolloin kuvitellaan kaltoinkohtelun lähteneen jo aivan vauvaiästä kun hoitajan ja lapsen suhde on jäänyt puutteelliseksi. Varmaan sellaistakin joskus voi tapahtua, mutta ei nyt herranen aika sentään kaikki lapsen esim. syrjään vetäytyminen johdu kaltoinkohtelusta ja kiintymyssuhdehäiriöstä!
Erityisesti aiheettomista huostaanotoista ovat kärsineet neurologisten oireyhtymien lapset, joiden tyypillinen ongelmakuva muistuttaa erehdyttävästi tuota muualla metsään heitettyä kaltoinkohdellun lapsen oirekuvaa.
Koulut kärsivät rahanpuutteesta siinä kuin muutkin kuntien hallinnonalat ja ei mikään ole ollut opettajille niin helpottava kokemus kuin siivota oppimisen ongelmista kärsivät lapset lastensuojeluun, koska kouluilla ei ole yksinkertaisesti rahoitusta järjestää heidän tukeaan perusopetuslain mukaisella tavalla.
sosiaalitoimi ja päiväkoti yms. osaavat ennustaa......mikä todistetusti on hieman hankalaa. Syrjäytymistä nähdään jo ihan joka piakssa. VAIKAK TOSIASIA ON SE, ETTÄ NÄMÄ SYSTEEMIT SYRJÄYTTÄÄ (MYÖSKIN).
ettei vaan joudu näisssä kaikenmaailman kuntaliitoksisa poispullautetuksi.
joten nämä psykodynaamisuskovaiset (osa on siinäkin asiaa) tekevät ennaltaehkäisevän massiivihyökkäyksen.
Ennen sitä sanottiin silmätikuksi joutumista. Kauheeta tarkkailua kyllä tollanen varhaisvaiheen ennakointi. Jos joku rasittaa lapsen psyykettä, niin se ettei saa rauhassa elää ja olla. Ujo on ujo ja muitakin luonteenpiirteitä on. Lapset ikäänkuin työnnetään yhteiskunnalliseen tarkkailuun pienestä pitäen. Päiväkodista lähtien. Luovuus kyllä unohtuu tuossa. Jos systeemi syrjäyttää, on systeemi liian haastava tavalliselle ihmiselle.
YLEN AVOIN YLIOPISTO -sivulta
......
"Peruskoulussa käyttäytymishäiriöt on nähty pitkälti yksilön ongelmina
(yksilö ei sopeudu kouluympäristöön),
mutta viime aikoina on alettu huomata ongelmien mahdollisena syytekijänä myös
oppimisympäristön ja opetusjärjestelyiden joustamattomuus (kouluyhteisö ei huomioi oppilaiden yksilöllisiä tarpeita)."
LAINAUS .........
Professori Keltikangas-Järvinen on huolissaan yhteiskunnassa kapenevasta niin sanotun normaalin ihmisen mallista. Hän nosti esille neuvolat ja koulut, joiden määrittelemä hyvän lapsen malli on yhä kapeampi. Kouluissa oikeaa temperamenttia mitataan käytösnumerolla ja neuvoloissa jo pienen lapsen syömisellä ja nukkumisella.
- Sen ymmärtäminen on jäänyt vain juhlapuheisiin, että ihmiset ovat erilaisia. Ymmärtämättömyys ja suvaitsemattomuus ovat lisääntyneet, arvioi professori Liisa Keltikangas-Järvinen.
.....
LINKKI JUTTUUN SANOMALEHTI KALEVA;
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=588877
myös!
Tämä on sitä uutta väestön valvontaa eli UUS_NATSISMIA!VAROKAA!
Kristillisdemokraattien kevätseminaarissa -06:
http://www.kristillisdemokraatit.fi/kd/perheseminaari/leeniikonen_erityistasuojaa.pdf
Tosi hyvä ja todeksi nähty teksti, lisäksi helppo lukea heikompinäköisenkin kun on niin isoa kirjasinta :)
samanlaista hutilointia tämän saman lapsen kohdalla, josta kerroin.
Lapsi oli vuoden ikäinen. Pyrki seisomaan, mutta ei mitenkään halunnut laittaa toista jalkaansa maahan.
Aristi sitä selvästi. No äiti sitten neuvolassa otti asian puheeksi ja sai heti neuvolan lääkärille ajan.
Kuten tavallinen oppimaton tollo olisi kuvitellut, että olisi jalkaa jotenkin tutkittu ja kuvattu tai jotain, niin eihän se lääkärin päähän pälkähtänyt.
Hän laittoi suoraan lähetteen neurologille.
Kun äiti ihmetteli, että eikös pitäisi alottaa sieltä jalasta päin se tutkiminen, niin lääkäri vain totesi, että alotetaan pahimmasta mahdollisesta poissulkemaan syitä.
No, onneksi lapsella on itsepäinen mumi ja äiti, jotka eivät ihan mitä tahansa heti ole valmiit nielemään edes "arvoisilta" lääkäreiltä.
Sanoin heti, ettei mihinkään, ennen kuin niksauttaja on tutkinut jalan.
Siispä mentiin kiropraktikolle, joka on meitä kaikkia hoitanut jo vuosia.
Hän siinä kokeili ja katseli, vetäsi siitä nilkasta pikkusen, hyvin hellästi ja totesi, että tuntui, kuin joku olis siellä naksahtanut, että kokeilkaas, pystyykö seisomaan.
Lapsen ilme oli todella näkemisen arvoinen, oli niin hämmästynyt, kun pystyi laittamaan molemmat jalat maahan, eikä enää sattunut. Siitä lähtien rupesi seisomaan ja tasapainoilemaan ja oppi kävelemään tosi nopeasti.
Miettikääs mikä kierre olisi ollut edessä.
Neurologi ei olisi tietenkään löytänyt mitään vikaa, jolloin turhautuneena olisi alkanut syytellä vanhempia. Kotona olisi ollut pakko olla jotain pielessä, joten lapsi olisi pitänyt laittaa laitokseen jatkotutkimuksiin. Vuosia kuluisi, eikä lapsi kivun takia edelleenkään voisi astua sen jalan päälle, jolloin olis tietysti luokiteltu vammaiseksi ja istutettu mahdollisesti loppuelämäksi pyörätuoliin, erotettu vanhemmistaan jne kaikki tietävät miten hommat olis edenneet.
Yksi pieni nikaus pelasti lapsen tuolta helvetiltä.
Saa nähdä mistä seuraavaksi pitää pelastaa, toivottavasti tämä jo riittäisi.
ja jos ei itse ole koko ajan "hereillä" mitä vain voi läheisille, omaisille tapahtua
ja ihan vain tämän
aina vain kapealaisemman ja ahdasmielisemmän yhteiskuntamme
ja sitä pyörittävien viranomaistemme toimesta!
kumpi on kumpaakin varten.....
kansalainen viranomaista varten
vai viranomainen kansalaista varten
siinäpä vasta kysymys
viheltää poikki.Ensivuoden alusta alkaa
vielä rajumpi kyttäys,keneltä lapset napataan.
Täytyyhän syrjäseudutkin työllistää.
Viime torstaina tarhassa oli sattunut aika merkillinen juttu: poikani oli maannut maassa ja kolme muuta tarhalaista oli potkinut häntä päähän. Hoitajat olivat menneet väliin ja onneksi ei ollut kovin pahasti sattunut. Poikani oli suojannut päätään ja vähän nenään oli sattunut.
No, pojat tietenkin joutuivat puhutteluun. Pojat olivat leikkineet yhdessä eläintä ja poikani oli mennyt maahan maaten. Joku oli keksinyt, että potkitaan päähän sitä. Näin ne pienestä pitäen osaavat.
Tyttöni, joka on toisessa tarhassa töissä kuultuaan tapauksesta alkoi itkeä ja sanoi, että vaikka heidän tarhassa on maahanmuuttaneiden lapsia, jotka eivät osaa yhtään suomenkieltä, ei siellä tuollaista tapahdu. Tyttöni sanoi, että jotain vikaa on tarhassa, koska poikaani kiusataan jopa niin paljon, että hän ei viime keväänä halunnut pariin kuukauteen mennä tarhaan.
--
Tyttöni tuli käymään ja kertoi, että oli työpaikassaan toisessa tarhassa keskustellut asiasta. Siellä hän oli maininnut asian, mikä minulta oli unohtunut viime kevään palaverista: lastentarhan opettaja oli sanonut minulle, että kun poikani tulee kertomaan heille, jos joku kiusaa, niin he ovat sanoneet, että taasko sinä tulit meitä kiusaamaan! Just, niin kuin tyttöni sanoi, että näinhän hoitajat antavat lapsille luvan kiusata toisiaan.
Siis keväällä oli palaveri, jossa ihmettelin, miksi pojalleni halutaan kirjoittaa jo tässä vaiheessa kehitysvammaisen paperit. Syyksi sanottiin, että paremmin saa sijaisperheitä ja ylipäätänsäkin tukea. Samassa palaverissa sitten tämän lastentarhanopettaja sanoi tuon, että kun poikani tulee kertomaan heille, jos joku kiusaa, niin he ovat sanoneet, että taasko sinä tulit meitä kiusaamaan!
No, sen palaverin jälkeen poikani ei halunnut kahteen kuukauteen tarhaan ja onneksemme pojan isä oli työtön ja asunnoton silloin, niin hän pystyi olemaan pojan kanssa kun minä olin töissä. --------------
pelätä, pelon aiheet löytyvät lastenpsykiatrian puolelta - siis joillain paikkakunnilla.
olevan kysymyksen. Jospa viranomaiset ymmärtäisivätkin oikein oman roolinsa, ei tämän kaltaisia ongelmia olisi ollenkaan.
Nyt heillä on vääristynyt kuva siitä, että me kansalaiset ikäänkuin saisimme heiltä jotain ilmaiseksi ja he ovat päättämässä almujen määrästä ja laadusta.
Totuushän on aivan toinen. Me kansalaiset maksamme heidän palkkansa ja he ovat meidän palveluksessamme.
Me emme vain saa heiltä vastinetta rahoillemme, emmekä kunnollista työpanosta. Ihmettelenkin miksi edelleen maksamme heille palkkaa. Ihmiset eivät osaa vaatia palvelua, vaan uskottelevat itsekin saavansa niitä almuja.
Verotoimistossa tapahtui vuosia sitten jotain sellaista, mikä pitäisi ulottamaan kaikkiin yhteiskunnan järjestämiin palveluihin. Siellä on oivallettu, että ovat meitä varten ja palvelu parani kerrasta. Erittäin palvelualtista ja ystävällistä porukkaa ainakin itse olen sieltä nykyään tavannut.
Terveydenhuollossa esim. jos ne ...tanan tonokit lääkärit, ensinnäkin jotain osaisivat ja toiseksi toimisivat asiakaspalveluhenkisesti ja suhtautuisivat meihin kuten parhaisiin asiakkaisiin suhtaudutaan yritysmaailmassa, mikä näkyy myös yksityislääkäripuolella, niin ihmiset saisivat heti oikean avun jase tulisi yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi.
Sellaista määrää lääkäreitä ei edes tarvittais kuin nykyään, jos he lopettaisivat sen arvailun ja alkaisivat tietää jotain. Ainakin heidän kuuluisi reilusti myöntää meille asiakkaille, silloin kun eivät mitään asiastamme tiedä ja ymmärrä. Tämä sama pätee aivan kaikkiin palveluksessamme oleviin. Päiväkodin hoitajiin, vanhusten hoitajiin eri laitoksissa jne. Täydellinen asennemuutos, mikä ei edes maksaisi yhtään enempää.
Sairaanhoitajat nyt vaativat lisää liksaa. Joillekin se on aivan oikeutettua, työ on rankkaa kaikin puolin, mutta läheskään kaikki heistä eivät ole ansainneet edes nykyistä palkkaa, koska eivät hoida työtään kuten pitäisi.Lintsailevat, ovat huolimattomia, käyttäytyvät tylysti ja epäasiallisesti hoidettavia asiakkaitaan kohtaan.
Palkka pitäisi olla sidottu siihen, minkälaisen työpanoksen sillä saamme. Hyville hyvä palkka, mutta huonot saavat jäädä nuolemaan näppejään.
jos ei vikaa olisi löytynyt, niin ehkä seuraava osoite olisi sitten ollut se pelätty psykiatri, jos sitä vikaa olisi päästä kuitenkin pitänyt löytyä, eikä sieltä jalasta missä vika oikeesti oli.
lääkärille, jos on päiväkodissa potkittu päähän useamman lapsen voimin. Miten et toimittanut lasta lääkärin katsottavaksi. Ihmettelen kovasti.
että oli vain hieman nenään osunut. Ja poika käveli kotiin kiltisti.
Kun hain pojan tarhasta, niin hän hyppeli ja tanssi hoitajan kanssa pihalla. Opetti hoitjalle ja yhdelle tarhan tytölle "viidakkotanssia".
Ei tullut mieleeni, että olisi kovasti sattunut!
käytiin saunassa, seuraavana päivänä nukkui pitkään, en tahtonut saada hereille, joten en vienyt tarhaan ja toimi kuten normaalisti kotona, tanssi, leikki, pelasi tietokoneella ja lauantai aamuna oli sitten kovassa kuumeessa joka jatkui sunnuntai-iltaan. Vein maanantaina lääkärille ihan sen takia, kun ystäväni sanoi, että VOI olla aivotärähdys. No kaikki oli normaalia, refleksit ja kuume tipotiessään.
Mutta kyllä kai lapsi alkaa pelkäämään tarhaanmenoa, jos siellä potkitaan päähän ja jos ei uskalla mennä kertomaan tädeille kun tädit vaan sanovat: Taasko sinä tulit kiusaamaan meitä!
syrjäytyneitä. Niin aikuisia kuin lapsia. Itse olen menettänyt tosi paljon rahaa kaikenlaisissa oikeusproseissa(kyse ei huostaanotosta vaikka tänne kirjoittelenkin) joiden lähtökohtana ovat olleet päiväkodinväki sun muut. Olin menettää työkykyni, ja oikeastaan menetinkin, olin lähes kolme vuotta pois työelämästä, koska jouduin juoksemaan palavereissa ja minun oli "kannatavmpaa" olla työttömänä, koska oikeusrumbassa olisin menttänyt vielä ennemmän rahaa.
runsaasti testejä ja alaan erikoistuneen sairaalaan diagnoosiin. Silloinkaan se ei välttämättä ole "lopullinen" vaan kyse voi olla kehitysviivästymästä.
puhumassa tarhassa. Poikani suostui lähtemään sillä ehdolla, ettei sinne tarvi jäädä. Kävimme juttelemassa, että tarhatätien pitää puolustaa poikaani, jos toiset kiusaa. Ja poikanikaan ei saa kiusata ketään toista. Sitten lähdimme kotiin.
No, maanantaina yritämme uudestaan tarhaan.
Mikäli kaikki menee virkamiesten tavoitteiden mukaan, elämme me ja lapsemme Suomessa, jossa kaikki, ihan kaikki ihmiset ovat samanlaisia, käyttäytyvät yhdenmukaisesti ja pukeutuvat samalla tavalla, hiukset yhdenmukaisesti kammattuna, syövät, nukkuvat ja liikkuvat samalla tavalla samaan aikaan. Kun kellään ei enää ole tempperamenttia vaan se on kokonaan saatu tukahdutettua. Se on sitä turvallisuutta, jota perussuomalainen virkamiestyyppi niin kovasti halajaa. Repikää siitä sitten, minä lähden ja vien geeniperintöni elävämpään ja eloisampaan paikkaan ilahduttamaan niitä, jotka siitä osaavat iloita.
Itse olen koulun puolella, mutta välillä tilanne on tuttu myös minun työssäni. Lähinnä psykologit ottavat päähän, kun he näkevät lapsen suljetussa tutkimustilanteessa eikä normaaliympäristössä. Ja sitten kun HOJKS-palavereja pidetään, niin psykologin näkemys on se, että oppilas tulisi laittaa erityisluokalle, koska ei pärjää "normaalissa" luokassa. Todellisuudessa me, jotka teemme erityis-oppilaan (ei jaksa kirjoittaa erityistä tukea tarvitseva oppilas) kanssa töitä, olemme sitä mieltä, että oppilaalle olisi parempi olla juuri siinä "normaalissa" luokassa oppimassa niitä tilanteita, jossa hän tarvitsee harjaannusta.
Ja tietääkseni ryhmän vaihdoksia ei saa päiväkodin puolella tehdä ilman vanhempien lupaa.
..taitaa käydä yhtä huonosti kun sille Suomalaiselle lastenlääkärille joka alkoi puolustamaan lastenoikeuksia ja puhui avoimesti insestin olemassa olosta Suomenkin perheissä ja otti erään perheen asiakkaaksi.Tässä perheessä oli isä käyttänyt lapsia seksuaalisesti hyväksi ja äiti halusi erossa lapset itselleen ja soskut alkoivatkin puolustamaan tätä insesti isää yksinhuoltajaksi.
Lääkäri joutui sitten "HULLUJEN"-huoneeseen....valitettavasti en nyt muista nimeä.
Tätä naista kävi joku toimittaja haastattelemassa siellä "hullujen"-huoneella salaa hoitohenkilökunnalta.
rakasta.
mutta meidän kaikkien pitäisikin antaa kaikki mahdollinen tukemme sellaiselle, joka rupeaa toisten puolesta asioita tuomaan päivänvaloon.
Aivan sama mitä kuka tahansa sanoo, jos ne joiden asialla hän on, tiukan paikan tullen kääntävätkin selkänsä.
Eivät ole muka sellaisista ongelmista koskaan kuulleetkaan.
Mulle on käynyt juuri noin, että ihmiset tulevat valittamaan mulle erilaisista epäkohdista ja kun minä olen heidän suullaan puhunut ja yrittänyt saada asioihin korjausta, niin ne samat ihmiset istuvat vieressä ja katselevat kattoon sen oloisina, että mitähän toi nyt oikein puhuu. Vaikka olen yrittänyt saada heitä myös edes vahvistamaan jotenkin puheeni, niin ei mitään. Kyllä on ollut hullu tunne itsellä ja siitä sitten tullut myös maine, että keksin olemattomia ongelmia ja tuon niitä esiin, vain jotenkin oman etuni vuoksi. Yleensä en omasta puolestani edes puhu, vaan toisten.
Tämä Leeni Ikonen on tehnyt todella paljon näiden lastensuojeluasioiden parantamiseksi ja epäkohtien oikaisemiseksi. Hänen pitäisi saada tuntea, se arvostus mitä tunnemme häntä kohtaan täällä kentällä ja antaa kaikki tukemme, siten ettei hänen tarvitisis tuntea taistelevansa yksin tuulimyllyjä vastaan.
Oikeesti, jos Leeni Ikonen pääsisi ja lähtisi siihen ohjelmaan, niin toivoisin, että teistä äideistä löytyisi myös sellaisia, jotka voisitte olla vahvistamassa hänen kertomuksiaan siinä ohjelmassa, tai missä tahansa.
Näitä ongelmia vaan on niin paljon ja niin monimuotoisia, ettei taitais yhden ohjelman aika riittää edes pieneen pintaraapaisuun.
Nämä asiat kuitenkin on saatava tavalla tai toisella julkisuuteen ja kaikkien tietoon niin, ettei kukaan voisi piiloutua tietämättömyyden verhon taakse.
lehdistä luin jo 1997 alkaen, kun lapseni otettiin huostaan. Leikkasin ne ja kiikutin Espoon sosiaalitoimistoon. Siellä on varmaan vino pino näitä artikkeleita.