Mikä saa ihmiset suhtautumaan siten, että äiti nähdään aina "parempana" vanhempana lapselle? Johtuuko se jonkinlaisesta äiti -myytistä vai onko valtaosa täällä kirjoittavista ihmisistä eronneita naisia?
Lukuisissa kirjoituksissa täältä alempaa paistaa ajatus äidin paremmuudesta (äidin mielipide ja kasvatuksen näkemykset nähdään paremmaksi).
Kuitenkaan kaikki uusperheiden lapset eivät asu äitiensä luona. Isän luona asuva lapsi on siis isän kasvatuksen (ja sen kammottavan äitipuolen) tulos. Eikö äidin pidä kunnioittaa lapsen lähikotoa lainkaan?
Aiempaa olen lukenut, että miesten tulee kyllä noudattaa lasten asioissa ex-rouvan viimeistä sanaa. Muuten äiti heittäytyy hankalaksi ja lyö kapuloita tapaamisrattaisiin. Miksi? Onko luova isä jotenkin vaikeampi tapaus? Miksi äidit saavat niskotella ja toteuttaa omia näkemyksiään vapaasti? Miksei etä-äidin tarvitsisi noudattaa lapsen kanssa mm. totuttua kotiintuloaikaa?
Isähän lähivanhempana tuntee lapsensa kuitenkin paremmin.
Eikö se mene jotenkin niin, että rajat on rakkautta???
Miksi äitipuoleen suhtaudutaan usein nuivasti? Parempi kai hyvä äitipuoli kuin huono äiti, kuitenkin?
Lukuisissa kirjoituksissa täältä alempaa paistaa ajatus äidin paremmuudesta (äidin mielipide ja kasvatuksen näkemykset nähdään paremmaksi).
Kuitenkaan kaikki uusperheiden lapset eivät asu äitiensä luona. Isän luona asuva lapsi on siis isän kasvatuksen (ja sen kammottavan äitipuolen) tulos. Eikö äidin pidä kunnioittaa lapsen lähikotoa lainkaan?
Aiempaa olen lukenut, että miesten tulee kyllä noudattaa lasten asioissa ex-rouvan viimeistä sanaa. Muuten äiti heittäytyy hankalaksi ja lyö kapuloita tapaamisrattaisiin. Miksi? Onko luova isä jotenkin vaikeampi tapaus? Miksi äidit saavat niskotella ja toteuttaa omia näkemyksiään vapaasti? Miksei etä-äidin tarvitsisi noudattaa lapsen kanssa mm. totuttua kotiintuloaikaa?
Isähän lähivanhempana tuntee lapsensa kuitenkin paremmin.
Eikö se mene jotenkin niin, että rajat on rakkautta???
Miksi äitipuoleen suhtaudutaan usein nuivasti? Parempi kai hyvä äitipuoli kuin huono äiti, kuitenkin?
Vastaukset 60
Vanhimmat
Sinähän sen jo sanoit parempi hyvä äiti puoli kuin huono äiti. Usein täällä kirjottaneet äidit, eivät ole kokeneet tuollaista. Heidän lasten isät olleet saamattomia ja laiskoja tms. Joten varmaan jo ymmärsit tekstit eivät tarkoita juuri sinun perhettäsi. On kuitenkin kiva, että on paikka missä voi keskustella ja on kohtalotovereita. Eli jatka sinä täydellistä elämääsi ja anna muiden kekustella rauhassa.
En kysymykselläni tarkoittanut mitenkään olevani perheineni muita parempi tai onnellisemmassa asemassa. En myöskään tarkoita, että lähivanhempi olisi auttamatta se parempi osapuoli kuin se etäihminen.
Monissa kirjoituksissa soimataan äitipuolia asiohin puuttumisesta ja neuvotaan katselemaan hiljaa sivusta vaikka miehen lapsi tai lapset asuisivat juuri isän ja äitipuolen perheessä.
Omasta näkemyksestäni miehillä kuitenkin usein ei ole niin aktiivista osaa lapsen kasvatuksessa kuin naisilla ylipäätään. Tarkoitan yhtälailla kaikenlaisia perheitä, poikkeuksiakin aina löytyy.
En ymmärrä miksi ihmiset täällä antavat isäpuolen olla miehenä talossaan, mutta äitipuolen pitäisi olla hiljaa omalla paikallaan. Eikö se perusperhe ole se, jossa asutaan aikuisine kaikkineen (myös puolikkaat)?
Etävanhempi on mielestäni tärkeä ihminen, mutta ei hänen kuulu sotkea lapsensa arkea tai isän kanssa sovittuja rutiineja. Äitiys tai isyys ei kaiketi kuitenkaan anna oikeutta tehdä lapsen asioissa ihan oman mielen mukaan. Eikö se päätäntävastuu ole lähivanhemmalla kuinka on koulun laita tai kotiintuloajat? Vastuu tuo mukanaan kaikenlaista vastuuta.
Miksi etä-äiti saa tehdä miten haluaa lastensa kanssa, mutta isä vastaavassa tilanteessa tuskin näkisi lapsiaan jatkossa? Oletetaan, että molemmat vanhemmista ovat ihan kunnollisia ihmisiä vaikka eivät enää tykkääkään toisistaan. Niin, ja minulla itselläni ON lapsia. Olen hyvä äiti ja vietän aikaani paljon lasteni kanssa (tiedoksi teistä jollekin epäilijälle).
Niin no, mikähän?
Kerro sitten kun sinulla on omia lapsia, että oletko mielestäsi hyvä äiti vai pelkkä myytti.
Minä kun ajattelen, että huonokin äiti on parempi kuin ei äitiä ollenkaan, eikä naimakaupat isän kanssa, jolla on lapsia, tee kenestäkään äitiä kenellekään.
Jokainen äiti yrittää parhaansa, samoin isä. Se isän paras on kuitenkin valitettavan usein vain toiseksi paras vain siksi, että isä laittaa itsensä lasten edelle mennen tullen.
Sattuu niitä ihmeitäkin. Ex-mieheni isyys puhkesi täyteen kukkaansa vasta eron jälkeen. Hyvä juttu lasten kannalta, mutta ei vakuuta vielä aikuista ihmistä paremmuudesta eikä edes keskinkertaisuudesta. Miehellä kesti synnytys 14 vuotta.
työskennelleenä olen eri mieltä siitä, että huono äiti (tai isä) olisi parempi kuin ei mitään. Niin paljon olen nähnyt näitä täysin sielultaan rikkoutuneita lapsia, jotka ovat omien vanhempiensa, niin isien kuin äitiensäkin aikaansaannosta. Nämä ovat ääritapauksia, mutta kuitenkin...
Ongelmaperheitä nähtyäni en voi kyllä äideillekään automaattisesti antaa kruunua päähän, sillä eivät kaikki automaattisesti pyri/ huolehdi lapsensa tarperista parhaansa mukaan. Ymmärrän kyllä, että omien kokemustesi myötä näet isän epäkypsempänä osapuolena, mutta itse olen törmännyt täysin päivastaisiin tilanteisiinkin.
Itse näin työni puolesta toivoisin, että vanhemmat eron sattuessa osaisivat hoitaa asiansa aikuismaisesti ts. jättää lapset oman vihansa ulkopuolelle. Sellainen epäitsekkyys, jota vaikeissa tilanteissa vaditaan, tuntuu olevan kyllä joskus vaikeaa sukupuolesta riippumatta.
enkä myytti ollenkaan. Se myytistä puhuminen oli sellainen ihmisten yleiskäsitys. Se, että ihminen on jonkun äiti ei riitä tekemään häntä ihanaksi ja huolehtivaksi aikuiseksi, joka aina ajattelee lapsensa parasta. Äidiksi tullaan, mutta se ei vielä riitä kertomaan onko ihminen "todellinen" äiti. Jollet tahdo riidellä niin ymmärrät varmaan mitä ajatuksellani haen... =D
Naista ei pidä nostaa jalustalle vain äitiyden takia. Sen eteen pitää osata ja yrittää tehdä muutakin seksiä harrastamalla saada lapsi maailmaan. Erokaan ei tee ihmistä huonommaksi kunhan muistaa edelleen huolehtia omasta lapsestaan. Ei kai ole haitaksi jos on äitipuolia ja isäpuolia hommassa apuna???
Äitipuoli ei tietenkään ole äiti kenellekään, jolla on jo äiti. Kasvattaja muiden mukana toki ja lähikodin kasvattajana hyvin tärkeä sellainen. Itse olen ainakin lapsilleni ja mieheni lapsille. Omat lapset kutsuvat minua äidiksi ja mieheni lapset etunimellä, tietenkin.
lastenne olla niitä ihan pienen pieniä! Pliis!
Erossa lapset usein jäävät sille äidille. Naiset osaavat olla ilkeitä, katkeria ja kateellisia (näkeehän tämän jo naisvaltaisilla työpaikoilla). Kun se mies sitten jatkaa elämäänsä eteenpäin niin tämä herttainen äiti muuttuu tällaiseksi "irvikuvaksi: minun miestäni ja lapsiani sinä et akka vie". Mikä saa fiksun äidin käyttäytymään näin kun ero miehestä on jo otettu?
Lapsella on oikeus äitiin ja isiin, mutta eronneilla ei tällaista oikeutta ole toisiinsa. Hankkikaa oma elämä tai asukaa aina yhdessä (onnellisesti ja ikuisesti).
Terveisin äiti ja äitipuoli
sitä että isä voi olla parempi.. kasvattaja nimin nähnyt sivusta seurannut ja tätä mieltä;D
keskenään vastakkain, on erittäin huono lähtökohta hyvälle yhteistyölle ja ylipäätään lapsen tasapainoiselle kasvulle. Ei vanhempien pitäisi eron jälkeen kilpailla keskenään paremmuudestaan, sillä eihän lapsen kasvattaminen ole mikään urheilusuoritus.
Molempien osapuolien tulee kunnioittaa toisiaan ja jos ollaan eri mieltä, yritetään löytää kompromissi. On erittäin vaarallista julistautua paremmaksi ja arvokkaammaksi vain sillä perusteella, että on äiti tai isä tai lähi- tai etähuoltaja.
Hei mun avomiehen tyttären äiti jätti tyttärensä, jolla on lievä aivovamma minun ja avomieheni hoitoon ja häipyi muutaman sadan kilometrin päähän töihin. Hän tapaa tytärtään pari tai kolme kertaa vuodessa, tapaamisten keston ollessa pe-su.
Välillä olen aivan poikki, kun joudun hoitamaan tätä lasta, isänsä pelatessa kaiken aikaa tietokoneella tai ollessa muuten syrjässä (eri huoneessa kuin tytär).
Suivaannuin yhden kerran näiden 3,5 yhdessäoloaikana tähän tyttären hoitamisen raskauteen ja lähetin viestin lapsen äidille, että voisiko hän joskus ottaa tytön luokseen vaikka lomalla. Tästä avomieheni ei pitänyt ja käski poistaa lapsen äidin numeron puhelimestani, etten lähesty häntä. Voi pyhä sylvi, miksi avomieheni mielestä hänen ex-vaimoa tulee suojella omilta lapsiltaan.
Lisäksi tämä exän aikuinen poika käy meillä joka vkl ruokailemassa la-su. Omat lapseni käyvät minulla joka toinen vkl ja joka toinen vkl lapset ovat isällään ja silloinkaan minulla ei ole vapaata, kun nämä avomieheni lapset kuormittavat minua runsaasti. Olen välillä aivan raivona ja tästä avomieheni sitten on kauhuissaan ja sanoo, etten ole kiltti ihminen ja hän ei aio minua kihlata jos en muutu kiltiksi. Yritän miellyttää kaikin tavoin avomiestäni ja kysellä hänen rakkautensa määrää ja suorastaan roikun hänessä. Minulla on takana raskas, väkivaltainen avioliitto muutamien vuosien takaa, josta erosin viime hetkellä, ennen kuin olisi jotain tosi vakavaa tapahtunut.
Vähän sekava juttu tästä tuli, mutta paine käy välillä sietämättömäksi, kun joudun tekemään yksin kaikki kotityöt: pyykin pesun, taittelun, ruuan, tiskit, järjestelyn, lakanoiden vaihdon ja mies vaan makaa sohvalla tai pelaa ja komentaa opiskelemaan tytärtään yhä huikeimpiin arvosanoihin, vaikka hänet on diagnosoitu poikkeavaksi. Pärjää kyllä jotenkin normaalikoulussa, kun isänsä hänet sinne määräsi erityiskoulusta.
Säälin koko sakkia, voi pyhä sylvi, mitä porukkaa. Itse olen vielä hieman heikko lähtemään tästä alisteisesta suhteesta tyttäreni kanssa veks. Kannattaako olla tällaisen porukan piika, jotka ylipäänsä sotkevat hyvin paljon yhteisiä tiloja, ovat epähygieenisiä ehdottomasti. Joudun tosi ahtaalle, kun minulla itselläni on paljon omia lapsia, joista joudun huolehtimaan, vaikka osa jo asuu omillaan ja osa isänsä luona. Tämä tyttäreni vain enää asuu minun luonani. Ei tainnut onni aueta tästäkään uusperheestä, mutta en olisi kuunaan uskonut sen olevan näin raskasta, että aivan fyysisiä oireita alkaa olla ja unettomuutta sekä muitakin terveysongelmia.
kiltti-ihminen. Jos hän olisi hän ottaisi lapsistaan täyden vastuun ja sinä pääsisit helpommalla.
Suosittelen sinulle lomaa, varaa ruskaloma jostain kylpylästä viikoksi ja mene sinne, ja jos rahat ovat tiukalla niin kysy pääsetkö jonkun sukulaisesi luo lepäämään.
Unohda välillä passaaminen ja paapominen pakota miehesi ottamaan vastuu lapsistaan.
Hanki harrastus kodin ulkopuolelta, älä roiku miehessä joka ei arvosta sinua ja panostasi perheessänne
mene sosiaalitoimistoon tai perheneuvojalle, et ole terveessä suhteessa. Miehesi kiristää sinua ja käyttää hyväkseen olet ilmainen piika.
Pelasta itsesi ja tyttäresi
Hanki itsetunto, selkäranka ja käytä näitä molempia. Olet vain perheen piika jos katsot itseäsi peilistä. Jätä luuseriperhe ja elä elämääsi. Se eletään vain kerran..
lähde pois, ajattele millaisen mallin tyttäresi saa. Ethän halua että hän on aikuisena samassa tilanteessa?
Mieti jos nyt kuolisit, mitä katuisit eniten, mikä sinua harmittaisi, mitä olisi jäänyt tekemättä????
Mitä haluaisit tehdä jos saisit uuden mahdollisuuden?
Minut elämä pysäytti ja jouduin ajattelemaan noita asioita, sain sen uuden mahdollisuuden ja olen päättänyt elää tämän jatkoajan parhaalla mahdollisella tavalla.
Lähdin pois alisteisesta suhteesta jossa mies ja miehen sukulaiset käyttivät minua hyväkseen, joudun hoitamaan miehen edellisestä liitosta olevat lapset, miehen dementoituneet vanhemmat, miehen yrityksen kirjanpidon, kodin, oman työni, iltaopiskelut, omat lapseni... Enkä tajunnut että minua hyväksi käytettiin, omaa aikaa ei ollut koskaan. Valvoin yöt ja olin hermoraunio
Olenkin vähitellen tajunnut, että paheneva oloni johtuu tästä hyväksikäytöstä ja alistamisesta. Pikku hiljaa olen yrittänyt miettiä mahdollisuutta hakea apua perheneuvolasta ja sitä myötä saada tukea uuden elämän perustamisessa.
Minun kohdallani ei ole kysymyksessä vapaaehtoinen, kahden aikuisen ihmisen tasavertainen, kypsä ihmissuhde.
Kysymyksessä minun kohdalla on avomiehen vääristyneen luonteen aiheuttama ahdinko. Niin paljon en psykologiaa tunne, että voisin kertoa, mikä avomiestäni vaivaa, mutta jotain hänenkin psyykkeessään on pielessä tai noissa radoissa ylipäänsä. Kiitos kaikille, jotka vastasivat minulle, ammensin teidän viisaista kirjoituksista todella paljon voimaa tähän harmahtavaan syyspäivään.
sinä voit hommata asunnon menet asuntosihteerin luo ja täytät asuntohakupaperit, menet lääkärille, perheneuvolaan, haet itsellesi apua.
Ei se elämä yksinkään helppoa ole, kun joutuu kantamaan vastuun yksin kaikesta. Mutta kyllä sekin huonon suhteen voittaa. Aloita jokin harrastus että et jää ihan yksin kotiin istumaan.
Aina maailmassa on parempia miehiä, mutta älä ota ensimmäistä ota paras
Tsemppiä ja voimia syksyyn
Äiti lähti toisen miehen matkaan kun olin 2v, jäin isäni luokse asumaan.
En osaa ajatella äitiä äitinä, tokihan kävin välillä siellä äitini uudessakin perheessä (johon oli jo kerennyt pyöräyttämään 2 lasta) mutta koti-ikävä oli yleensä kamala jo yhden yön jälkeen.
Kasvoin murrosikäiseksi äitiä juurikaan näkemättä, hän joskus saattoi kävellä vastaan mutta ei edes tuntenut minua, tai ei tahtonut tuntea:(
Jossakin vaiheessa kuitenkin itse päätin ottaa yhteyttä ja aloinkin pitää säännöllisesti yhteyttä, jolloin äitini syötti minulle vaikka mitä valheita että miksi oli lähtenyt ja jättänyt minut. Hän tänäkin päivänä painottaa asiaa että kysyi minulta (KAKSI VUOTIAALTA) että tahdonko lähteä vai jäänkö isälleni, tokihan puhua osasin (opin jo ennen vuotta puhumaan melko sujuvasti), mutta eihän sen ikäinen vielä edes ymmärrä! Sitten alko parjaukset isästä kuinka huono ihminen oli ollut ja miten vaikeaa hänen kanssaan oli elää kun oli niin usein aina töissä jne.
Noh pistin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ajatellen niin että katkeruus ja huono-omatunto se vaan siinä puhuu.
Isäni taas vastaavasti ei KOSKAAN puhunut pahaa äidistäni, ja hän kielsi minua jyrkästi jos mainitsin jotakin pahaa äidistäni!
Minusta kasvoi työtä tekevä itseään ja vanhempiaan kunnioittava nuorinainen, en valita:)
Mutta niin vain sai isäni äitienpäiväkortitkin!
Kyllä ne isätkin osaa!!!
Tuosta ensimmäisestä kysymyksestäsi:
Johtuuko siitä, että lähiäitejä on kuitenkin enemmän ja jotkut mieltävät sen lähi-etä-jutun määritteeksi kun katsotaan onko vanhempi hyvä. Joka minusta on taas ihan soopaa; Pidetäänhän etä-äitiäkin jotenkin huonona äitinä. Kuitenkin esimerkiksi mieheni on ex-lähi-isä (nyt vko-vko) eikä silti lapsen äiti mitenkään huono ollut. Toisaalta onhan sekin totta, että jotkut vanhemmat valitettavasti käyttävät etyyttään keinona päästä pois velvoitteista ja voivat jopa lopettaa lapsen näkemisen (sitä en pidä kauhean hyvänä ominaisuutena). Eikä myöskään mieheni isyyttä huonontanut kääntyminen lähes yksin lasta hoitavasta vko-vko-isäksi. Huonoja vanhempia löytyy kummastakin sukupuolesta, mutta onneksi niitä hyviä on enemmän.
Mutta oikeasti en tämän palstan perusteella uskaltaisi lähteä arvioimaan eronneita äitejä enkä meitä äiti- ja isäpuoliakaan. Esimerkiksi katsopa millaiset aloitukset keräävät huomion? Ja katsopa kuinka moni on vastannut tuohon yhden exän kirjoitukseen, joka kehuu sitä UO:ta ja suhtautuu todella positiivisesti häneen? Tai siihen vastanneiden UO:iden positiivisia kirjoituksia vastanneiden teksteihin? Katkeran/vihaisen ääni kuuluu täällä paljon helpommin ja exät/UO:t, jotka kokevat suhteet vaikeiksi, hakeutuvat enemmän palstalle. Ne, joilla suhteet kunnossa, eivät koe tarvetta avautua noista jutuista. Uskon myös, että ne exienkin kirjoitukset antavat heistä pahemman kuvan kuin todellisuudessa; Jos joku UO voi tulla tänne purkamaan sitä turhautumista ja kirjoitus antaa negatiivisen suhtautumisen kuvan, niin miksei joku exäkin näin voisi tehdä. Lisäksi uskon, että ne törkeimmät viestit on pienemmän porukan tekeleitä kuin uskoisikaan.
itse elän suhteessa jossa minulla lapsi edel suhteesta ja miehelläni 2 ja nämä lapset asuvat meidän kanssa..valitettavasti näiden lasten äiti on inhottava ihminen joka manipuloi lapsiaan jne..haluaa et lapset muuttaisivat takas tämän luokse..meille tulossa yhteinen lapsi..johtuuko tästä??hmm..ja aina pitäs antaa periks kaikessa..musta ainakin tuntuu etten kauaa jaksa tälläst..näillä kahella huonot välit..jne..ja aina ylistetään äitiä..isä voi myös olla parempi vanhempi ja tässä tilanteessa onkin..olen ite hyvin lujaluonteinen mut joskus mullakin voimat loppuu..ainakaa ketää en ala mielyttää..en oikee tiedä mitä tehdä..
on yksi aivan kammottava ase vanhempien välillä. Meillä sitä käyttää lasten äiti. Raportoi lapsille jokaisen puhelun tai sen jos hänen soittoonsa ei vastata...
Mitä se tekee lapselle, joka tykkää äidistä, isistä ja minustakin (äitipuoli).
Lasten elämän sotkee ainoastaan nämä isänsä uudet kuviot, joita kukaan ei ota huomioon lapsen kannalta. Kun isä ottaa uuden naisen, kuvitellaan että lapsi hyväksyy sen, eikä kysytä lapselta haluuko hän vai ei?
Äidin luona on ainut turva sillon, kun isä ei sitä huomaa, muun kuin oman elämän. Harvemmin se äidin uusi miesystävä näin korskisti yleensäkään puuttuu lapsen elämään kuin isän uusi. Joten ihan asiallisesti täällä lasten äidit ovat huolissaan omistaan. Ja senkin huolen nämä isän uudet naiset kääntää AINA ex vaimon katkeruudeksi tai kostoksi, vaikka he itse ovat sitä katkeroituneita ja kostonhimoisia.
ja sama levy pyörii vuodesta toiseen....blaa blaa blaa...
sit täynnä pelkästään äiti sitä ja äiti tota. ei se äiti aina se paras turva ole, aina kaikki vika isissä ja hänen uudessa kumppanissa.
aina paapotaan äitejä,miks? olen itsekkin äiti ja tiedän kyllä mistä puhun. itse elän uusioperheessä ja meillä asia vain on niin , että isi on lähivanhempi ja äiti se toinen!
mut mustahan se paska kummiskin tehään. en ole heidän lasten äidin paikkaa viemässä ja piste mutta tiedän , että enemmän mulla järkeä on päässä monessakin asiassa, ei lapsia rieputella ees taas, et oikee menevät sekaisin ja fakta on se et pieniltä lapsilta ei vanhemmat kysy et saako isi tai äiti olla kyseisen ihmisen kanssa!
ne jotka niin tekee niin huh huh. minusta se on vaan hyväksyttävä, eihän kukaan täällä elä edes lasten takia vaan. pitää saada olla omakin elämä vaikka lapsia onkin.
ei se tarkoita että meillä muilla ois.
Mie oon 4 lapsen yh-isä, ex-vaimoni lähti kun nuorin olin 3vuotias, toiset 5v,7v,9v.
Ex-puoliso rakastui ja päätti että tää on tässä, pentuja hän ei jaksa eikä halua ottaa mukaansa. Muutti saman tien uuden miehen luo, lapset ei käy äidillään kun pari kertaa vuodessa, äiti ei halua nähdä heitä.
Mie oon hiljasena miehenä lukenu näitä sivuja ja järkyttynyt siitä miten isä on aina se kamala ja juoksee liehuhelemojen perässä.
Kyllä asia on niin että meitä yh-isä on paljon jotka kantaa vastuunsa lapsistaan, samoin on etä-isä joilta katkerat ex-vaimot on vienyt oikeudet lapsiin kokonaan sen takia että isä on mennyt rakastumaan uuteen ihmiseen.
et tainnut viestiäni oikee ymmärtää?? siis minähän nostan hattua sinulle=) olen samaa mieltä , että ei kaikki isät ole huonoja..taisin varmaan vähän väärin kirjoittaa. jos siis tarkoitat nyt edel. ihmisen kirjoittajaa?
Alkuperäinen kirjoittajahan (siis äitipyoli, isän uusi jne) selvästi mainitsi, että lapsi asuu heillä. Mikä ihmeen isän uusi kuvio mielestäsi sotkee lapsen elämän? Isähän asuu lapsensa kanssa ja äiti elää omaa elämäänsä omalla tahollaan.
Mikä ihmeen äidin huoli? Luultavasti tässäkin tapauksessa vanhemmat ovat lasten asumisjärjestelyt itse päättäneet. Mikä oikeus ex-naisella (toki myös lapsen äiti) on yrittää "yhteiselämää" edes yhteisen lapsen varjolla? Isällähän on ihan oma elämä ja varmasti huolehtii lapsestaan. Ex -kumppanit isä ja äiti ovat eronneet jo! Isällä on vaimo, lapset ja "vanhat lapset", Kyllä siinä pärjää ilman ex-akan pulinoita. Tapaamiset on sovittu.
lapsen oikeuksista ja lapsen hyvinvoinnista, jossa äidillä on huoli. Jos isä ei sitä kykene takaamaan, niin tottakai äidillä on oikeus AINA lapseen.
Meitä on täällä miehiä ja naisia. On äitejä ja isiä. On eronneita äitejä ja eronneita isiä. On eronneen äidin ja eronneen isin yhteiskoteja, joista löytyy kaikenikäisiä lapsia kaikenlaisista suhteista.
Sitä en ollut vielä ennen kuullutkaan, että eronnut isä löytäessään uuden elämänkumppanin automaattisesti sotkee lastensa elämän... Kamalasti nyt sitten vaan tsemppiä sinulle ja kaikille muille "jätetyille", jotka nyt elävät elämänsä loppuun asti ihan yksin, ettei päänpäällä loistava sädekehä vain putoa.
Teidän elämä on täydellinen ja lapsenne ovat varmasti paljon onnellisempia. Nyt on aikaa sinulla purkaa katkeruuttasi.
Minä nautin onnestani mieheni kanssa ja yritän parhaani mukaan taata lapsipuolilleni mahdollisimman hyvän ja turvallisen elämän. Heidän äitinsä kun rakkaudestaan lapsiaan kohtaan huolimatta on "taivaanrannanmaalari"...
Se että biologiset vanhemmat pettävät toisiaan ei tee heistä automaattisesti huonompia huoltajia lapsilleen. Itse koen mieheni parisuhteessa erilailla kuin lapseni. Lapset ovat kaikki kaikessa ja mies rakas parisuhteessa.
joka kehuu kuinka äiti on aina se lapsen tuki ja turva, kun isällä on ne uudet kuviot.
isä 4
Tahallisesti voi tehdä mitä vaan ellei siihen puututa, ja varsinkin lapsia on suojeltava, koska he itse eivät siihen vielä kykene, uskalla tai osaa pyytää apua jos heitä kohdellaan huonosti. Vanhempien velvollisuus on pitää omiensa puolta.
Sanoisin, että meidän elämä on täydellistä, koska en ole antanut kenenkään ulkopuolisen puuttua meidän asioihin, ja tulos näkyy siinä, että asiamme ovat kunnossa ja lapset aivan ihania.
Katkera en ole enää, aikani olin, kunnes huomasin itse ja ystäväni avustuksella, että olemme liian arvokkaita ihmisiä miehelle, jolle emme merkitse perheenä yhtään mitään. Rakkaus on useimmiten sokea.
Mekin nautimme onnesta yhdessä lasteni kanssa, kun mies kituu omillaan eikä tiedä minne kuuluu, suunta on hakusessa. Mutta jos valitsee väärin, saa siitä maksaaa, eikä se hinta ole kovin halpa. Siinä on perhe kyseessä, ja se on sellainen arvo, mitä et toista saa.
Mutta unohdetaan se eron katkeruus. Alkuperäinen kysemykseni kosketti sitä seikkaa, että isänsä ja minun kanssani asuvan lapsen elämään sotkee omilla vapailla säännöillään lapsen äiti.
Äiti mm. lupaa lapselle menoja, joita ei kokonaisuudessaan maksa. Loppu pitäisi löytyä minulta vaikkei kukaan suunnitteluvaiheessa vaivaannu kysymään. Kotiintuloajat ovat äidin kanssa venyviä kuin kumilanka ja silloinkaan ei tarvitse tulla äidin luokse yöksi vaan jollekin kaverille. Me luullaan, että on äidillään kuten sovittu viikonlopusta. Äiti lainailee lapsen tavaroita ja vaatteita (jotka minä ostan) ja valittaa omat huolensa lapselle kuin parhaalle likkakaverille. Valittaa myös meistä ja kieltää puhumasta omia asioitaan. Katkera ämmä, mutta valitettavasti myös tämän ihanan lapsen/nuoren äiti.
Kuinka paljon etä-äitiä pitää sietää? Lapselle en ikinä valita.
Mistä olet saanut kuulla, ellette äidin kanssa ole tekemisissä? Lapsi kertoo?
Ei äidin lupaamia menoja tarvitse rahoittaa, ne on äidin lupaamia, ei yhdessä sovittuja. Senkin voi lapselle sanoa. Mistäs tiedät että äiti oikeasti lupasi? Lapset osaa myös pelata, myös teidän kullannuppu. Kysyn vain?
Äiti on äiti vaikka mitä tekisi, ikävä kyllä. Pitää "sietää" tästä syystä, valitettavasti. On aina jollakin tapaa mukana lapsensa elämässä, myös ne huonot äidit...
koska hän ei tullut hakemaan lasta meiltä tässä yhtenä perjantaina. Ei ilmoittanut asiasta mitään vaan nouti lapsen lauantaina. Lapsi olisi voinut olla perjantaista lauantaihin ihan "omissa menoissaan" ellen olisi valppaana hänen asioissaan. Mahtava tilaisuus kun haluaa mennä paikkoihin, joihin ei kysymällä pääse...
Lapselle on asioita nyt puhuttu. Se kuka lupaa niin se maksaa (pääsääntöisesti ellei muuta ole sovittu).
kuka on huono äiti? Sinäkö?
Sinä voit hoitaa miehesi lapsia, ja voit tehdä heille ruokaa, siivota, ja pestä pyykkiä, mutta äiti sinä et ole.
Ei se huolenpito tee sinusta äitiä. Äiti olet vasta kun sulla on omia lapsia.
Sinä voit onnistua taloustöissä ym asioissa ehkä paremmin kuin lasten oma äiti, mutta omaa äitiään he rakastavat.
Ja toisinpäin, oma äiti voi onnistua toisissa asioissa huomattavasti paremmin kuin sinä. Kehutko sinä silloin lasten omaa äitiä? Et varmasti.
Minusta on väärin että pidät itseäsi parempana kuin lasten omaa äitiä, kysynkin että miksi? Sinä ja lasten oma äiti eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Äiti vie aina voiton.
tulla synnyttämisen kautta, vaan ajan kanssa. tiedät kai sen, pikkuprovoilija?
äidiksi voi tulla ilman omia lapsia, esim. adoptoimalla. eiväthän adoptoidutkaan lapset ole 'omia' biologisesti.
ja kaikki lapset eivät todellakaan rakasta äitejään, muisteleppa vaikka taannoista äitiä, joka tappoi kolme lastaan. jos ko. lapset olisvat jääneet henkiin, niin en usko, että äiti olisi numero uno heidän listallaan. tai varmasti jollain listalla olisi ykkönen..
ap:n tapauksessa äiti vaikuttaa jumahtaneen teini-ikään ja on todella hienoa, että ap yrittää jaksaa hoitaa lasta, joka ei todellakaan ole hänen ja josta hänellä ei ole mitään valtakunnan velvoitteita. niin tekee ihminen, joka rakastaa lasta, eikä niin, että ei kanna minkään valtakunnan vastuuta lapsesta, niinkuin tämä biologinen äiti tekee.
vaan miehen lapsista joilla on äiti ja elossa, sinä iso provoilija!
Älä yleistä, ei kaikki äidit, jotka ovat eronneet tapa lapsiaan. Ne jotka niin tekee, ovat henkisesti sairaita.
Ja mikä estää ettei miehen uusi nainenkin voisi pimahtaa ja tappaa lapset!!! Ei se ole siitä kiinni onko äiti, se on ihmisen mielenterveys, eikä se katso onko äiti, uusi nainen tai kuka tahansa.
ja äiti sitä ja äiti tota!!!kyl se vaan on niin et niiden lasten äitejä jotka on yksin jääny ja ex-mies löytäny uuden kumppanin,niitä ottaa vaan pannuu se!siks ne puhuukin vain minä itse äiti ja ovat katkeria exien uusille kumppaneille!hah
johonkin naiseen. Lapset jäävät auttamattomasti kakkosiksi, ja joskus jopa kokonaan. Vasta vuosien päästä kun lapet ovat aikuisia, ottavat selville kuka on heidänisänsä, mutta, se ei ole enää sama, kuin isä olisi ollut lapsten elämässä aina.
Uusikoita ottaa pannuun, että miehellä on ollut ennen häntä perhe!Hah haa...
isä lapsensa hylkää..äitihän tuntee oman asemansa uhatuks..ei tietenkää kaikki..en halua yleistää koska kaikki ei tee niin!kaikki se viha kohdistetaan isän uuteen kumppaniin,miks ei ikinä toisinpäin???kertokaa?ainiin mut mä unohdin..äiti..äiti..äiti..voi ihminen olla äiti vaikkei olekkaan synnyttäny!en mäkää ole mun lapsen isälle katkera vaiks on uusis naimisis jne..ja ite elän uusioperhees!ja valitettavasti mieheni lasten äiti on katkeroitunu..ihmettelen tosin miks koska hänellä uus mies ja lapsikin hänen kanssa!
aivan oma äiti vie aina voiton!!!SEhän näistä uusikoista saakin katkeran, väittävät sitten mitä tahansa muuta.yrittävät melkeimpä aina että isukki jättäis lapsensa tän uusikon takia...FAKTA
niin, paistaa tuo katkeruus läpi joistain tämänkin ketjun viesteistä, ja nimen omaan kohdistettuna tuohon lasten isän uuteen puolisoon. Ei saisi mies ryhtyä suhteisiin ennenkuin lapsensa on 30-v. josko sittenkään....
te katkeroituneet äidit,onko se uuden naisen vika kaikki?et mies eron jälkeen tapaa uuden naisen..teiltäkö se lupa pitää kysyy?tuskimpa uus nainen miehensä lasten äidin paikkaa ota,toi vainoharhasuutta..pelko omasta äitiydestä ja sen asemasta!en tajua vaan teit ja miks pitäs tajuta..mäkin voisin olla yks teistä mutten ole..hei elämä jatkuu,eikä ne lapset mihinkää katoa,sitä varten on sopimukset jne..vituttaa et kaikki laitetaan uusien kumppanien niskoille ja etenkin miesten uusille!
paikkaani viety. Olen edelleen äiti, mutta isä ei ole enää isä, kun häntä ei näy. Hän valitsi naikkosen, lapsensa jätti. Minä valitsin lapseni, ja tein oikein.
En voisi kuvitellakaan elämääni ilman lapsiani. Miehelle se näytti olevan helppoa. Surkimus mikä surkimus.
Siis millainen isä voi jättää omat lapsensa? Käsittämätöntä.
keneltäkään. Sain lapsipuoliltani joskus äitienpäivälahjan ja tunsin itseni todella vaivautuneeksi. Äitienpäivä on äidin.
Kyllä minä voin arvostella jonkin ihmisen huonoksi äidiksi vaikka minkälaisilla omilla mielipiteilläni. Ei tarvitse mitään mittareita sellaisen toteamiseen vaan silmät ja korvat!
Jos taloustyöt ovat mielestäsi se ainoa mittari niin olet kolkko ihminen. Äidin ja "naikkosen" rooleissa tarvitaan paljon muitekin taitoja suhteessa lapsiin kuin pyykätä ja kokata.
Meillä lapsipuolet jättivät äitienpäivälahjat vastaisuudessa tuomatta (pyynnöstäni) ja sen viikonlopun toivon heidän aina olevan äidillään.
katalan lastensä äidin? Miksi äiti siis koetaan paremmaksi kuin lapsistaan uuden kumppanin kanssa huolehtiva isä?
päätit pitää teidän erossa teidän yhteiset lapsenne oman kattosi alla. Kamalahan tilanne olisi, jos molemmat olisitte halunneet päästä lapsistakin eroon! Siinä sitä olisi taivasteltu ja tapeltu, että kumman ne nyt on pakko ottaa. Tuollainen ajatus on karmea ja onneksi sinä sen sankarillisesti selvitit. Olet upea tyyppi!
Oletko ottanut huomioon, että on ihmisiä jotka erotessa haluaisivat molemmat pitää ne lapset. Toinen vanhemmista voi olla huolehtiva ja järjestelmällinen ja toinen sellainen "taivaanrannanmaalari".
Uudet kumppanit kuvioissa jo kummallakin ja äiti alunperin pelasi seksisuhteellaan selän takana. Ajanmyötä lapsilla pelaillaan ja junaillaan. Äiti kiukuttelee lasten isälle, tämän kumppanille ja omalleen. Lasten vanhemmat eivät puhu toisilleen ja uudet kumppanit yrittävät sopia asioita parempaan. Miksi äiti on silti ulkopuolisen silmissä se syrjitty ja väärinkohdeltu, jota pitää viimeiseen asti kuunnella?
Lapsi asuu isällä. Omasta tahdostaan. Miksi pitää riidellä?
edes uudet naiset jos miehellä sellainen on ollut. Hänellä ei ole edes lupaa puhua lapsistamme, ei arvostella eikä tavata. Jonka mies on itsekin hyväksynyt, yhteistuumin niin päätimme.
Tuntui tosi karmivalta tuo lauseesi; "uudet kumppanit yrittävät sopia asioita parempaan!"
Huh, sotkemaan he kyllä pystyvät, ei sopimaan yhtään mistään. senpä vuoksi heillä ei meille ole lupaa tulla meille eikä puuttua asiohimme, tai edes lapsimme tavata. Siksi meillä kaikki asiat onkin hoituneet loistavasti, kun asiaankuulumattomat ei niitä ala sotkemaan.
hyvä ratkasu?jestassentään mitä ihmisii! vähän epäilen et yhteistuumin sovittu, kai nyt ku miestä siihen painostettu.kyl tääl on mitä ihmeellisempiä mukamas sääntöjä ja onko taas ylläri et koskee miehen uutta kumppania,heijastuu taas lasten äidin viha katkeruus!!
ex mies kanssani sopi, ettei ulkopuolisia sotketa lasten ja meidän asioihin. Miksi pitäisikään?! Ei sellasta syytä vielä ole vastaan tullut, että kannattaisi.
Ja tottakai mies nyt omia lapsiaan ajattelee, eikä halua tietoisesti heille ongelmia, kun niitä ei muutenkaan ole.
Sinänsä hyvä isä, että osaa ajatella oikein, mutta muuten kypsymätön isäksi, jos pystyy lapsistaan täysin luopumaan vain siksi, että uusnaisilla ei ole lapsia. No ehkä juuri siksi, ettei tarvi olla mistään huolissaan, eikä ostella lapsille mitään, kunhan elarit pienet sellaset maksaa, senkin ulos oton kautta, niin se on sillä selvä. Vaikka hinnat nousee jatkuvasti ei elarit nouse. Halvalla siinä tuolla tavalla pääsee. Ei vastuuta lapsista eikä paljon maksa muutenkaan, kun ruuat itelle ostaa.
vääriä ihmisii ainakin uusperhe elämää..jos vain te ja teidän lapset,ei pahalla!!muutkin otettava sillon huomioon ku vaan ittensä ja omat biologiset lapset
Muistuttaisin sinuakin, että ne mieheni lapset asuvat meillä. Isäpuoli heilläkin kuviossa mukana.
Syynsä siinä on kaikilla miksi ratkaisunsa tekee. Miehesi pääsee varmasti helpommalla jo siinä ettei tarvitse kanssasi taistella tapaamisista. Miten voit arvostella hänen naisseuransa vaib sen perusteella, että olet itse katkera miehelle? Ei luuserikaan aina törmää täysyn aivottomaan naiseen! Vai luokitteletko itsesi samaan kastiin kun ex-ukkosi muutkin naiset?
Kaikki ihmiset on otettava huomioon. Isot ja pienet sekä omat ja vieraat. Se joka vaan omaa napaansa tuijottelee niin on aika HEIKOILLA HANGILLA. Jokainen napa on tärkeä!
jokainen tehkööt omat perheet itse, ja jokainen hoitakoon omat lapset itse. Niin minä ainakin teen ja olen siitä todella ylpeä. En voisi olla jos miehen naiset olisvat päässeet säheltämään siihen väliin. Pidin puoleni ja onneksi pidin. Ei tarvi selvitellä kenenkään sotkuja eikä nähdä lasteni kärsivän kenenkään vihasta.
Miehen oma asia on onko lasten elämässämukana vai ei. Jos ei niin voi voi, kukapa siitä kärsii kuin mies itse.
Meillä lapset tekee niin kuin aikuiset sanoo. Näin myös lapsipuoleni, kun kerran asuvat saman katon alla kanssani.
Toisen huushollin asioihin ei paljon kannata puuttua, ei edes kotiintuloaikoihin.
NIIN JUURI EDELLISESSÄ VIESTISSÄ TAAS OLI ISÄ LÖYTÄNYT SEN HIRVEÄN (NAIKKOSEN)MINKÄHÄN TAKIA OLIKO EHKÄ ERONNUT LASTENSA NIIN HELKUTIN HYVÄSTÄ ÄIDISTÄ HERÄTKÄÄ JO HYVÄNEN AIKA ISOT IHMISET MIKÄ TEISTÄ TEKEE PAREMMAN IHMISEN KUN JONKUN UUSI OLI SITTEN NAINEN TAI MIES LUULOTAUTI VARMAAN VAIVAA JOKUSTA KUTEN EDELLISEN KIRJOITTAJAA HÄPEE
energiaa toisten ihmisten elämän pilaamiseen. Puolustaudumme vain, koska nämä NAIKKOSET niin kiihkeästi alkavat ainasen sodankäynnin miehen ex perhettä vastaan! onko se niin vaikeeta hyväksyä ja ymmärtää että miehellä on ollut rakkauselämää ennen naikkosta?
Jos niin on, niin kantsii etti ihminen jolla ei ole lapsia eikä ex vaimoa.
Lapset kuuluu hoitaa yhdessä tapahtui mitä tahansa, mutta uuden naikkosen ilmestyttyä, se käy aivan mahdottomaksi. Siinä kärsii eniten ne lapset, jotka isä unohtaa tai naikkonen erottaa perheen isästä.
Kun ymmärrätte olla puuttumatta toisten elämään, oma elämännekin helpottuu. Pilatkaa kenen tahansa elämä, mutta miehelle ex perhe tulisi olla tärkein!
Exän tärkeys on entinen juttu siinä vaiheessa kun sanotaan ne viimeiset moit ennen pois lähtöä. Lapsien kuuluu olla aina tärkeitä, mutta mitä se ex tässä enää itteensä tyrkyttää paketin mukana.
Ex olisi ihan ilmanmuuta täysin uhohdettu ex, ellei liitosta olisi lapsia. Tämä seikka pakottaa toisistaan luopuneet ihmiset olemeen vielä tekemisissä toistensa kanssa. Muista se.
ja toteutunutkin ihan mukavasti. Lapset tottuu ja tykkäävät rajoista ja säännöllisistä tavoista.
lähti omilleen. Ei heti vaan parin vuoden päästä, kun naikkonen ilmestyi, siinä lasten tapaamiset loppu kun seinään.
Joten hyvällä syyllä voin sanoa olevamme ex perhe!
Tämä naikkonen tai oliko kenties useampikin, en tiedä, piöasi meillä totaalisesti lasten ja isän välisen suhteen, aivan samoin kuin minun ja miehen puhevälit.
Siksi olemme katkeria koko ex perhe, ettei ollu miestä pitämään kasassa menneisyyttä. Mutta, sehän on varmaan niin, että ei se ollut miehen ajatus, vaan tämän naikkkosen joka aivopesi miehen meitä vastaan!