Tein meikkiä peilin edessä
ja silmäsi ilmestyivät viereeni.
Kuvittelin niiden menevät päällekkäin,
sisäkkäin ja olevan yhtä.
Vaan eihän se niin voi mennä.
Epäreilua vedota sydämen lyönteihin,
sillä ei rakkauden kirjanpito-
ongelmat ole niiden syytä.
Menetin oikeuteni, joka ainoan,
kokemattomuuttani, enkä silti kadu.
Ei enää yhtään lisää surua,
sillä musta ei pukisi häntä.
ja silmäsi ilmestyivät viereeni.
Kuvittelin niiden menevät päällekkäin,
sisäkkäin ja olevan yhtä.
Vaan eihän se niin voi mennä.
Epäreilua vedota sydämen lyönteihin,
sillä ei rakkauden kirjanpito-
ongelmat ole niiden syytä.
Menetin oikeuteni, joka ainoan,
kokemattomuuttani, enkä silti kadu.
Ei enää yhtään lisää surua,
sillä musta ei pukisi häntä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun tuo ensimmäinen säkeistö on jo niin
liikuttavan koskettava, kuinka kuvitteleekin sil-
mien menevän päällekkäin - sisäkkäin.
Ja kuinka raas-ta-vaaaaaa on tuo viimeinen
säkeistö, huh.
Mutta luulenpa tietäväni, mistä tähän runoosi
olet saanut aiheen. Ja usko pois, tiedän tunteen.
Vaikka runosi olikin synkkä, siinä oli vahva ja
mahtavasti kuvattu elämäntilanne.
Katso, minä se tyttö keksin uuden sanankin tässä aamutuimaan.
Nyt taas lakaistaan mustalla harjalla, huomenna sitten jollain muulla, toivon!
Ei kirjoittaa voi, kuin sitä mitä voi kirjoittaa, ei syntyisi kuin.... olkoon...
Sinä runo ja sydämensiekkari, kiitos, on taas liian liian pieni, mutta tulee "sytämmestä"