Nyt tartten vahvaa ja järkevää mummoenergiaa avukseni:
Suvussamme on aivan tosi outo ilmiö: Sukumme vanhemmat naiset vähättelevät äidin kykyä lapsen hoitoon/pyrkivät kalastelemaan lapsen suosiota antamalla tietoisesti periksi sellaisessa minkä äiti kieltää. Jopa mollaavat äitiä lapselle.
Tiedän että tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta näin asia on. Ollut jo useamman sukupolven ajan ja sen seurauksia on nyt sitten tämä suku kantanut omana taakkanaan (aika rankkojakin juttuja).
Myös oman äitini muistan olleen hyvin epävarma kasvattaja (muistan myös ne sukulaistätien ristiriitaiset kommentit äidin kieltäessä yms.).
Niin nyt onkin sitten tilanne se, että oma äitini toistaa jälleen tätä oppimaansa tapaa (siis lapseni mummo).
Jos asiasta hänelle mainitsen, niin siitä tulee aivan valtava elämä (Viimeisen puoli vuotta mummo mököttänyt edellisestä kommentoinnistani).
Siksi toivoisinkin nyt vanhemmilta, elämää nähneiltä ihmisiltä vinkkejä, että kuinka tuon viestin saisin äidilleni vietyä "rakentavasti". Toivon, että lapsellani olisi mummo, mutta en halua mummon sabotoivan omaa kasvatustani järjestelmällisesti vastakkaisilla viesteillään.
Nyt en kaipaa kommentiksi sitten mitään "äitisi tarkoittaa vain hyvää" -juttuja. Sillä tiedän että kyse on äitini omasta epävarmuudesta: Luvattoman salliminen lapselle esittelee mummon vallan miellyttävänä ihmisenä, mutta se ei ole lapsen etu. Onko ideoita ?
Suvussamme on aivan tosi outo ilmiö: Sukumme vanhemmat naiset vähättelevät äidin kykyä lapsen hoitoon/pyrkivät kalastelemaan lapsen suosiota antamalla tietoisesti periksi sellaisessa minkä äiti kieltää. Jopa mollaavat äitiä lapselle.
Tiedän että tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta näin asia on. Ollut jo useamman sukupolven ajan ja sen seurauksia on nyt sitten tämä suku kantanut omana taakkanaan (aika rankkojakin juttuja).
Myös oman äitini muistan olleen hyvin epävarma kasvattaja (muistan myös ne sukulaistätien ristiriitaiset kommentit äidin kieltäessä yms.).
Niin nyt onkin sitten tilanne se, että oma äitini toistaa jälleen tätä oppimaansa tapaa (siis lapseni mummo).
Jos asiasta hänelle mainitsen, niin siitä tulee aivan valtava elämä (Viimeisen puoli vuotta mummo mököttänyt edellisestä kommentoinnistani).
Siksi toivoisinkin nyt vanhemmilta, elämää nähneiltä ihmisiltä vinkkejä, että kuinka tuon viestin saisin äidilleni vietyä "rakentavasti". Toivon, että lapsellani olisi mummo, mutta en halua mummon sabotoivan omaa kasvatustani järjestelmällisesti vastakkaisilla viesteillään.
Nyt en kaipaa kommentiksi sitten mitään "äitisi tarkoittaa vain hyvää" -juttuja. Sillä tiedän että kyse on äitini omasta epävarmuudesta: Luvattoman salliminen lapselle esittelee mummon vallan miellyttävänä ihmisenä, mutta se ei ole lapsen etu. Onko ideoita ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
äitiäsi siitä juuri mistä kerroit, eli miltä hänestä silloin tuntui, kun hän itse yritti teitä kasvattaa erittäin ristiriitaisessa ilmapiirissä. Sano hänelle, että ellei hän itse muista, niin sinä muistat. Se ei ollut lapsestakaan ollenkaan mukavaa eikä helppoa. Kaikkien lasten kanssa tekemisissä olevien aikuisten pitää vetää samaa linjaa, eikä koskaan saa kävellä lasten vanhempien yli, ellei sitten lapsi ole hengenvaarassa omien vanhempiensa hoteissa.
Siis rakentavan keskustelun voit alottaa muistelemalla ja muistuttamalla äitiäsi.
Onnea yritykselle.
Älä anna tässä periksi, koska olet oikealla asialla. Tuo outo perinne suvussanne on jo korkea aika saada katkaistua.
Vältä kieltämästä ja käskemästä lasta kun äiti on paikalla. Jos lapsi on pahanteossa, niin kuin tuollainen pieni usein on, nosta hänet pois vaaran paikasta ja sano, että nyt mennäänkin leikkimään tähän matolle. Älä kiellä.
Jos hän vielä pyrkii samaan paikkaan, tee siitä vain leikki, ja sano, että tännekös sinä taas olet tulossa. Mennäänpäs takaisin.
Jos hänellä on esine, jota ei saa ottaa, niin vaihda se luvalliseen, iloisesti ja ilman kieltosanoja: "Hei, ota mieluummin tämä".
Kysy mummulta, miten hän menetteli, kun lapset kiipeilivät vaarallisiin paikkoihin tai ottivat kiellettyjä esineitä. Korosta mummulle, etä onneksi sinun lapsesi toistaiseksi ainakin on niin helppoo käsitell, ettei juuri kiellellä tarvitse.
Jep, lopeta heti itsesi kiusaaminen moisella asialla.Me mummot olemme kyllä varmaan hassuja kun niin pidämme lastenlapsistmme,mutta liika on liikaa meiltäkin.Olet saanut hyviä neuvoja tällä palstalla,noudata niitä ja lopeta tuollainen perinne.Kerrot sitten lapsillesi kun ovat aikuisia mistä oli kysymys,ymmärtävät varmasti.Olet sitten erilailainen mummo itse..on tämä ihanaa..kun sen oikein ymmärtää!Minulla oli anoppi,niinkuin olisi itse synnyttänyt poikansa ensimmäisen lapsen,toinen kun syntyi se ei ollutkaan yhtä tärkeä,eikä ole ollut myöhemminkään.Huh,tiedän mistä kirjoitit,siis lopeta,älä anna enää kiusata itseäsi,kadut muuten myöhemmin asiaa.