Ujous ja kauneus eivät taide kulkea ihan vierekkäin.
Tai ainakin minusta tuntuu, että kaikki ujot on vähän sellaisia "taviksia" Eli eivät ole oikein perillä omasta tyylistään eivätkä uskalla tehdä mitään radikaaleja muutoksia esim: kampauksessa.
Tai ainakin minä olen semmoinen. Aina päällä joku huppari farkut ja hiukset on olleet monta vuotta ihan samanmalliset. Muutenkin ulkonäöltä olen niin perus tyyppi.
voiko ujo/yksinäinen/syrjäytynyt olla todella kaunis?
Joku alkaa kumminkin mesoaman siitä mitä vikaa on olla tavis ja mikä tekee kauniin ja mikä ei. Tuo ei ole se pointti, älkää tarrautuko siihen ^^
Tai ainakin minusta tuntuu, että kaikki ujot on vähän sellaisia "taviksia" Eli eivät ole oikein perillä omasta tyylistään eivätkä uskalla tehdä mitään radikaaleja muutoksia esim: kampauksessa.
Tai ainakin minä olen semmoinen. Aina päällä joku huppari farkut ja hiukset on olleet monta vuotta ihan samanmalliset. Muutenkin ulkonäöltä olen niin perus tyyppi.
voiko ujo/yksinäinen/syrjäytynyt olla todella kaunis?
Joku alkaa kumminkin mesoaman siitä mitä vikaa on olla tavis ja mikä tekee kauniin ja mikä ei. Tuo ei ole se pointti, älkää tarrautuko siihen ^^
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyllähän se niin on että tavis-ihminen voi omata naamarin jonka parhaita puolia korostamalla saa kauniiksi. Tietääkseni suurin osa malleistakin on melko mitättömän näköisiä laittamattomina mutta kun saavat hiukan meikkiä ja hiuksiin uutta väriä ja hyvän leikkauksen niin näyttää se roskapussikin hyvältä heidän päällään. Että ei muuta kuin kosmetologille ja kampaajalle ottamaan oppia! Tai sitten kantaa itsensä tyylillä ilman muutoksia ja sekin on jo mieletön positiivisen merkin antaja ja ihmiset huomaavat sen.
ujot tytöt ovat usein söpöimpiä. parhaimpia ovat sellaiset, jotka ovat seurassa ehkä ujoja (kuten itsekin olen, vaikkakin miespuolinen), mutta uskaltautuvat tuoda oman persoonansa esiin kun vähän paremmin tutustuu tai edes kahden kesken juttelee. kaikki meistä eivät ole hippakuningattaria ja -kuninkaita. toivoa sopii että kaikki löytäisivät sellaisia ihmisiä (tai yhdenkin) joiden seurassa voi olla "oma itsensä".
on tietty niitäkin tapauksia jotka vaan tuntuvat olevan sellaisia etteivät reagoi mihinkään ja näyttävät nuutuneilta varmaan lopun ikäänsä. sitä en oikein ymmärrä. mutta mitäpä minä...
oon kanssa aina sanonu että ujot tytskät on kaikkeista söpöimpiä. Ja ku joskus sanoin yksille naisille niin ni ne hämmästeli ja sano et mukava ajatusmaailma mulla.
Ujous ja kauneus kyl kulkee käsi kädes, mutta oon huomannu et ihan mielettömän monet ujot tytöt ei tajuu kauneuttansa. Sehän siihe ujouteen on joskus johtanukki kait. Siis oon huomannu et voi ne sen tietää ettei ne nyt ihan täysin hirveitä oo, mut ei todellakaa tajua kauneuttansa. Ujous tekee kai tytöille jotain sellasta.
Huomaa hyvin niistä reaktiosta jos on sanonu kaunista ujoa tyttöä söpöks, se reaktio on vähä hämmentyny ja punasteleva hymy. Odotappa vaa samanlaista reaktiota joltain suupäältä. Ja joku viel jaksaa hämmästellä miks ujot tytöt on söpöjä!
Minulla on itseluottamusta kaikissa muissa asioissa, paitsi vastakkaisen sukupuolen suhteen. Tyylini ei todellakaan ole "harmaa" ja näkymätön, vaan pyrin herättämään huomiota. Minulla on omintakeinen tyyli. Mutta kun joudun tilanteeseen, missä on vastakkaisen sukupuolen edustajia, menen totaalisesti kipsiin. Nuorempana en pitänyt itseäni kauniina, vaikka lähes kaikki niin sanoivat. Vasta vanhempana ymmärsin oikeasti olevani ns. kaunis. En sano tätä itseäni kehuakseni. Ulkonäkö ei silti auta yhtään, jos käyttäytyy kuin idiootti kiinnostavan miehen nähtyään, koska nuorena mieleen syöpynyt kuva "rumasta" itsestäni, ja huono isäsuhde ovat vieneet itsetunnon siltä osin.
Olen oikeasti yksinäinen.
Jos sulla on ollut huono isäsuhde, niin tottakai se jättää jälkensä.
Jos isäsi ei ole hyväksynyt sinua sellaisenaan, niin uskotko, että pystyisit luottamaan muiden ihmisten hyväksyvän sinut sellaisenaan?
Tietoisella tasolla ehkä tiedät, että muut saattaisivatkin pitää sinusta ja vaikka rakastua sinuun, mutta tuntetasolla se jää kumminkin tapahtumatta. Tämä on vain minun oma veikkaus, koska itselläni on tapahtunut juuri niin. Totta kai löytyy tapaus kohtaisia eroavaisuuksia, mutta näin karrikoituna tunne-elämä reagoi yleensä tiettyihin tapahtumiin hyvin samalla tyylillä.
En ole saanut isältäni hyväksyntää, arvostusta ja rakkautta, jonka olen peilannut sitten suhteessani muihin ihmisiin ja erityisesti pitäämiini naisiin.
Joskus olen yrittänyt päästä suhteeseen naisen kanssa, mutta ne ovat aina kusseet kolmesta syystä. Ensimmäinen ongelma on se, ettei minulla ole edes kunnolla käsitystä siitä, mitä ovat tunteet ja miten naisten kanssa päästään suhteeseen - toiseksi, joka kerta kun yritän pyytää naiselta myötätuntoa, niin minulla tulee pahaolo, koska lapsena sain osakseni vain halveksintaa, kun lähestyin isääni ja pyysin häneltä myötätuntoa. Tästä aiheutuu se, että jos onnistuinkin ruoskimaan itseni tilaan, että pyydän naiselta jotakin, niin vähän ajan päästä teen kaikkeni, että luovuttaisiin siitä ideasta. Tunne tasolla kärsin koko tilanteesta ja ajatuksesta, että pyydän empatiaa, koska siitä voi seurata hylkääminen, mikä tapahtui lähes poikkeuksetta, kun olin lapsi. Ja miltäköhän mahtaa näyttää naisten silmissä tyyppi, joka herättää kaikkea muutakuin romatiikka, koska äänen sävyni ja ilmeeni esittää kokoajan sitä samaa, että nyt on pahaolo, lopetetaan tää juttu
niin pian kuin mahdollista - ennen kuin ehdit taas torjua ja hylätä minut.
Ja kolmanneksi, huomasin itsestäni ihan muutama viikko sitten sellaisen piirteen, mikä on kiusaunnut koko elämäni ja nyt vasta sen tajusin kunnolla. Kaikki naiset, joita olen koittanut lähestyä, ovat olleet hullun kauniita tai yleisesti kovassa huudossa pidettyjä naisia, vaikka jotkut eivät silti kunnolla edes miellyttäneet minua.
Ja minä idiootti olen toisten ihmisten hyväksynnän takia koittanut hankkia itselleni arvossa pidetyn naisen, jotta saisin muilta ihmisiltä hyväksyntää ja voisin tuntea itseni joksinkin. Vitsi miten idiootti olen ollut, en välttämättä viittinyt edes alkaa seurusteleen sellaisen tytön kanssa, jota olen ehkä rakastanutkin, ainakin tykännyt heistä hyvin paljon. Enkä en ole tehnyt sitä sen takia, koska pelkäsin, ettei heidän "statuksensa" ole riittävän korkea muille ihmisille ja täten seurustellessani heidän kanssaan joutuisin muitten ihmisten hylkäämäksi ja menettäisin oman ylemmyyden tuntoni. Naurettavaa, mutta totta.
Minulla on käynyt saman tyyppisesti kuin sinulla, voisin myös sanoa ilman täällä olevan statuksen parantamis yritystä, että olen hyvännäköinen ja hyväkuntoinen, mutta en ole ikinä edes pitänyt tyttöä kädestä kiinni, koska kipeä tunneälyni on defensseillään sen estänyt.
No nyt kun tiedän nämä tosiasiat, niin aion järjellä tehdä asialle muutoksen. Aion treenata haavoittuneen tunneälyni takaisiin, muuta ratkaisua ei ole.
Nyt kun olen ratkonut vuosien saatossa suunilleen nämä omat ongelmat, niin olisi hauska kuulla toisten ihmisten tarinoita, heidän kipupisteistään ja pahasta olostaan ja yrittää auttaa heitä selvittämään heidän ongelmansa.
Yleensä pahaanoloon ja kaikkeen muuhun tunnetason ilmiöihin liittyy jonkinnäköisiä kuvoita lapsuudesta tai jostakin elämän varrelta. Olisi vaan mukava testata, että onko niistä useista psykologia kirjoista ja niistä tuhanista pohdinta tunneista oppinut jotakin ja samalla saattaisi olla isoksi avuksi myös muille. Joillekkin se saattaa nimittäin olla hyvinkin hankalaa löytää syy sille, että miksi heidän elämänsä pitää olla p*skaa.
Jos kiinnostaa, niin voi yrittää auttaa sinuakin ja antaa omia vinkkejä sulle siitä, että mitä kannattaisi tehdä ja mahdollisesti henkistä tukea, mikä on henkisesti haavoittuneelle ihmiselle elin tärkeää. Tosin auttaminen on vasta kunnolla mahdollista sitten, kun tietää paremmin toisen taustaa ja pystyy juttelemaan avoimessa ympäristössä.
Minä olen ujo ja kaunis. Aika harvinainen yhdistelmä kyllä on.
vaan tarraudun tähän: Kysyt voiko ujo olla kaunis. Kauneudesta esimerkiksi vedät rätit ja kampaukset. "Rumat ne vaatteilla koreilee" eli ihmisen kauneushan on ihan muuta kuin mitä sen päälle vedetään.
"Kakikki ujot on ... taviksia." No tavallisiahan on joka ryhmässä enemmän kuin harvinaisia.
Ujo voi olla kaunis ja kaunis voi olla ujo. Esimerkkejä on julkkiksissa ja taviksissa. Ujous on toisaalta synnynnäinen temperamenttipiirre, ja sellainen temperamentti voi olla kauniillakin. Kauniskin on myös voinut kotona saada huonoa kohtelua, joka on murtanut hänen itsetuntonsa tehden hänestä aran ja vetäytyvän.
"Vähemmän kaunis" on useinkin rohkea, koka hänellä on hyvä itsetunto, jos hänet on kotona hyväksytty semmoisena kuin hän on.
Minkänäköinen tyyppi tahansa voi olla ujo tai rohkea. Riippuu siitä minkälaisen itsetunnon hän on saanut kotikasvatuksen tuloksena.
Minua on kehuttu kauniiksi, mutta olen ujo sekä synnynnäiseti että ujoutta halveksivan suhtautumisen takia.
Itse kun olin ikäisesi, huomasin, että kun oli joitakin merkkivaatteita, meikkasi ja laittoi hiuksiansa, kavereita sai ihan itsestään, sillä muut tulivat juttelemaan minulle ensin. Ja sama pätee aikuisenakin, kun olen laittautunut, niin esim. erilaisissa koulutustilaisuuksissa tms., jossa en tunne ketään muita, vieraat ihmiset suorastaan tunkeutuvat seuraani, aina ei edes kiinnostaisi tutusta kaikkiin. Kanattaa panostaa ulkoiseen olemukseen edes vähän ja edullisestikin saa kivoja vaatteita, ja pelkät merkkifarkutkin voi riittää eli ei kaikki vaatteet tarvitse olla merkkituotteita.
ite oon just korviani myöten ihastunu yhteen naiseen joka on todella ujo, suloinen, viehättävä ja fiksukin kuin mikä. ei viel kyllä tunneta hirveen hyvin mut just nyt tuntuu siltä että se ei edes itse tajua olevansa sellainen tajunnan räjäyttävän söötti ja kaunis. ainakin minun mielestä on. harmittaa vaan siinä sen ujoudessa se kun se menee aina ihan lukkoon kun törmätään :/
Ite ainakin olen tuommonen täysin lukkoon menevä ujo tapaus, hiljainen oikeestaan muutenkin. Mut vinkiks voisin antaa että mene juttelemaan sille naiselles, usein! Se vois ainakin minuun tepsiä, ehkä jonain päivänä uskaltaisin jopa vastata jotakin ;) ;) ;)
oletteko samassa työpaikassa? :)
Mitäs mieltä itse oot jos saisit päättää näistä että jos mies johon sullakin on tunteita nii paljon että aina punastelet sen seurass ja meet kömpelöks. se mies miettii nyt että tulisko se vaan
a)yllättäen esim käytävällä vastaan ja alkais juttelee sulle ja pyytäis vaik samal puh.nron
vai
b) ottaa ite selvää sun puh.nrosta ja laittaa illalla jonkulaisen huolel mietityn tekstarin ja pyytää vaik siinä tekstaris sitten samal sua kauniisti treffeil?
Kumpi mieluummin?
:)
Myös muut ujot naiset saa vastata!
me ollaan samas opiskelupaikas :)
Täytyy tunnustaa, että olin kyllä yllättynyt kun nykyisessä työpaikassani sain kuulla pari positiivista kommenttia ulkonäöstäni.
Minulla on sellainen typerä ongelma, että en uskalla käyttää korkokenkiä koska ne kopisevat ja se herättää liikaa huomiota! En halua herättää kauppaan mennessä minkäänlaista huomiota niin naisissa kuin miehissäkään, joten pukeudun kuin tavis. Parit korkosaappaat on kaapissa, toisia ei käytetty koskaan ja toisia vain kerran jouluna.
en uskala pelkään saan pakit muijalta kun oon iteni mieles vittun ruma äijä
Voiko ei ujo olla kaunis? Nehän ovat kaikki samannäköisiä, ylimeikattuja muovisia nukkeja. Mielestäni ainoastaan ujo on oikeasti kaunis ja persoonallinen.
Kyllä ne ujotkin voi sen meikkimaskin vetaista naamalleen, sehän on oikein hyvä "naamari". Itse en ainakaan tälläisena suht ujona kehtaa lähteä minnekään pidemmälle ilman meikkiä. Lähikauppaan just ja just. Itselläni ainakin itseluottamusta kohottaa ja sitä kautta ujoutta vähentää, kun olen huolitellun näköinen.
Ujot ovat kauniita verrattuna minuun ja pilattuun elämään.
Miten elämäsi on pilalla?
Nykymaailmassa kauniina pidetään ihmstä jolla on vaatteet viimisen muodin mukaan, kroppa täydellisessä kunnossa ja kauhea määrä meikkiä naamassa. Ujot ihmiset (itse kuulun heihin) eivät kehtaa vetää päälleen kaikkea ihmeellisyyksiä peläten että herättävät liikaa huomiota. Joten on parempi olla tavis ja sellainen johon ei kiinnitetä kauheasti huomiota. Minua ainaki ärsyttäs olla mitenkään kauhean kaunis ko sitten kaikki vahtain joka paikassa ja ei sais olla rauhassa. Mutta ei itseäni silti rumana pidä, minusta jokanen ihminen on kaunis omalla tavallaan. Ja on sitä mukava itseään vähän laittaa.
Mut aika huvittavaa tuo että meitä ujoja pidetään söpöinä... :) Tuo oli kyllä mukava kuulla että joku aattelee tuollai, monesti tuntuu että ne on ne hölösuut ja itseään tyrkyttävät naiset jotka kaikkia miehiä kiinnostaa.