Ihmettelen välillä että mistä ylipäätään tulee se myytti, että äiti olisi jotenkin ihania, helliä ja herttaisia olentoja, joiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä ei tulisi edes kyseenalaistaa.
On toki poikkeuksia, mutta tällä hetkellä tuntuu että edellä mainittu olisi pelkkää paskaa. Koen juuri eroa ja välillä tuntuu että olisi kiva purkaa jonkun kanssa. Soitin äidille äsken todetakseni jälleen kylmän faktan. Ei kysellyt jaksamisia, kuulumisia tai mitään muutakaan. Yleisellä tasolla höpöteltiin. Ei tämä nyt yllätyksenä tullut mutta kuitenkin sitä aina toivoo.
On muutenkin sellainen kuva että ainoa tunne jota ko ihminen kykenee tuntemaan, on sääli. Sitä hään jaksoi aina hokea kun olin pienikin, että säälii minua.
Sori, tämä oli tällanen yleinen vuodatus, haluaisin saada voimia olla odottamatta äidiltäni yhtään mitään koska sitä ei tule tapahtumaan koskaan.
On toki poikkeuksia, mutta tällä hetkellä tuntuu että edellä mainittu olisi pelkkää paskaa. Koen juuri eroa ja välillä tuntuu että olisi kiva purkaa jonkun kanssa. Soitin äidille äsken todetakseni jälleen kylmän faktan. Ei kysellyt jaksamisia, kuulumisia tai mitään muutakaan. Yleisellä tasolla höpöteltiin. Ei tämä nyt yllätyksenä tullut mutta kuitenkin sitä aina toivoo.
On muutenkin sellainen kuva että ainoa tunne jota ko ihminen kykenee tuntemaan, on sääli. Sitä hään jaksoi aina hokea kun olin pienikin, että säälii minua.
Sori, tämä oli tällanen yleinen vuodatus, haluaisin saada voimia olla odottamatta äidiltäni yhtään mitään koska sitä ei tule tapahtumaan koskaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voin kertoa, et mulla on samanlainen äiti. Ei sitä paljoo kiinnosta. Tai sit jos mulla on jokin epäonnistuminen tms. niin kyllä alkaa kiinnostaa. Sit se veisaa, et sä olet aina ollut niin kovapäinen tms....
Että kyllä näitä on. Koitetaan vaan itse olla vähän parempia versioita. Kaikkea hyvää sulle.
mulla on aika samanlaisia kokemuksia äidistäni.. ja jos soitan hänelle, on just sitä yleistä höpinää(onpas kiva sää tänään jne...)ja lisänä se on tuntevinaan lapseni paremmin kuin minä itse(näkee siis lastani n.3kertaa vuodessa,).. joskus harvoin kun tulee käymään ei puhu mulle tai mun miehelle mitään vaan höpöttää lapselleni koko ajan.. on jokseenkin rasittavaa kun tullaan käymään eikä sitten sen "huiman"puolituntisen aikana kun on kylässä voi puhua halaistua sanaa kenellekkään muulle kuin lapselleni, joka muuten on vasta 8kk ikänen ettei siitä pahemmin juttukaveriksi ole..
ja kun soitan äidilleni, on sillä aina "kiire"tehdä jotain muuta, viimeksi taisi olla kiire keittämään päiväkahvia itelleen.. eli se haluaa lopettaa mahd.nopeesti puhelun jos soitan hänelle..
koskaan ei äitini kysele mun kuulumisia tai jaksamisia tms. ei edes sillon kun olin raskaana.. ja mun lapsi on hänen ensimmäinen lapsenlapsensa että olisin ehkä kuvitellut että kiinnostaisi raskausaikakin..
tästäkin tuli sitten vuodatus.. " haluaisin saada voimia olla odottamatta äidiltäni yhtään mitään koska sitä ei tule tapahtumaan koskaan." samoin täällä!!!!!!
voimia sulle!!!!