en tiedä mitä on, mutta pitkään aikaan en ole törmännyt tässä maailmassa mihinkään joka saisi minut oikeasti tuntemaan
kaikki on itsestäänselvyyttä ja en oikeastaan tunne mitään, eikä mikään aiheuta kiinnostumisen tunteita
kykyni empatiaan on myös "heikentynyt" ja on jotain sekoamisen pelkoja (vainoharhaisuutta kai vaan)
vastakkainen sukupuolikaan ei enää kiinnosta vaikka ennen kiinnosti paljon
kaikki on itsestäänselvyyttä ja en oikeastaan tunne mitään, eikä mikään aiheuta kiinnostumisen tunteita
kykyni empatiaan on myös "heikentynyt" ja on jotain sekoamisen pelkoja (vainoharhaisuutta kai vaan)
vastakkainen sukupuolikaan ei enää kiinnosta vaikka ennen kiinnosti paljon
Vastaukset 4
Vanhimmat
aloitan aina jotain uusia juttuja, mutta ne kaikki kariutuvat koska en vain kykene tai mielenkiinto lakkaa.
en ole sosiaalinen, olen ujo ja oikeastaan karsastan ihmisten kanssa olemista.
pelkään että ihmiset halveksivat tai jopa vihaavat minua.
sama juttu vaivaa tätäkin kirjottaessa.
olen siis aivan vainoharhaisen pelokas siitä mitä muut minusta ajattelevat.
sama homma täällä.
ennen tätä ongelmaa ei ollut.
nyt ei mikään innosta, en jaksa panostaa sitten mihinkään.
Pelkään mitä muut ajattelevat musta ja en uskalla elää niinkuin ehkä haluaisin.
Itsellänikin on jotain vainoharhaisuutta, jos huomaan että joku kuiskii kuvittelen että he haukkuvat minua vaikkei asia niin olisi.
Ennen iskin miehiä ja flirttailin hirveästi.
Nykyään miehet ovat minulle yhdentekeviä ja en kaipaa ketään.
Päivät sujuu rutiinilla läpi ja olo on tunnoton.
En ole surullinen enkä iloinen mä vain olen.
ja jutelkaa aiheesta, tutustukaa ja olkaa ensin keskenänne ystäviä, alkakaa harrastamaan yhdessä jotain. Yrittäkää saada elämäänne sisältöä ja välittämistä.