Jos menen opiskelemaan pääaineena kansantaloustiedettä valtiotieteelliseen, siihen kuuluu pakollisina sivuaineina tilastotiede ja matematiikka.
Voinko ottaa niiden lisäksi sivuaineiksi politiikan tutkimuksen tai filosofian valtsikasta ja laskentatoimen, rahoituksen ja yritysjuridiikan kauppakorkeakoulun puolelta?
Miten se käytännössä tapahtuu ja miten sivuaineoikeuden saa? Opiskellaanko sivuaineita esim. niin, että parin ensimmäisen vuoden aikana politiikan tutkimusta ja laskentatoimea ja seuraavien parin vuoden aikana rahoitusta ja yritysjuridiikkaa? Miten niihin jää aikaa?
Haluan modernilla tavalla monipuolisen ja adaptiivisen koulutuksen, joka yhdistää syvän teoreettisuuden käytännön työelämän taitoihin.
Voinko ottaa niiden lisäksi sivuaineiksi politiikan tutkimuksen tai filosofian valtsikasta ja laskentatoimen, rahoituksen ja yritysjuridiikan kauppakorkeakoulun puolelta?
Miten se käytännössä tapahtuu ja miten sivuaineoikeuden saa? Opiskellaanko sivuaineita esim. niin, että parin ensimmäisen vuoden aikana politiikan tutkimusta ja laskentatoimea ja seuraavien parin vuoden aikana rahoitusta ja yritysjuridiikkaa? Miten niihin jää aikaa?
Haluan modernilla tavalla monipuolisen ja adaptiivisen koulutuksen, joka yhdistää syvän teoreettisuuden käytännön työelämän taitoihin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
1. Selvität, onko haluamasi oppiaine sellainen, että sivuainetta varten tarvitaan erillinen opinto-oikeus.
2. Jos ei, niin ilmoittaudut kurssille ja suoritat sen. Toista vaihetta 2 niin monta kertaa kuin haluat.
3. Jos taas on, niin selvitä, miten sen opinto-oikeuden saa ja hanki se. Sen jälkeen jatka kohdasta 2.
Ketään ei ihan oikeasti kiinnosta, mitä kaikkea suoritat. Papereita ei saa ulos ennen kuin kaikki pakolliset opinnot on tehty, mutta ylimääräistä saa tehdä niin paljon kuin huvittaa.
Työnantajat eivät itse asiassa usein kovin paljon arvosta 1573:n opintopisteen mammuttitutkintoja. Kannattaa pohtia yhden tutkinnon opiskelemista aluksi kunnolla ja sitten alkaa miettiä miten lisäosaamista haluaa - uudella tutkinnolla, jatko-opinnoilla, työkokemuksella jne...
Itse kyllä opiskelen periaatteella "kaikkea, mikä kiinnostaa - niin paljon kuin jaksan". Toisin sanoen lukujärjestys pursuaa tavaraa.
Suosittelen kyllä opiskelemaan sitä, mikä aidosti kiinnostaa - etenkin aluksi. Työllistymistä voi miettiä sitten myöhemmin, kun alkaa löytää tarkemmin kiinnostuksen kohteensa. Sinänsä jos opareita alkaa kertyä mammuttimaisesti, niin on syytä harkita toisen tutkinnon tekemistä.
Tässä on tietysti (vähintään) kaksi linjaa: jos tähtää tiettyihin töihin yliopiston ulkopuolella, niin ehkä onkin syytä tarkemmin katsella, mitä tutkintoonsa tahtoo: mitä aineita, mitä kokonaisuuksia, mitä kieliä jne. tarpeiden mukaan.
Jos taas on kiinnostunut tutkijan työstä, niin innoitusta saattaa löytyä lähes miltä vain alalta tai yksittäiseltä kurssilta. Silloin seuraisin ennemminkin intuitiota, ja olisin kokeilevainen. Valmista tietä alaa mullistavaksi tutkijaksi ei ole. Lisäksi tieteidenväliset tutkimushankkeet vaikuttavat nykyään olevan muodissa.
Tuossa puhuin opiskelusta lähinnä välinearvona, mutta itsensä sivistämistä sivistämisen ilostakaan ei kannata unohtaa. Yliopistossa tähän on loistava mahdollisuus. Viime kädessä opiskelemme elämää varten, ja työ on vain yksi osa elämää.