Raiskaus

Naispuolinen raiskaaja on varmaan harvinainen, mutta luultavasti sellaisiakin on.

Onko seksiin pakottaminen sitten vähän eri juttu?
Onko tämä nyt sitä termeillä pyörittelyä?

Mutta kyllä tämä seksiin pakottaminen tuntuu minustakin jotenkin tutulta..
Että olisinko ollut joskus jossain tällaisessa tilanteessa, että minua on yritetty pakottaa seksiin, väkisin suudeltu tai yritetty suudella...?
Jotain tuttua, mutta tällä hetkellä en jaksa muistaa.

Asiasta on näemmä pitkälti aikaa, koska se ei palaudu millään mieleeni.

Pitäneepä kaivella tämä päivä muistilokeroita..

Se on ainakin varmaa, että alle 20 vuotiaana olin miesten pakottamiseen yritysten kohteena ja kerran minut on yritetty varsinaisesti raiskata väkivaltaa käyttäen.

Vakavia juttuja. Tärkeitä pohtia täälläkin.

Kiitos aiheesta kirjoittajalle!

Jennifer kirjoitti:

Naispuolinen raiskaaja on varmaan harvinainen, mutta luultavasti sellaisiakin on.

Onko seksiin pakottaminen sitten vähän eri juttu?
Onko tämä nyt sitä termeillä pyörittelyä?

Mutta kyllä tämä seksiin pakottaminen tuntuu minustakin jotenkin tutulta..
Että olisinko ollut joskus jossain tällaisessa tilanteessa, että minua on yritetty pakottaa seksiin, väkisin suudeltu tai yritetty suudella...?
Jotain tuttua, mutta tällä hetkellä en jaksa muistaa.

Asiasta on näemmä pitkälti aikaa, koska se ei palaudu millään mieleeni.

Pitäneepä kaivella tämä päivä muistilokeroita..

Se on ainakin varmaa, että alle 20 vuotiaana olin miesten pakottamiseen yritysten kohteena ja kerran minut on yritetty varsinaisesti raiskata väkivaltaa käyttäen.

Vakavia juttuja. Tärkeitä pohtia täälläkin.

Kiitos aiheesta kirjoittajalle!

Lue lisää

"Onko seksiin pakottaminen sitten vähän eri juttu?
Onko tämä nyt sitä termeillä pyörittelyä?"

Itse ajattelen aika putkiaivoisesti tästä. Jos joku pakotetaan/alistetaan seksiin vasten tahtoaan, eikö se ole yhtä kuin raiskaus? En tarkoita sitä että jos parisuhteessa ollessa toinen haluaa rakastella ja toinen ei ja toinen yrittää vaikka väkisin suudella mutta lopettaa ajoissa että kyseessä olisi raiskauksen yritys. Mutta jos toinen selvästi ilmaisee ettei halua ja toinen silti pakottaa siihen (uhkailemalla, fyysisellä voimalla tms.), eikö silloin periaatteessa ole kyseessä raiskaus? Tosin tällä logiikalla tulee se ongelma että mitä pitäisi ajatella niistä heteronaisista joilta on halut sammuneet miestään kohtaan ja jotka antavat velvollisuudesta kerran kuussa vaikka eivät haluaisikaan? Raiskaus vai ei? Uhkanahan on se että mies lähtee toisen perään ja perhe hajoaa jos ei anna...? En ole hetero, en tiedä miten tästä pitäisi ajatella. :)

Eli siis...raiskauksessa ei ole kyse seksistä, seksuaalisuudesta, orgasmeista, seksuaalisesta tyydytyksestä tai vastaavasta. Raiskaus on väkivalta teko, jossa on suurimassa osassa tapauksia kyseessä vallasta. Raiskaaja saa tyydytyksen alistaessaan raiskatun. Tästä todisteena se, että itseasiassa hyvin harva raiskaajista ns. "laukeaa" penetraatioraiskauksessa.

Muistan lukeneeni että 3/4 osassa (taisi olla isompikin luku) kyseessä on vallasta, 15 %:ssa kyse on sadismista (raiskaaja saa nautintoa aiheuttaessaan kipua uhrilleen) ja se loppu on erinäiset muut 'motiivit'...

Mutta mikä tärkeintä muistaa raiskaus EI ole uhrin (huom uhrin!) syy. Naisia yritetään yhteiskunnan osalta 'alistaa' muuntamaan käyttäytymistään, pukeutumistaan ja jopa ulkonaliikkumistapojaan, etteivät he joutuisi raiskauksen uhreiksi. Tämä ei ole oikea tapa estää ja ennakoida rikoksia!

Siinäpä paatosta, hyvät kesät=).

mayze

Entäs sitten tilanne, jossa vain toinen nainen haluaa ja toinen on päättänyt silti saada haluamansa. Sitkeästi jankuttamalla ja taivuttelemalla voi päästä toisen sänkyyn. Tämä ei kai ole varsinaisesti raiskaus, mutta tuntuu silti siltä, ettei tämä ole oikein. Mielestäni molempien kuuluisi haluta yhdessä. Jos näin ei ole, niin silloin on asiat huonosti!

Joku vaan kirjoitti:

Entäs sitten tilanne, jossa vain toinen nainen haluaa ja toinen on päättänyt silti saada haluamansa. Sitkeästi jankuttamalla ja taivuttelemalla voi päästä toisen sänkyyn. Tämä ei kai ole varsinaisesti raiskaus, mutta tuntuu silti siltä, ettei tämä ole oikein. Mielestäni molempien kuuluisi haluta yhdessä. Jos näin ei ole, niin silloin on asiat huonosti!

Lue lisää

Olisko tämä nyt sitten vähän sitä seksiin pakottamista.....jankuttamalla.

Jennifer kirjoitti:

Olisko tämä nyt sitten vähän sitä seksiin pakottamista.....jankuttamalla.

Tuollainen on ihan inhottavaa... ja sitten kun ehdotellaan jatkuvasti autoajeluita, retkiä luonnonhelmaan tai muualle pois ihmisten silmistä... yööööööök! Kaikki taka-ajatukset ovat inhottavia, kun niistä paistaa läpi, mitä toisella on mielessä. Ne ovat pelkkiä lähentely-yrityksiä, vaikka toista ei edes tunneta kunnolla!!! Minut on näin raiskattu henkisesti ajatusten tasolla toisen lesbon toimesta. En halua tavata. Ei kiinnosta. Hyvästi. Lähden yksin kirjastoon. Sielläkin on kivempaa kuin liian innokkaan lesbon seurassa. Saanpahan olla rauhassa. Kiinnostukseni kulttuuriin on herännyt ilmeisesti saamieni kokemusten vastapainoksi. Haluan enemmän henkistä vuorovaikutusta, en niinkään fyysistä. Katsoa saa, muttei tuijottaa - liian julkeasti ainakaan. Inhoan röyhkeitä naisia yli kaiken.

Joku vaan kirjoitti:

Tuollainen on ihan inhottavaa... ja sitten kun ehdotellaan jatkuvasti autoajeluita, retkiä luonnonhelmaan tai muualle pois ihmisten silmistä... yööööööök! Kaikki taka-ajatukset ovat inhottavia, kun niistä paistaa läpi, mitä toisella on mielessä. Ne ovat pelkkiä lähentely-yrityksiä, vaikka toista ei edes tunneta kunnolla!!! Minut on näin raiskattu henkisesti ajatusten tasolla toisen lesbon toimesta. En halua tavata. Ei kiinnosta. Hyvästi. Lähden yksin kirjastoon. Sielläkin on kivempaa kuin liian innokkaan lesbon seurassa. Saanpahan olla rauhassa. Kiinnostukseni kulttuuriin on herännyt ilmeisesti saamieni kokemusten vastapainoksi. Haluan enemmän henkistä vuorovaikutusta, en niinkään fyysistä. Katsoa saa, muttei tuijottaa - liian julkeasti ainakaan. Inhoan röyhkeitä naisia yli kaiken.

Lue lisää

minusta on huolestuttavaa jos jankuttaminen luokiteltaisiin seksiin pakottamiseksi, Siis kai meistä nyt jokainen osaa sanoa että ei?!

Okei siis itse ainakin aloitan aina sen erittäin siveästi, siis kiltisti että jospa se ymmärtää, ja jos ei niin sitten menee hermo.. Minkäs sille voi.

Ymmärrän niin hyvin sinua Joku vaan-nuo yli-innokkaat lesbot, jotka usein vielä kavereiksi esittäytyvät Ne ovat inhottavia. Minulla on se mennyt jo siihen etten uskalla kenenkään kanssa olla tekemisissä. mutta muistakaamme nyt ennenkuin minäkin tässä alan tuomitsemaan ketään - miesten kanssa monesti törmää myös samaan joten en tiedä. Miksi ei ei riitä?

On kuitenkin olemassa ehdotuksia jotka sisältävät yhteisen illan kaukana poissa muiden silmien alla, ja puhtaasti ystävyyden täytteisiä - niistä minä pidän. Onneksi nuo toiset pyrkyrit näkee jo kaukaa =)

Mielenkiintoista on myös tuo että haet henkistä tasapainoa kulttuurista.. Näin me jokainen tyylillämme haemme tasapainoa. Itse olen painunut niin syvälle mietteisiini ja analysointiin että välillä pelottaa mihin se tie vie. Nyt tiedän - fyysinen jos suoraan sanon - seksin halu on minulla kadonnut kokonaan. Itse asiassa se inhottaa ajatellakin. Olen miettinyt mitä on tapahtunut mutta mitään ei tule mieleen.. Mutta ehkä olen vain kyllästynyt nyt tähän seksi hommaan kokonaan-vähäksi aikaa.

Mielestäni siis jankuttaminen, yrittely yms on alistamista koska selkeästihän toinen ei arvosta paskan vertaa siitä mitä minä haluan, mutta se ei mielestäni ole seksiin pakottamista koska tuossahan pitää kuitenkin itse sitten suostua.. mutta minä ainakin kantelen salamoivaa pilveä pääni päällä kun sellaisiin dorkiin törmään..*grrrrr*

QueenZ kirjoitti:

minusta on huolestuttavaa jos jankuttaminen luokiteltaisiin seksiin pakottamiseksi, Siis kai meistä nyt jokainen osaa sanoa että ei?!

Okei siis itse ainakin aloitan aina sen erittäin siveästi, siis kiltisti että jospa se ymmärtää, ja jos ei niin sitten menee hermo.. Minkäs sille voi.

Ymmärrän niin hyvin sinua Joku vaan-nuo yli-innokkaat lesbot, jotka usein vielä kavereiksi esittäytyvät Ne ovat inhottavia. Minulla on se mennyt jo siihen etten uskalla kenenkään kanssa olla tekemisissä. mutta muistakaamme nyt ennenkuin minäkin tässä alan tuomitsemaan ketään - miesten kanssa monesti törmää myös samaan joten en tiedä. Miksi ei ei riitä?

On kuitenkin olemassa ehdotuksia jotka sisältävät yhteisen illan kaukana poissa muiden silmien alla, ja puhtaasti ystävyyden täytteisiä - niistä minä pidän. Onneksi nuo toiset pyrkyrit näkee jo kaukaa =)

Mielenkiintoista on myös tuo että haet henkistä tasapainoa kulttuurista.. Näin me jokainen tyylillämme haemme tasapainoa. Itse olen painunut niin syvälle mietteisiini ja analysointiin että välillä pelottaa mihin se tie vie. Nyt tiedän - fyysinen jos suoraan sanon - seksin halu on minulla kadonnut kokonaan. Itse asiassa se inhottaa ajatellakin. Olen miettinyt mitä on tapahtunut mutta mitään ei tule mieleen.. Mutta ehkä olen vain kyllästynyt nyt tähän seksi hommaan kokonaan-vähäksi aikaa.

Mielestäni siis jankuttaminen, yrittely yms on alistamista koska selkeästihän toinen ei arvosta paskan vertaa siitä mitä minä haluan, mutta se ei mielestäni ole seksiin pakottamista koska tuossahan pitää kuitenkin itse sitten suostua.. mutta minä ainakin kantelen salamoivaa pilveä pääni päällä kun sellaisiin dorkiin törmään..*grrrrr*

Lue lisää

Niin, ihmeellistä on se, jollei toisen tunteita ja toiveita oteta lainkaan huomioon!!! Sehän on älytöntä! Ihmeellistä on myös se, että minulta todennäköisesti saisi parhaiten seksiä pyytämällä minut juuri kirjastoon ja muihin paikkoihin, missä yleensäkin viihdyn. Sitähän voi olla vähän vaikeampi ymmärtää... tuskin ymmärrän itsekään. Ja onnistuisikohan tuo sittenkään? En tiedä, kun ei ole kokemusta. Onneksi.

Epäilen, että kiinnostus minua kohtaan ei ole riittävää, kun minua kohdellaan minun omasta mielestäni huonosti, vaikka sivulliset olisivatkin toista mieltä. Tai sitten meitä ei ole luotu toisillemme, joten tässä vain turhaudumme molemmat, kun toiveet, halut ja tarpeet menevät jatkuvasti ristiin, niin että olen täydellisen kyllästymisen, vihan ja hulluuden partaalla.

Joku voisi olla varmaan ihan otettu siitä huomiosta, mitä minä olen saanut, mutta minua ei tämä juttu enää kiinnosta ollenkaan. Epäilen, ettei mieli tästä enää muutu.

Vaikka voihan se olla ihan niinkin, että minä itse kuvittelen olemattomia... ehkä se olenkin minä!

Joku vaan kirjoitti:

Niin, ihmeellistä on se, jollei toisen tunteita ja toiveita oteta lainkaan huomioon!!! Sehän on älytöntä! Ihmeellistä on myös se, että minulta todennäköisesti saisi parhaiten seksiä pyytämällä minut juuri kirjastoon ja muihin paikkoihin, missä yleensäkin viihdyn. Sitähän voi olla vähän vaikeampi ymmärtää... tuskin ymmärrän itsekään. Ja onnistuisikohan tuo sittenkään? En tiedä, kun ei ole kokemusta. Onneksi.

Epäilen, että kiinnostus minua kohtaan ei ole riittävää, kun minua kohdellaan minun omasta mielestäni huonosti, vaikka sivulliset olisivatkin toista mieltä. Tai sitten meitä ei ole luotu toisillemme, joten tässä vain turhaudumme molemmat, kun toiveet, halut ja tarpeet menevät jatkuvasti ristiin, niin että olen täydellisen kyllästymisen, vihan ja hulluuden partaalla.

Joku voisi olla varmaan ihan otettu siitä huomiosta, mitä minä olen saanut, mutta minua ei tämä juttu enää kiinnosta ollenkaan. Epäilen, ettei mieli tästä enää muutu.

Vaikka voihan se olla ihan niinkin, että minä itse kuvittelen olemattomia... ehkä se olenkin minä!

Lue lisää

.. että nainen ei ymmärrä sanaa "ei". Itselläni on tapana puhua kaikista tunteistani melko avoimesti toiselle ja samaa tietenkin toivon häneltä. Joskus saatan kertoa tunteistani liikaakin ja analysoida niitä liikaa, jolloin suhteen toinen osapuoli tylsistyy...

Mutta tällä tavalla, jo alustavasti, varmistan ettei minun tunteeni jää huomiotta. Ja haluan myös toisen olevan avoin, jotta tiedän mitä hän haluaa.

En ole tosiaankaan vielä törmännyt sellaisiin naisiin...

memory kirjoitti:

.. että nainen ei ymmärrä sanaa "ei". Itselläni on tapana puhua kaikista tunteistani melko avoimesti toiselle ja samaa tietenkin toivon häneltä. Joskus saatan kertoa tunteistani liikaakin ja analysoida niitä liikaa, jolloin suhteen toinen osapuoli tylsistyy...

Mutta tällä tavalla, jo alustavasti, varmistan ettei minun tunteeni jää huomiotta. Ja haluan myös toisen olevan avoin, jotta tiedän mitä hän haluaa.

En ole tosiaankaan vielä törmännyt sellaisiin naisiin...

Lue lisää

Minun sähköpostilaatikkoni on raiskattu. Joka kerta kun saan näitä ehdotuksia naiselta, tuntuu kuin minulle olisi tehty väkivaltaa. Taitaa pitää sanoa suoraan 'EI' eikä enää kuvitella että tämä tästä muuksi muuttuisi, että tottuisin tähän tilanteeseen pikkuhiljaa. Vika on siis jälleen minussa. En ole ollut tarpeeksi avoin ja suora häntä kohtaan, vaikka olenkin ollut oma itseni. Olen vain odotellut, että kaikki muuttuu paremmaksi, mutta niin ei kai käy. On siinä oppimista, että osaa sanoa 'EI'! Ja sitten jää taas ihan yksin... onko se nyt sekään sitten hyvä???

Joku vaan kirjoitti:

Minun sähköpostilaatikkoni on raiskattu. Joka kerta kun saan näitä ehdotuksia naiselta, tuntuu kuin minulle olisi tehty väkivaltaa. Taitaa pitää sanoa suoraan 'EI' eikä enää kuvitella että tämä tästä muuksi muuttuisi, että tottuisin tähän tilanteeseen pikkuhiljaa. Vika on siis jälleen minussa. En ole ollut tarpeeksi avoin ja suora häntä kohtaan, vaikka olenkin ollut oma itseni. Olen vain odotellut, että kaikki muuttuu paremmaksi, mutta niin ei kai käy. On siinä oppimista, että osaa sanoa 'EI'! Ja sitten jää taas ihan yksin... onko se nyt sekään sitten hyvä???

Lue lisää

ihmeessä innokkaalle ihailijallesi, mistä et pidä. Se on oikein häntä ja itseäsi kohtaan. Nyt tuo toinen ei luultavasti edes tiedä raiskaavansa postilaatikkoasi. Mutta on taatusti onneton.

Pir kirjoitti:

ihmeessä innokkaalle ihailijallesi, mistä et pidä. Se on oikein häntä ja itseäsi kohtaan. Nyt tuo toinen ei luultavasti edes tiedä raiskaavansa postilaatikkoasi. Mutta on taatusti onneton.

Lue lisää

Tuskin hän on onneton. Hänellä on parempaakin seuraa kuin minä. Minulta loppui hermot ensimmäisenä. Eroviesti on lähetetty ja sähköpostiviestit tuhottu. Olkoon tämä vaikka loppuni, mutta tehty mikä tehty. Mitä suotta kiusata itseään ja toista, kun ei kerran tunnu oikealta. Ihan hävettää kertoa toisesta huonoja juttuja täällä keskustelupalstalla, kun mitään hyvääkään sanottavaa ei löydy. Ei tämä ole oikein ketään kohtaan.

Joku vaan kirjoitti:

Tuskin hän on onneton. Hänellä on parempaakin seuraa kuin minä. Minulta loppui hermot ensimmäisenä. Eroviesti on lähetetty ja sähköpostiviestit tuhottu. Olkoon tämä vaikka loppuni, mutta tehty mikä tehty. Mitä suotta kiusata itseään ja toista, kun ei kerran tunnu oikealta. Ihan hävettää kertoa toisesta huonoja juttuja täällä keskustelupalstalla, kun mitään hyvääkään sanottavaa ei löydy. Ei tämä ole oikein ketään kohtaan.

Lue lisää

ystävä, juuri täällä mielessä liikkuvia huolia voikin kertoa. Etkä sinä ole ketään muuta morkannut, kuin itseäsi. Jos voisit lieventää niitä rankkoja vaatimuksia, mitä asetat niskoillesi, niin olosi voisi parantua paljon. Rankoilla tarkoitan sitä, että syytät itseäsi asioista, joihin et ole syypää (eikä se toinenkaan varmaan)???

Niin vain on, että meillä joka ikisellä on omat arvomme, oma makumme, tottumuksemme ja hirveän paljon sellaista määrittelemätöntä, joka vaikuttaa mieltymyksiimme ja valintoihin. Syitä voi yrittää etsiä, muttei niinkään syyllisiä.

Jos luulet olevasi ainoa kummallinen, jolla on vaikeuksia ottaa vastaan rakkautta, niin erehdyt. Minäkin voin ilmoittautua siihen jonoon. Olisin mielelläni avarasydämisempi, mutten pysty siihen käytännössä, rakastun vain harvoin. Ei itseään voi pakottaa rakastamaan, jos ei rakasta. Ja kun en rakasta, en lähde pelehtimään.

Pir kirjoitti:

ystävä, juuri täällä mielessä liikkuvia huolia voikin kertoa. Etkä sinä ole ketään muuta morkannut, kuin itseäsi. Jos voisit lieventää niitä rankkoja vaatimuksia, mitä asetat niskoillesi, niin olosi voisi parantua paljon. Rankoilla tarkoitan sitä, että syytät itseäsi asioista, joihin et ole syypää (eikä se toinenkaan varmaan)???

Niin vain on, että meillä joka ikisellä on omat arvomme, oma makumme, tottumuksemme ja hirveän paljon sellaista määrittelemätöntä, joka vaikuttaa mieltymyksiimme ja valintoihin. Syitä voi yrittää etsiä, muttei niinkään syyllisiä.

Jos luulet olevasi ainoa kummallinen, jolla on vaikeuksia ottaa vastaan rakkautta, niin erehdyt. Minäkin voin ilmoittautua siihen jonoon. Olisin mielelläni avarasydämisempi, mutten pysty siihen käytännössä, rakastun vain harvoin. Ei itseään voi pakottaa rakastamaan, jos ei rakasta. Ja kun en rakasta, en lähde pelehtimään.

Lue lisää

Niin, syitä on monia, miksi ei huvita lähteä pelehtimään kenenkään kanssa. Luultavasti, jos rakastaisin, en lähtisi sittenkään pelehtimään, juuri siksi. Luultavasti saisin aikaan vain vahinkoa toiselle. Entinen ystäväni muistutti liikaa minun äitiäni, ja äitini sentään elää vielä. Kyllä minulle yksi äiti riittää ihan hyvin (välillä siinä on liikaakin kestämistä) - samoin yksi rakastettu. Jos ei tällä hetkellä olekaan ketään, voinhan rakastaa itseäni. Olenkin jo alkanut pitää enemmän itsestäni, kun lopetin tuon valheessa elämisen sekä turhat väkisin ylläpidetyt kuvitelmat ja haaveet mahdottomasta. Todellisuutta ei saa muuttumaan unelmaksi, vaikka kuinka yrittäisi! Ei kai se auta muu kuin elää tässä maailmassa ilman rakkautta, vaikka eihän siltä rakkaudelta voi välttyä mitenkään. Jotenkin tuntuu siltä, että sitä rakkautta on joka puolella niin paljon, ettei sitä enää kaipaakaan enempää. Miten tuonkin rakkauden oikein määrittelisi? Äidinrakkaus, mitähän sekin on, ja miten se nyt tähän keskusteluun kuuluukaan... Eräs nainen sanoi kerran, että rakkauttakin on niin monenlaista. Onhan sitä.

Joku vaan kirjoitti:

Niin, syitä on monia, miksi ei huvita lähteä pelehtimään kenenkään kanssa. Luultavasti, jos rakastaisin, en lähtisi sittenkään pelehtimään, juuri siksi. Luultavasti saisin aikaan vain vahinkoa toiselle. Entinen ystäväni muistutti liikaa minun äitiäni, ja äitini sentään elää vielä. Kyllä minulle yksi äiti riittää ihan hyvin (välillä siinä on liikaakin kestämistä) - samoin yksi rakastettu. Jos ei tällä hetkellä olekaan ketään, voinhan rakastaa itseäni. Olenkin jo alkanut pitää enemmän itsestäni, kun lopetin tuon valheessa elämisen sekä turhat väkisin ylläpidetyt kuvitelmat ja haaveet mahdottomasta. Todellisuutta ei saa muuttumaan unelmaksi, vaikka kuinka yrittäisi! Ei kai se auta muu kuin elää tässä maailmassa ilman rakkautta, vaikka eihän siltä rakkaudelta voi välttyä mitenkään. Jotenkin tuntuu siltä, että sitä rakkautta on joka puolella niin paljon, ettei sitä enää kaipaakaan enempää. Miten tuonkin rakkauden oikein määrittelisi? Äidinrakkaus, mitähän sekin on, ja miten se nyt tähän keskusteluun kuuluukaan... Eräs nainen sanoi kerran, että rakkauttakin on niin monenlaista. Onhan sitä.

Lue lisää

..pelkäät rakkautta?

Joskus on niin että rakkaus sattuu, mutta mitä jos seuraava rakkaus onkin sitä jotain?
En ymmärrä minkä takia haluat elää ilman rakkautta, nimittäin rakkaus on asia mikä pitää ihmisen elämässä kiinni.

Rakkaus on kokemisen arvoista, vaikka se sitten satuttaisi myöhemmin.. mutta kun ihastuu ja sitten rakastuu, niin tunne on niin valtava että minkä takia sitä ei haluaisi kokea.

On ystävän rakkautta ja äidillistä rakkautta, mutta riittääkö se?

Jos pelkää aina rakastuttuaan satuttavansa itsensä tai toista, niin eihän rakkaus pääse täysiin mittoihinsa. Rakkaus on sokeaa. Silloin mennään tunteiden mukaan.

Miksi lopettaa kun on kerran sattunut? Eikö rakkaus kuitenkin ole niin mahtava tunne, että sen haluaa kokea uudestaan. Ehkä sillä kertaa sinua ei satu.

memory kirjoitti:

..pelkäät rakkautta?

Joskus on niin että rakkaus sattuu, mutta mitä jos seuraava rakkaus onkin sitä jotain?
En ymmärrä minkä takia haluat elää ilman rakkautta, nimittäin rakkaus on asia mikä pitää ihmisen elämässä kiinni.

Rakkaus on kokemisen arvoista, vaikka se sitten satuttaisi myöhemmin.. mutta kun ihastuu ja sitten rakastuu, niin tunne on niin valtava että minkä takia sitä ei haluaisi kokea.

On ystävän rakkautta ja äidillistä rakkautta, mutta riittääkö se?

Jos pelkää aina rakastuttuaan satuttavansa itsensä tai toista, niin eihän rakkaus pääse täysiin mittoihinsa. Rakkaus on sokeaa. Silloin mennään tunteiden mukaan.

Miksi lopettaa kun on kerran sattunut? Eikö rakkaus kuitenkin ole niin mahtava tunne, että sen haluaa kokea uudestaan. Ehkä sillä kertaa sinua ei satu.

Lue lisää

Noin kauniita ajatuksia rakkaudesta en ole kuullut sataan vuoteen! Siltä ainakin tuntuu. Ehkä ikä on se asia, mikä minulla vaikuttaa siihen, ettei enää ole kiirettä minnekään?! Ehkä olen pettynyt liian monta kertaa. Ehkä olen oppinut luottamaan siihen, että ilman rakkauttakin voi elää. Tai siis, ei varmaan voi. Jokainen tarvitsee rakkautta. Minun kohdallani tuo rakkaus taitaa olla tätä nykyä enimmäkseen itserakkautta. Rakkaus voi olla myös aika rasittavaa. Ehkä on hyvä, että ei ole koko ajan rakastunut! Välillä pitää olla myös järkevä. Luullakseni, jos ihan oikeasti rakastuisin, niin eihän sitä tiedä. Sehän voisi olla rakkautta.

Joku vaan kirjoitti:

Noin kauniita ajatuksia rakkaudesta en ole kuullut sataan vuoteen! Siltä ainakin tuntuu. Ehkä ikä on se asia, mikä minulla vaikuttaa siihen, ettei enää ole kiirettä minnekään?! Ehkä olen pettynyt liian monta kertaa. Ehkä olen oppinut luottamaan siihen, että ilman rakkauttakin voi elää. Tai siis, ei varmaan voi. Jokainen tarvitsee rakkautta. Minun kohdallani tuo rakkaus taitaa olla tätä nykyä enimmäkseen itserakkautta. Rakkaus voi olla myös aika rasittavaa. Ehkä on hyvä, että ei ole koko ajan rakastunut! Välillä pitää olla myös järkevä. Luullakseni, jos ihan oikeasti rakastuisin, niin eihän sitä tiedä. Sehän voisi olla rakkautta.

Lue lisää

Järkeä ja rakkautta ei voi asettaa vastakkain tekemättä väkivaltaa itselleen.

Itserakkaus on usein este todelliselle romanttiselle rakkaudelle.
Ei kukaan jaksa rakastaa kovin itserakasta tyyppiä.
Koko ajan ei tarvitse olla rakastunut, se on totta. Rakastunut on tunnetta. Mutta rakastaa onkin jo eri asiaa. Se on tekoja.

Myöskään marttyyriksi heittäytyvä ihminen ei kuulosta kivalta rakastamisen kohteelta.:(

Mutta näitä päiviä on itse kullakin, kun on valmis sanomaan, että en TARVITSE rakkautta.

- Jotta voin sinua rakastaa
ole positiivinen
ole se mitä oikeasti olet
usko itseesi
ole varma, että olet rakkauteni arvoinen,
silloin
MINÄ RAKASTAN SINUA.

Joku vaan kirjoitti:

Noin kauniita ajatuksia rakkaudesta en ole kuullut sataan vuoteen! Siltä ainakin tuntuu. Ehkä ikä on se asia, mikä minulla vaikuttaa siihen, ettei enää ole kiirettä minnekään?! Ehkä olen pettynyt liian monta kertaa. Ehkä olen oppinut luottamaan siihen, että ilman rakkauttakin voi elää. Tai siis, ei varmaan voi. Jokainen tarvitsee rakkautta. Minun kohdallani tuo rakkaus taitaa olla tätä nykyä enimmäkseen itserakkautta. Rakkaus voi olla myös aika rasittavaa. Ehkä on hyvä, että ei ole koko ajan rakastunut! Välillä pitää olla myös järkevä. Luullakseni, jos ihan oikeasti rakastuisin, niin eihän sitä tiedä. Sehän voisi olla rakkautta.

Lue lisää

minäkin muutaman jos toisenkin iskun vasten kasvojani saanut, nuoresta iästäni huolimatta.
Mutta silti jaksan yrittää.

Tälläkin hetkellä olen erittäin ihastunut ja järki sanoo ottamaan rauhallisesti. Mahdollisuus siihen että saatan satuttaa itseni (jälleen kerran) järkeistää toimeni.
Jos antaisin pelkän tunteen viedä, niin en tiedä missä menisin... Eli siis järki on hyvä olla matkassa, mutta silti pitäisi antaa tilaa myös sille tunteelle, rakkaudelle?

Järki ja tunteet. Niin eri asia, mutta kumpaakin tarvitsemme, ehdottomasti. Miten sitten toimia käyttämällä kumpaakin? Jos tähän tietäisin vastauksen, en olisi lainkaan satuttanut itseäni.

Aina on mahdollisuus satuttaa itsensä, jopa perheen sisällä ja silloinhan se rakkaus on taas mukana...

Itserakkaus on tervettä, kunhan se on tietyissä rajoissa :)
Kuka sinua rakastaisi, jos et itse ensin.

Todellisuus: Olen sekaisin, tunteiden ja järjen valtaamana. En tiedä miten toimia, mitä sanoa. Ajatukset ovat vain hänessä ja pelkään toimivani hätäisesti..

Mutta on tämä mahtava tunne!! :)

memory kirjoitti:

minäkin muutaman jos toisenkin iskun vasten kasvojani saanut, nuoresta iästäni huolimatta.
Mutta silti jaksan yrittää.

Tälläkin hetkellä olen erittäin ihastunut ja järki sanoo ottamaan rauhallisesti. Mahdollisuus siihen että saatan satuttaa itseni (jälleen kerran) järkeistää toimeni.
Jos antaisin pelkän tunteen viedä, niin en tiedä missä menisin... Eli siis järki on hyvä olla matkassa, mutta silti pitäisi antaa tilaa myös sille tunteelle, rakkaudelle?

Järki ja tunteet. Niin eri asia, mutta kumpaakin tarvitsemme, ehdottomasti. Miten sitten toimia käyttämällä kumpaakin? Jos tähän tietäisin vastauksen, en olisi lainkaan satuttanut itseäni.

Aina on mahdollisuus satuttaa itsensä, jopa perheen sisällä ja silloinhan se rakkaus on taas mukana...

Itserakkaus on tervettä, kunhan se on tietyissä rajoissa :)
Kuka sinua rakastaisi, jos et itse ensin.

Todellisuus: Olen sekaisin, tunteiden ja järjen valtaamana. En tiedä miten toimia, mitä sanoa. Ajatukset ovat vain hänessä ja pelkään toimivani hätäisesti..

Mutta on tämä mahtava tunne!! :)

Lue lisää

nojes ainoastaan noin 2 on vastannut tuohon kysymykseen, melkeen koko viestiketju täynnä pelkkää tuota teidän paska lörinöitä ja runoja OFF TOPICCIA SANON MINÄ!!!

Mä oon lukenu lehessä et nainen on raiskannut naisen.. ^_^