suunnitellussa sektiossa tapahtuneet

...mutta ei riskitöntä(milloin elämä oisi)...minulle sattui sektiossa se pahin, mitä voi sattua eli tukos lähti jostain liikkeelle ..ja olin muutaman vrk:n elämän ja kuoleman rajamailla...teho-osaston kautta kuitenkin alkoi uusi elämä...lääkärien mukaan, en olisi toipunut ennalleen...mutta lääkäritkin ovat vain ihmisiä. Olen toipunut muutamassa vuodessa ennalleni. Se on asia, josta muistan olla kiitollinen(melkein joka päivä) :)

Mitään ei kannata kuitenkaan elää etukäteen. Elämä olisi muuten yhtä pelkoa. Rohkeasti vain eteenpäin ja kehon ääntä saa kuunnella.

Kaunista syksyn jatkoa! :)

Eräs ystävättäreni sai neljännen lapsensa suunnitellulla keisarileikkauksella. Takana oli 3 aiempaa leikkausta. Istukka oli kiinnittynyt kohdunsuun päälle, kuulemma tavallista kun takana on monta sektiota. Vasta leikkauksessa huomattiin että istukka oli myös kasvanut kiinnivanhaan arpeen, eikä sitä saatu irti. Kohtu piti poistaa. No, se ei ollut vielä katastrofi, koska ystäväpariskunta oli muutenkin jo toivonut sterilisaatiota tässä yhteydessä. Tosin verenvuotoa leikkauksessa oli 2 l, ja se kesti normaalia kauemmin. Toipuminen sujui hyvin, kunnes n. 3 viikkoa synnytyksestä ystävättäreni tuli äkkiä todella huonovointiseksi ja häntä ahdisti. Hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan, jossa hän menehtyi matkalla teholle. Ruumiinavauksessa kuolinsyyksi todettiin massiivinen kauhkoveritulppa ja vas. jalan syvä tulppa. Tämä keisarileikkauksen perua. Suremaan jäi mies ja 4 lasta, nuorin siis alle 1kk.

Toinen ystävätär yritti alatiesynnytystä (1 synnytys suunnitellusti keisarileikkauksella perätilan takia). Kesken kaiken jouduttiin vauvan sydänäänien takia sektioon. Leikkauksessa kohtuhaava repesi niin, että virtsarakkoonkin tuli iso reikä, joka ommeltiin. Viikon joutui pitämään rakkokatetria, sitten päälle tuli vielä haavatulehdus. Kuukauden oli tosi huonossa kunnossa.

Että sellaisia kokemuksia.