En tiedä mitä tämä varsinaisesti on, ahdistusta, masennusta, kaamosmasennusta. Kuitenkin olo on kuin kiven nielleellä.
Jatkuvana mielialalääkityksenä minulla on Efexor 225mg/päivä ja ahdistukseen, paniikkiin Xanor. Tämä pimeä vuodenaika on mulle kauhistus, vuosi vuodelta pahempi. Vielä elo- syyskuussa olo oli ihan ok. mutta nyt tulee käytettyä Xanoria enemmän kuin lääkäri määrää. Sain eilen apteekissa jo noottia liian suuresta käytötöstä. Tosi noloa, kun kaikki ympärillä kuuntelee.
Nyt odottelen psykiatrini soittoa, olen odottanut koko päivän, että saisin puhua asiasta hänen kanssaan. Eipä ole vielä soittanut ja tiedän, että lopettaa vastaanoton klo 15. Taitaa käydä niin, ettei tänään soitakaan ja tuntuu, että tarvitsisin kipeästi apua tässä asiassa.
Xanoreja minulle on määrätty 1-5mg päivässä tarvittaessa. Se on vain siitä huono lääke, että toleranssi nousee ja se mikä ennen auttoi, ei auta enää. Nyt niitä menee 7-8 1mg tablettia päivässä ja se on reseptin määräyksen mukaan liikaa. Tajuanhan minä sen itsekin.
Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia? Oletteko ylittäneet enimmäismäärän ja miten siihen on suhtauduttu. Lähinnä lääkärin suhtautuminen kiinnostaa.
Olo on koko ajan jännittynyt, en pysty keskittymään mihinkään, väsyttää eikä huvita lähteä edes lähikauppaan. Jos saisin valita, nukkuisin kevääseen, että taas olisi valoisaa ja näkisin auringon.
Jatkuvana mielialalääkityksenä minulla on Efexor 225mg/päivä ja ahdistukseen, paniikkiin Xanor. Tämä pimeä vuodenaika on mulle kauhistus, vuosi vuodelta pahempi. Vielä elo- syyskuussa olo oli ihan ok. mutta nyt tulee käytettyä Xanoria enemmän kuin lääkäri määrää. Sain eilen apteekissa jo noottia liian suuresta käytötöstä. Tosi noloa, kun kaikki ympärillä kuuntelee.
Nyt odottelen psykiatrini soittoa, olen odottanut koko päivän, että saisin puhua asiasta hänen kanssaan. Eipä ole vielä soittanut ja tiedän, että lopettaa vastaanoton klo 15. Taitaa käydä niin, ettei tänään soitakaan ja tuntuu, että tarvitsisin kipeästi apua tässä asiassa.
Xanoreja minulle on määrätty 1-5mg päivässä tarvittaessa. Se on vain siitä huono lääke, että toleranssi nousee ja se mikä ennen auttoi, ei auta enää. Nyt niitä menee 7-8 1mg tablettia päivässä ja se on reseptin määräyksen mukaan liikaa. Tajuanhan minä sen itsekin.
Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia? Oletteko ylittäneet enimmäismäärän ja miten siihen on suhtauduttu. Lähinnä lääkärin suhtautuminen kiinnostaa.
Olo on koko ajan jännittynyt, en pysty keskittymään mihinkään, väsyttää eikä huvita lähteä edes lähikauppaan. Jos saisin valita, nukkuisin kevääseen, että taas olisi valoisaa ja näkisin auringon.
Vastaukset 13
Vanhimmat
päin. Eri lääkkeet kuin sinulla, mutta muuten menen sun kanssa "käsi kädessä". Lääkäri kyllä ymmärsi, että välillä lääkkeitä on mennyt yli määrätyn määrän, apteekki ei. Niinkuin kerroit, toleranssi nousee. Eikä tämä pimeys kyllä mitään kivaa ole. Jatkuva väsymys. Toivottavasti sinä jaksat eteenpäin. Minulle tämä taaperrus alkaisi jo riittää.
Lääkäri soitti eilen kolmen jälkeen ja oli ihan ymmärtäväinen. Jotenkin sitä tuntee itsensä huonoksi potilaaksi, kun odottaisi, että "paraneminen" menisi koko ajan hiljalleen eteenpäin, mutta ainakaan minun kohdalla niin ei ole. On hyviä aikoja, etenkin valoisa vuodenaika on just kuin mulle tehty.
Sitten alkaa tämä pimeys, vain pimenee ja pimenee ja meikäläinen "pimenee" siinä mukana. Terapiassa käyn jo kolmatta vuotta ja olen saanut siitä valtavasti apua. Pelkillä lääkkeillä en olisi päässyt sieltä aallonpohjasta pois.
Sovittiin lääkärin kanssa aika ensiviikolle ja muutetaan lääkettä ahdistukseen ja paniikkiin, kun sitä yhtä ja samaa olen käyttänyt monta vuotta. Selvästi on toleranssi noussut, enkä halua olla/tulla lääkkeitten väärinkäyttäjäksi. Uskon, että alan erikoislääkärillä on osaaminen näihin asioihin ja olen luottavaisemmalla mielellä nyt, kun tiedän, että apua on saatavissa ja muitakin lääkkeitä on. alkoholia en käytä ollenkaan, koska lääkkeet ovat kolmiolääkkeitä, eikä sekäkäyttäjän "tittelikään" houkuttele.
Haluaisin jossain vaiheessa tulla toimeen ilman lääkkeitä, mutta niin kauan kuin se ei ole mahdollista, aion ja haluan kaiken mahdollisen avun päästäkseni tästä ahdistuksesta eroon.
Mikäli ymmärsin viimeisen virkkeesi oikein, niin haluaisin sanoa, että älä tee mitään peruuttamatonta. Minä kävelen kanssasi käsi kädessä, niin kuin itse hienosti ilmaisit asian. Ajatuksen tasolla uskon, että siihen pystyy. toivottavasti sinäkin uskot.
Emmekä me ole ainoita, vaikka toisen tuskaa ei voi kokea samalla tavalla kuin omaansa. Pystyn kuitenkin omien kokemusten perusteella samaistumaan sinun tunteisiisi. Ota tämä käsi ajatuksin vastaan ja kirjoittele. Älä tee mitään itsellesi. Kyllä me tästä vielä noustaan!
oletko minkäikäinen ? mies vai nainen ? onko sinulle käynyt niin että vuodesta toiseen kaamosmasennus vain pahenee ? vaikuttaa sosiaalisiin kanssakäymisiin paljonkin ?
Olen keski-ikäinen nainen ja kuten kirjoititkin kaamosmasennus pahenee vuosi vuodelta. En muista, että nuorena olisi ollut samanlaista, mutta nyt tämä pikeys alkaa tehdä "hulluksi".
Väsyttää koko ajan, mikään ei oikein kiinnosta, jos pitäisi tehdä jotain, mieluiten jätän tekemättä tai sitten tarvitsen kauhean miettimistyön, että pääsen alkuun.
Ei huvita tavata tuttuja. Perun suunnilleen kaikki sovitut tapaamiset, kun en yksinkertaisesti jaksa. Olen sanonutkin, että tämä vuodenaika ei ole minua varten, että en peru tapaamisia ystävieni vuoksi, vaan ihan oman väsymykseni. Siis vaikuttaa sosiaalisiin kanssakäymisiin.
Toivotaan, että lääkärilläni on jotain neuvoja, toisia lääkkeitä ym. että pääsen taas "jaloilleni".
Valo saa minut ihan erilaiselle mielialalle. Olen tarmoa ja innokkuutta täynnä. Jos en nyt suorastaan Duracell-pupu, mutta elämä maistuu. Nyt se maistuu lähinnä paskalle.
kiitos sulle. mä olen nainen - ilman kaamosoireta, mutta miespuolinen ystäväni kärsii siitä...ja jotenkin haluaisin mahd.paljon tietoa = ymmärtää hänen käytöstään...ja mitkä mahdollisesti liittyy kaamosmasennukseen, mikä käytös on jotain muuta...väliin aika kireä :-(. Hänellä lääkkeet joku sepram 20 mg xanor tai vastaava.. / mielelläni kuulisin myös lääkkeen vaikutuksesta - auttaako oloon ? antaako yhtään puhtia ? jne.. mielelläni kuulen niin paljon kuin kertomaan pystyt ja viitsit naputtaa....jotenkin haluaisi hetkeksi häneen oloonsa sukeltaa , ymmärtäis paremmin :-). naiset ehkäpäs sitten vielä paremmin pystyy tilannetta analysoimaan, en tiedä.
En ole lääkäri, mutta sanoisin silti, että miespuolisen ystäväsi Sepram 20mg, on aika pieni määrä lääkettä. Siis jos ottaa vain sen yhden tabletin.
Xanor on bensodiatsepaamijohdannainen, rauhoittaa, mutta myös väsyttää, varsinkin hoidon alussa. Niin, ja Xanor on siitä huono lääke, että toleranssi nousee eli se, mikä auttoi aikaisemmin ei autakaan enää. Eikä sitäkään lääkettä voi nostaa ja nostaa.
Minullehan kävi vähän noin, että nostin annosta "päästäkseni" normaaliolotilaan (mikä se sitten liekin), ja apteekissa tuli sanomista. Sen takia varasin ensin puhelinajan omalle lääkärilleni ja sovittiin sitten käyntiajasta, että voi niitä lääkkeitä muuttaa. Tämä lääkäri on psykiatrian erikoilääkäri, että tietoa kyllä löytyy. Jos haluat voin viim. tiistaina kertoa mitä juteltiin.
Älä kuitenkaan ehdota ystävällesi lääkemärän nostoa ilman lääkärissä käyntiä. tiedänhän minäkin sen, vaikka toiminkin toisin ;-)
Kaamosmasennus on tätä pimeän ajan masennusta,jolloin vähenevä valonmäärä saa jotkut ihmiset reagoimaan "masentumalla". Mikään ei huvita, väsyttää ja haluaisi nukkua mahd. paljon, ärtyneisyyskin kuuluu osana oireistoon. Ei kiinnosta tuttujen tapaaminen, kun kaikki tuntuu vievän niin paljon voimia, olemattomia voimia. Sitä vain raahustaa paikasta toiseen, kun ei jaksa keskittyä kunnolla ja suurin syy varmaan on, että mikään ei huvita, kiinnosta.
Kysyit auttaako lääkkeet ja siihen on vastattava, että ei ne vie kaamosmasennusta pois, mutta auttaa "kompuroimaan" päivästä toiseen. Minä odotan vain kevättä ja valoa, sitten alkaa helpottaa.
Joillekin myös keväisin lisääntyvä valonmäärä, tekee samanlaisia oireita kuin pimeys, mutta en tiedä kuinka yleistä se on.
Kysele vain mitä haluat tietää, ihan mielelläni vastailen kysymyksiisi. Muista se juttu, että ystäväsi kaamosmasennus ei johdu sinusta. Vaikka olisi kuinka väsynyt tai ärtynyt, syy ei ole sinussa!
kuuluuko oireisiin "päättämättömyys" ? tuntuuko kysymykset jne.. ahdistamiselta, painostamiselta ?..en niitä tietty tuollalailla tarkoita... mutta joskus tuntuu että vastapuoli luulee minun "vaativan" kaikenlaista... vaikka itse mielestäni kysyn / keskustelisin, ihan normaalisti..
Nyt kun esitit tuon kysymyksen, niin luulenpa, että kuuluu. Ihan sillä perusteella miten itse toimin. Esim. sellaista välttämiskäyttäytymistä, että perun joku viikko kaikki tapaamiset, kun en jaksa/viitsi kuunnella toisten juttuja. Minusta siis tuntuu, että joku vain haluaa "kaataa" omaa "kuormaansa" mun niskaan ja se ärsyttää tosi paljon.
Joo, ne tuttujen jutut tosiaan tuntuu välillä ahdistavilta ja painostavilta. Ja ne kysymykset, mikset lähde ym. Tekisi mieli sanoa, että "paskaakos se sulle kuuluu, nyt vain ei huvita tavata sua eikä muitakaan". Eli tunne on juuri kuvaamasi kaltainen kuin minulta vaadittaisiin jotain, johon en ole tällä hetkellä "kykenevä".
Päättämättömyys on päivän sana! Ihan pienetkin jutut vaativat pitkän miettimisen, että saisi jotain aikaan. Tai sitten ei saa miettimälläkään mitään aikaiseksi, vaihtaa hommasta toiseen ja kaikki jää kesken. Esim. mulla on ollut astianpesukone täynnä puhtaita astioita varmaan pari päivää, en vain jaksa tyhjentää sitä, vaikka olen monta kertaa "aikonut". Sama puhtaan pyykin kanssa. Siellä ne odotta ties monettako päivää, että kävisin niihin käsiksi ja viikkaisin kaappiin.
Eli kyllä nuo kaikki mainitsemasi jutut tuntuisivat sopivan kaamosmasennukseen. Tulin itse juuri kauppareissulta (sentään sen verran sain aikaan ;-) ) ja huomasin, että olo tuntuu jotenkin paremmalta, kun olin hetken pois täältä neljän seinän sisältä. Saisitkohan sinä poikaystävääsi ulos, vaikka kävelemään, silloin kun aurinko paistaa? Se voisi hetkeksi auttaa.
hänet lenkille tai ulos veisin :-)
valitettavasti nyt yritän ystävyyttä rakentaa entisen "suhteen" tilalle- minkä taisin munata :-( . Kiitos sinulle vastauksista , ja tsemppia hyvää vointia syksyn pimeyteen !
Oletkohan nyt liian ankara itsellesi? Jos poikaystävälläsi on kaamosmasennus, tuskin syy on sinussa, jos asiat mättää. Anna olla vähän aikaa "rauhassa", älä hermostu, vaikka mielesi tekisi, jospa pikku hiljaa olo helpottuu.
Mene sinä lenkille ja anna poikaystäväsi olla omissa "synkkyyksissään". Eiköhän kevään ja valon lisääntyessä ala mielikin muuttumaan. Sanon tämän "kokemuksen syvällä rintaäänellä:-)".
Hyvää jatkoa sinullekin ja yritä jaksaa meitä rasittavia, synkkämielisiä kaamosmasennuslaisia!
Meidän juttu tuskin kaatui siis tohon kaamosmasennukseen - vaan minä ihan itse tuossa jo reilu puoli vuotta sitten munasin :-(..jutut tyrehtyi, mutta nyt ois pikkaisen valoa, josko sitten ystävyyden tasolle edes saataisiin :-)
Mutta kyllähän tuo kaamosmasennuskin tuossa kireyttä aiheuttaa, ja kiva ulkopuoliseltakin kuulla - että noita oloja on ilman että just mä olisin syypäänä...(niin hänkin on minulle usein sanonut, jotenkin vaan tahtois "jakaa" sitä pahaa oloa....mutta toinen sitten vaan tahtoopi olla yksin :-( )
Minäkin aikoinani nähdessäni ärtymystä , käytin mm.aivan vääränlaisia yrityksiä lepytykseen ( esim.seksi - aiemmassa elämässäni tottunut että olo kun olo, seksillä kaikki hoituu :-( , ja ilmeisesti tohon oloon ei seksiä tarvita että lääkkeet ilmeisesti viepi intoa.. )
Saatko muutoin arjen rutiinit - esim. työssäkäynnin hoidettua ilman suurempaa stressiä ? tuleeko toi "kaamosolo" pitkinä jaksoina , vai saattaako tulla ihan hetken "aalto" ja sitten taas olo hyvä ?
minä taas hypin hyvin tekstissäni ;-), mut jotenkin aina kun luen lisää... tulee jo uusi kysymys mieleen ?
arvaa jos ois joku aikakello kääntäisinkö pikkaisen uusintaa sinne tänne...ehkäpä sitten jo taas tällä kokemuksella "osais toimia" sitten vähän toisin..... :-)
Valitettavasti aikaa et voi kääntää eteen- etkä taaksepäin, vain tätä hetkeä on elettävä. Jokaisen on tehtävä omat "mokansa" ennen kuin oppii elämään. Eikä ne mokat siihenkään lopu. Elämän varrella tulee lisää ja on opittava ne sietämään. Tässäkään asiassa ei kannata olla itselleen liian ankara. Itselleen on vain niin vaikea antaa anteeksi.
Jos en muuta ole oppinut, niin sen, että aika menee onneksi eteenpäin ja se mikä tuntuu tänään tosi typerältä tai mokalta, ei välttämättä viikon päästä hetkauta yhtään.
Mutta varsinaiseen asiaan eli kävin tänään siellä lääkärilläni ja olo helpottui jo, kun sain puhua tästä kaamosmasennuksesta. Sitä se on nyt ihan virallisesti. Vähän tehtiin lääkkeisiin muutoksia ja lääkäri lohdutti, että ajattele, että tämä pimeä kausi kestää tasan yhtä kauan kuin kesä. Eli ei loputtomiin, vaikka se siltä tuntuukin.
Nyt vain on helpompi, kun voi sanoa ystäville ja tutuille, että en kerta kaikkiaan jaksa, kun olo on niin vetämätön.
Työt hoidan tai ainakin yritän hoitaa ihan hyvin, mutta en piilottele sitä, että olen saanut "lahjaksi" tämän kaamosmasennuksen. Se on helpompaa, kun muutkin sen tietää. Enkä ole ainoa, vaan meitä on muitakin. Ja kun kerran apua on saatavilla, olisi hölmöä olla sitä hakematta.