Järjetön ikävä

Kaipaan ihmistä, jota en ole koskaan edes nähnyt. Tuskaisaa. Ajatuksia olemme vaihtaneet valtavat määrät lyhyessä ajassa. Rakastan häntä - tavallaan. Tiedän, että emme ikinä voisi olla yhdessä kuten nainen ja mies, mutta ystäviä. Tahtoisin katsoa häntä silmiin ja nähdä sen, mistä hän on kirjeillään päästänyt pienen osan näkemään. Tahtoisin koskettaa, halata.

Mutta... Elämäni tarina. En ole hänelle mitään. Tai olen kuulemma. Hän tajuaa, että olen poikkeuksellinen ihminen hänen elämässään, mutta hän ei voi tuntea mitään, ei oikeasti välittää. Hän on ihminen, joka ei haluaisi olla. Minä toivoisin, että hän tuntisi edes hetken aikaa halun elää ja tuntea yhteyden toiseen ihmiseen tai johonkin korkeampaan.

Hän on yksi hyvin harvoista ihmisistä, jotka ovat onnistuneet tekemään halkeamia suojakilpeeni, mutta hän ei halua ojentaa kättään siitä halkeamasta. Henkeäni pidättäen vain odotan, että hän kävelee kokonaan pois, enkä voi tehdä mitään. Jään taas yksin, vaikka ympärilläni on paljon muita ihmisiä. Mutta he eivät näe minua kuten hän. Kokonaan, arvostelematta ja häpeilemättä.
0470
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


BeyondReach kirjoitti:

Kaipaan ihmistä, jota en ole koskaan edes nähnyt. Tuskaisaa. Ajatuksia olemme vaihtaneet valtavat määrät lyhyessä ajassa. Rakastan häntä - tavallaan. Tiedän, että emme ikinä voisi olla yhdessä kuten nainen ja mies, mutta ystäviä. Tahtoisin katsoa häntä silmiin ja nähdä sen, mistä hän on kirjeillään päästänyt pienen osan näkemään. Tahtoisin koskettaa, halata.

Mutta... Elämäni tarina. En ole hänelle mitään. Tai olen kuulemma. Hän tajuaa, että olen poikkeuksellinen ihminen hänen elämässään, mutta hän ei voi tuntea mitään, ei oikeasti välittää. Hän on ihminen, joka ei haluaisi olla. Minä toivoisin, että hän tuntisi edes hetken aikaa halun elää ja tuntea yhteyden toiseen ihmiseen tai johonkin korkeampaan.

Hän on yksi hyvin harvoista ihmisistä, jotka ovat onnistuneet tekemään halkeamia suojakilpeeni, mutta hän ei halua ojentaa kättään siitä halkeamasta. Henkeäni pidättäen vain odotan, että hän kävelee kokonaan pois, enkä voi tehdä mitään. Jään taas yksin, vaikka ympärilläni on paljon muita ihmisiä. Mutta he eivät näe minua kuten hän. Kokonaan, arvostelematta ja häpeilemättä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu