Ymmärrän, että töissä on kiire, ja potilaita paljon. Ymmärrän, että lääkärit joskus saattavat hyppyyttää ja pinna on kireänä siksi. Ymmärrän kiireen, paineen ja lyhyet tauot.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi tämä pitää purkaa potilaisiin? Olen viimeisen parin vuoden aikana ollut useissa helsinkiläisissä sairaaloissa joko itse hoitoa saamassa tai ystävän / lähiomaisen tukena ja vierailuilla. Lähes joka kerta olen tömrännyt tiuskivaan sairaanhoitajaan. Lääkkeet ovat myöhässä, lakanoita ei vaihdeta, eikä niitä anneta edes omaisen vaihtaa, vaikka olen tarjoutunut jopa hakemaan samassa huoneessa sijaitsevasta kaapista asti. Potilaalle tiuskitaan, empatiaa ei löydy. Kun omaiset kysyvät jotain, ei vastata, vaan käännetään selkä. Kahdesti olen estänyt potilaan vajoamisen hengenvaaralliseen tilaan, kun olen huomannut että omainen ei ole saanut tarpeellisia, hengenpelastavia lääkkeitään ajoissa.
Miksi kiire ja oma vitutus pitää purkaa potilaisiin? Onko todella niin vaikeaa pitää ammattimaisuus työpaikalla, että osaisi pitää oman huonon mielen poissa potilaiden nähtäviltä.
Itse en voisi työpaikalla käyttäytyä asiakasta / potilasta kohtaan missään tilanteessa epäkunnioittavasti tai tylysti, mielestäni se on noloa, ihmisarvoa alentavaa ja epäinhimillistä.
Lisäksi olen monta kertaa kuullut, kuinka työilmapiiri näyttää olevan huono: sairaanhoitajat tiuskivat toisilleen ja käskyttävät toisiaan syytellen toisiaan milloin mistäkin unohduksesta. Ihmettelen myös tätä: eikö olisi mukavampaa, jos työtoverit tukisivat toisiaan?
(Esimerkki: eräs aamu sairaalan laboratorion odotushuoneessa saatiin kuunnella syyttävää HUUTOA sairaanhoitajalta toiselle siitä, että tämä oli -pitkin hampain, pyynnön jälkeen, koska potilas oli ollut yön virtsaamatta ja halusi ensimmäisenä virtsakokeeseen- päästänyt kaksi ihmistä odotustilaan ottamaan vuoronumeron muutamaa minuuttia ennen "ovien aukaisua". Tämä oli kovan huudon ja potilaiden edessä ripityksen aihe.
Voi kamala. Ihan maailma kaatuu.)
Ei ihan riitä sympatiaa tulevalle joukkoirtisanomiselle näiden perusteella.
(OT: Palkka saisi juu kyllä nousta kohtuulliseksi, olen samaa mieltä siinä s-hoitajien kanssa, mutta mielestäni aiempi ehdotus olisi kannattanut hyväksyä, ja yrittää uutta nostoa seuraavan kauden päätyttyä. Ei liian suurta voi saada kerralla.)
Mutta sitä en ymmärrä, miksi tämä pitää purkaa potilaisiin? Olen viimeisen parin vuoden aikana ollut useissa helsinkiläisissä sairaaloissa joko itse hoitoa saamassa tai ystävän / lähiomaisen tukena ja vierailuilla. Lähes joka kerta olen tömrännyt tiuskivaan sairaanhoitajaan. Lääkkeet ovat myöhässä, lakanoita ei vaihdeta, eikä niitä anneta edes omaisen vaihtaa, vaikka olen tarjoutunut jopa hakemaan samassa huoneessa sijaitsevasta kaapista asti. Potilaalle tiuskitaan, empatiaa ei löydy. Kun omaiset kysyvät jotain, ei vastata, vaan käännetään selkä. Kahdesti olen estänyt potilaan vajoamisen hengenvaaralliseen tilaan, kun olen huomannut että omainen ei ole saanut tarpeellisia, hengenpelastavia lääkkeitään ajoissa.
Miksi kiire ja oma vitutus pitää purkaa potilaisiin? Onko todella niin vaikeaa pitää ammattimaisuus työpaikalla, että osaisi pitää oman huonon mielen poissa potilaiden nähtäviltä.
Itse en voisi työpaikalla käyttäytyä asiakasta / potilasta kohtaan missään tilanteessa epäkunnioittavasti tai tylysti, mielestäni se on noloa, ihmisarvoa alentavaa ja epäinhimillistä.
Lisäksi olen monta kertaa kuullut, kuinka työilmapiiri näyttää olevan huono: sairaanhoitajat tiuskivat toisilleen ja käskyttävät toisiaan syytellen toisiaan milloin mistäkin unohduksesta. Ihmettelen myös tätä: eikö olisi mukavampaa, jos työtoverit tukisivat toisiaan?
(Esimerkki: eräs aamu sairaalan laboratorion odotushuoneessa saatiin kuunnella syyttävää HUUTOA sairaanhoitajalta toiselle siitä, että tämä oli -pitkin hampain, pyynnön jälkeen, koska potilas oli ollut yön virtsaamatta ja halusi ensimmäisenä virtsakokeeseen- päästänyt kaksi ihmistä odotustilaan ottamaan vuoronumeron muutamaa minuuttia ennen "ovien aukaisua". Tämä oli kovan huudon ja potilaiden edessä ripityksen aihe.
Voi kamala. Ihan maailma kaatuu.)
Ei ihan riitä sympatiaa tulevalle joukkoirtisanomiselle näiden perusteella.
(OT: Palkka saisi juu kyllä nousta kohtuulliseksi, olen samaa mieltä siinä s-hoitajien kanssa, mutta mielestäni aiempi ehdotus olisi kannattanut hyväksyä, ja yrittää uutta nostoa seuraavan kauden päätyttyä. Ei liian suurta voi saada kerralla.)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen aivan samaa mieltä kanssasi tuosta, että työpaikalla tulee käyttäytyä ammatillisesti ja asiallisesti, ja jos nyt ei aina jaksakaan hymyillä niin ei pidä jaksaa kettuillakaan. Ja työt hoidetaan jos töissä ollaan!
Ikävää, että sinä ja omaisesi olette joutuneet kohtaamaan huonoa hoitoa. Toivottavasti jatkossa pääsette ammattitaitoisempiin käsiin. Niitäkin nimittäin on, suurin osa.
myös perus/lähihoitajista tai laitoshuoltajista(lakanoiden vaihto)? Laboratoriohoitajat työkentelevät näytteenotossa. Sekoitatko nyt kaikki sairaalan ammattinimikkeet sairaanhoitajiin? Kertoisitko vielä mitä nämä hengenpelastavat lääkkeet olivat?
Tarkoitin viestilläni lähinnä sairaanhoitajia, perushoitajia sekä lähihoitajia. Ellei laboratoriohoitajat ota sitten näytteitä, itse olen luullut aina että he ovat labrassa eivätkä ota näytteitä, vaan että sen tekee joku hoitajista (voin toki olla myös väärässä, silloin em. koskee myös omalta osaltani heitä).
Lääkkeisiin en tässä puutu, sen verran harvinainen ja vakava sairaus on kyseessä suvussani.
Harmittaa, sillä tiedän, että on oikeasti varmasti olemassa oikeasti empaattisia, työstään ja potilaistaan pitäviä sairaanhoitajia, myös täällä Helsingissä (kokemukseni koski siis nimenomaan Helsinkiä, muualta Suomesta ei ole kokemusta).
Minulla on ollut kohdata muutama tällainen valopilkku, toinen oli sairaanhoitaja nimeltä Laura, ja toisen nimeä en muista, miespuolinen sairaanhoitaja Meilahden polilla. :) Heitä kiitän sydämestäni asiallisesta ja ammattimaisesta, sekä ennen kaikkea empaattisesta ja ystävällisestä hoidosta. Tämänkaltaisia hoitajia toivoisin kohtaavani lisää.
Toivon, että omat kokemukseni ovat vain poikkeus, mutta kuulemani mukaan näin ei valitettavasti taida olla. :(
Useimmiten labran tädit ottavat näytteet sekä osastoilla että labrassa. Näin ainakin TAYS:ssa.
Potilaita on paljon, sillä heitä on ainakin meillä ylipaikoilla, siis ylimääräisiä hoitajien määrää kohden.
Ymmärrät kiireen, mutta kiire ihmishenki on ihan eri juttu.
Paine aiheutuu myös siitä, että koko ajan saa olla selittämässä potilaan vointia omaisille. He eivät ymmärrä, että selitämme yhden potilaan vointia hyvin monelle omaiselle. Osastomme esittelylehtisessä mainitaan siitä, että voisiko olla yksi yhteyshenkilö joka sitten lopulle suvulle välittää tiedot omaisen voinnista. Ei, jokainen lapsi, lapsenlapsi ja naapuri kysyy samat asiat...Ai lääkkeet ei kerinneet yöpöydälle tasan klo 16? Vastasin puhelimeen uudestaan ja uudestaan!
Hyväkuntoiset kävelevät potilaat soittavat kelloa ja pyytävät vettä lasiin vesihanasta, joka on kolmen metrin päässä. Sen takia en kerinnyt heti vaihtamaan sinun omaisesi lakanoita. Juoksen kellojen perässä.
Jos näät sairaalassa valkoiseen asuun pukeutuneen ihmisen, hän voi olla muutakin kuin hoitaja. Labrahoitajat ottavat verinäytteet, miksi siihen tuhlata sairaanhoitajan työaikaa?
Omaisten ylimielisyys ja "tiedän kaiken"-asenne saa kiukun nousemaan pintaan. Siihen vielä päälle se ymmärtämäsi kiire ja aah...nälkä...huimaus...pissalle olet odottanut pääsyä 4h...kellot soi...
Herää vain kysymys, mikset vaihda alaa, jos olet jo noin vittuuntunut työhösi???
Etkö ymmärrä, että omaisilla on OIKEASTI HUOLI sairaasta läheisestä? Ja sinun tehtäväsi sairaanhoitajana on totta helvetissä vastata omaisten mitä "typerimpiinkin" kysymyksiin. Jos et sitä ymmärrä, taidat olla väärällä alalla.
No siitähän tämä kamala poru nyt on alkanut, kun me kaikki vaihdamme nyt alaa. Ihan niin kuin tällä palstalla on toivottu. Jos ei homma miellytä, voi vaihtaa maisemaa. Ja niinhän me hoitajat nyt tehdään.
niin vaihda duunia! Mitäs siinä tiuskit ja äyskeeraat? Et anna kovin hyvää kuvaa hoitajista. Et ole ansainnut palkankorotusta!