http://www.seateach.com/Seabrake.asp
Onko seabreak jotenkin erilainen / parempi / hyödyllisempi kuin normali laahusankkuri
Onko seabreak jotenkin erilainen / parempi / hyödyllisempi kuin normali laahusankkuri
seakbreak video
peteeee
131381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meikäläisissä veneliikkeissä on ollut myynnissä aika heppoisia vehkeitä. Harva on sellaista edes käyttänyt tositilanteessa (esim. videon näyttämissä keleissä). Tuskin laahusankkuri on Itämerellä edes välttämätön varuste. "Seabrake" video on hyvä, ehkä tuotekin. Voipi olla hyvä hankinta, jos varustaa venettään vaikkapa Etelä-Australian reitille.
eli drogue, joka lasketaan veneen perästä (kuten videostakin näkyi), tarkoitus on hidastaa veneen vauhtia ja ajaa hiljalleen perä vasten tuulta. Videon alussa oli näyte, mitä tapahtuu, jos pieni vene joutuu avomeren myrskyssä poikittain aaltoon nähden, ympäri mennään.
Laahusankkuri lasketaan keulasta, sen tarkoitus on pysäyttää vene. Ongelmana on, että vene silti "peruuttaa". Toinen ongelma on, että kerran lasketusta laahusankkurista ei pääse turvallisesti eroon myrskyssä ja jos ankkurin ote pettää, vene on poikittain aaltoon nähden, mahdollisesti myös nurin.
Minulla on veneessä tuo drogue, pitäisi kokeilla, miten se kovassa kelissä pelaa. On 15-20 m/s tuulessa sen verran hankala juttu, että ei ole tullut vielä kokeiltua, mietitty on monesti.
meillä kaikilla, kun ei ole omaa kokemusta. Itse uskon, että perästä laskettava "jarruvarjo" kuten ko Seabrake, olisi helpompi käyttää kuin isokokoinen keulaan kiinnitettävä laskuvarjoankkuri köysistöineen. Vauhdin hidastaminen ja suunnan säilyttäminen tuntuisi oleelliselta valtameriolosuhteissa.
Käytännössä kannattaisi kuitenkin kokeilla miten oma vene käyttäytyy tuulessa ja aallokossa (ilman laahusta) ja miten se parhaiten pysyy piissä. Se kuitenkin on ensimmäinen metodi silloin, kun keli muuttuu liian rajuksi purjehtimiseen tai kun haluaa odotella päivänvaloa ennen rannikon lähestymistä.
Vai oli kirjoitukseni "kirjatietoa ja viisastelua".
Mitä viisastelua?
Kirjoituksesi mukaanhan olemme aivan samaa mieltä, perästä laskettava drogue on sanojasi lainaten
"helpompi käyttää kuin isokokoinen keulaan kiinnitettävä laskuvarjoankkuri köysistöineen. Vauhdin hidastaminen ja suunnan säilyttäminen tuntuisi oleelliselta valtameriolosuhteissa."
Niin on.
Vai tätäkö tarkoitit kirjaviisaudella:
"Käytännössä kannattaisi kuitenkin kokeilla miten oma vene käyttäytyy tuulessa ja aallokossa (ilman laahusta)..."
Eiköhän neljän vuoden valtameripurjehdukset riitä opettamaan veneen käytöksestä tuon ja paljon muutakin. On siellä välillä ollut vähän aaltoa ja tuultakin.
Ja tuosta piissä olosta, mukava tapa mainitsemaasi "rajuun keliin" tai aamun odotteluun, mutta todellisissa isojen merien myrskyissä hiukan arveluttava. Voi käydä kuten siinä esimerkkivideossa.
Anteeksi nyt puuttuminen sivusta keskusteluun, mutta minä en kylläkään ymmärtänyt tuota edellisen kirjoittajan otsikkoa arvosteluksi, vaan otsikoksi omille kommenteille.
Jos näin on, valitan edellisen viestini turhan tiukkaa sävyä.
Sorry. Minun taitaa olla parasta nyt mennä nukkumaan.
Omakohtaisten kokemusten puuttuessa laahuksista ja ajoankkureista, voimme vain aprikoida/viisastella ja siteerata kirjatietoa. Eihän siinä mikään pänni!
Näin kommentoit: "Ja tuosta piissä olosta, mukava tapa mainitsemaasi "rajuun keliin" tai aamun odotteluun, mutta todellisissa isojen merien myrskyissä hiukan arveluttava". Tähän haluan todeta, että Uudesta-Seelannista samoihin aikoihin lähteneistä veneistä joka kolmas jäi piihin, kun trooppinen matala tuli Tasmanian mereltä. Kaksi venettä ajelehti ilman purjeita kovimman tuulen aikana. Kukaan ei ilmoittanut käyttävänsä drogueta. Itse jäimme piihin New Caledonian koillispuolella. Veneiden raportit oli kuultavissa SSB-radiolla, jolla ne annettiin Russel-Radioon.
Omaa kokemusta piissä makaamisesta on paitsi Tyyneltä valtamereltä myös sekä Etelä- että Pohjois-Atlantilta. Miksi pidät menetelmää arveluttavana? "Väärin sammutettu tulipalo"? Onko oma kokemuksesi erilainen? Mikä on mielestäsi "isojen merien myrsky", kun valtamerillä myrskyn rajana on yleisesti pidetty 25 m/s (meidän vesillä 21 m/s)? Tarkoitin sitä.
Mielellään kuulisin mitä strategiaa itse käytät, jos kritisoit piihin jäämistä. Tiedän kyllä, että tasapohjaista eväkölivenettä voi olla vaikea saada pysymään piissä. Siksi ehdotin, että kannattaa kokeilla oman veneen käyttäytymistä.
tässä yhden videon esittely. Esittelypätkässä ehtii näkyä trysail ja piihin jäämisen taktiikka. Vahinko vain, että pitäisi tilata se video, jotta näkisi enemmän.
http://thesailingchannel.com/pardey/storm_tactics/
Sorry, ymmärsin väärin aiemman otsikkosi.
En jaksa muistaa, mistä "Heavy Weather" tai "Storm ... " -kirjasta tuon korkeassa murtuvassa aallossa piissä olon vaarasta luin. (Omaa kokemusta asiasta ei ole, onneksi).
Ajatus jutussa oli, että kun murtuvan aallon korkeus lähentelee veneen pituutta, syntyy vaara veneen kaatumiselle. Osassa myrskyaluetta aallonpituus on lyhyt ja aalto hyvin jyrkkä, jota myös merivirrat voivat korostaa. Silloin piissä oleva vene ei ehkä nousekaan jyrkkää ylämäkeä (jopa veneen korkuisen) murtuvan aallon harjalle, vaan saattaa kääntyä poikittain oli köli millainen tahansa, lyhytkölinen ja pieni vene herkemmin. Seurauksena voi olla ympärimeno.
Droguen kanssa vaara veneen menosta poikittain aaltoon on pienempi, tosin muita ongelmia siinä tulee tilalle.
Omasta mielestäni piissä ollessa vene on käyttäytynyt yllättävän rauhallisesti valtameriolosuhteissa. Saattaa olla että D von Haeftenin kirja "How to cope with storms", Adlard Coles 1997, on oikeassa. Se väittää, että kovassa merenkäynnissä köli muodostaa turbulenssiä joka vähentää aaltojen murtumista veneen kohdalla. Kirjan mukaan ilmiö olisi selvin, jos kölin pinta-ala on suurin. Toisaalta, jos kölin pinta-ala on pieni, venettä olisi lähes mahdoton saada pysymään vakaasti piissä.
Perinteisen mallisista pursista on kirjoittajan mukaan runsaasti käytännön kokemusta ja erinomaisia tuloksia piissä makaamisesta myrskyissä.
"For sailing boats whose design is suited to heaving-to, this is an excellent way of weathering a gale if it is no longer possible to sail to windward".
Samantapaisia kokemuksia on Eric Hiscock esittänyt aikanaan kirjassaan "Cruising under sail".
voi olla vaikeaa, mutta esimerkiksi tuo lainauksesi
"For sailing boats whose design is suited to heaving-to, this is an excellent way of weathering a gale if it is no longer possible to sail to windward".
Gale ei ole myrsky. Gale voimakkuuden tuulissa isolla avomeriveneellä vielä yleensä purjehditaan.
"Gale force wind: Average surface wind speed of 34 to 47 knots (63 to 87 km per hour or wind force of 8 or 9 in the Beaufort Scale)". Määritelmä löytyy kirjoista ja joidenkin metereologisten keskusten nettisivuilta.
Väität, että "Gale voimakkuuden tuulissa isolla avomeriveneellä vielä yleensä purjehditaan".
Pienellä miehistöllä 34-47 kn keskituulessa purjehtiminen, varsinkin kryssi on raskasta. Se on kovaa myös veneelle. Joskus on järkevämpää hellittää ja pysähtyä piihin lepäämään ennenkuin väsymyksen takia alkaa tehdä virhearvioita tai hajottaa varusteita liian rajun purjehdusvauhdin takia.
Kinastelu on tietysti tarpeetonta enkä sellaiseen pyrkinytkään. Sen sijaan ei ole tarpeetonta miettiä ja kokeilla erilaisia taktiikkoja kuten oman veneen käyttäytymistä piissä; millä purjeella? pelkällä staysaililla? pelkällä trysaililla? jne. Kokeilu kannattaa tehdä hyvissä ajoin eikä vasta todellisessa "survival" tilanteessa!
Itse ostin ja olen tyytyväinen. Eihän tuo paljon maksa kun miettii miten paljon siitä voi olla hyötyä jos purjehtii isommilla vesillä ja paha keli yllättää.