Hei!
Olen juuri alussa ja nyt pohdin, joudunko kenties aloittamaan tauon harrastuksissani.
Harrastan suunnistusta (kilpatasolla) sekä kestävyysjuoksua. Ymmärrän, että jossain vaiheessa tauko täytyy aloittaa, koska esim. suunnistaessa saattaa kovassa vauhdissa kompastella, ja ison mahan kanssa en tietenkään halua syöksyä naamalleni. Kysynkin, miten kauan juoksu (radalla ja metsässä) on turvallista sikiölle?
Olen juuri alussa ja nyt pohdin, joudunko kenties aloittamaan tauon harrastuksissani.
Harrastan suunnistusta (kilpatasolla) sekä kestävyysjuoksua. Ymmärrän, että jossain vaiheessa tauko täytyy aloittaa, koska esim. suunnistaessa saattaa kovassa vauhdissa kompastella, ja ison mahan kanssa en tietenkään halua syöksyä naamalleni. Kysynkin, miten kauan juoksu (radalla ja metsässä) on turvallista sikiölle?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kai nyt raskaana voi juosta.. juokse niin kauan kunnes tuntuu epämukavalta, se on kropan tapa sanoa että hellitä.
mutta varo kompuroimasta! Se on hyvä pitää kunnosta huolta raskauden aikana, helpottaa synnytystä kun on kuntoa!
Onnea odotukselle!!
muistaakseni viikolle 21-24 asti, noin suunnilleen. LA on 12.1., kisoissa olin vielä elokuun puolessa välissä, syyskuun puolen välin jälkeen meni kävelyksi, alkoi painaa niin alamahaa.
ALussa kuulostelin vain, miltä tuntuu, muistaakseni kerran jouduin hiljentämään vauhtia joskus touko-kesäkuulla. Muuten kesä meni ihan hyvin, pahoinvointiin auttoi liikunta ja inkivääri, kannattaa kokeilla. Lisäksi ostin sellaisen ukivyön, jota käytin elokuulle asti juostessa.
Itse suunnistan harrastetasolla, joten olen mennyt tuntemusten mukaan, itselleni ei kilpailun lopputulos ole tärkeä. Siksi myös kompastumisten varominen ei ole tuottanut mitään ongelmia, vaikkakin suurin osahan kaatumisista on sellaisia "tuupsahtamisia", kuten suunnistajana varmasti tiedät. Elokuun kisakin oli sellaisessa kivikossa, että ´kukaan muu kuin suunnistaja ei siihen maastoon olisi raskaana ollessaan mennyt...
Ihan hyvin siis on mennyt, nyt odotellaan mielenkiinnolla, kuinka ensi kesä sujuu... Onneksi en ole yksinhuoltaja, joten ehkä ainakin iltarasteille pääsee ja kisoihinkin edes joskus... Mieheni on myös saman lajin harrastaja, joten täytyy kai vuorotella kisojen suhteen tai jotain.
Olisi kiva kuulla sinunkin näkemyksiäsi asiasta, kuinka aiot yhdistää lajin ja vauvan?
Hei!
"Olisi kiva kuulla sinunkin näkemyksiäsi asiasta, kuinka aiot yhdistää lajin ja vauvan?"
Minustakaan ei varmasti tule yksinhuoltajaa, joten varmaankin treenaaminen ja kisamatkat tulevat sujumaan aika lailla samoin kuin ennenkin. :) Tuleva isä ei suunnistusta harrastele, tai paljon muutakaan kodin ulkopuolella, joten eipä tule tarvetta paljoa vuorotellakaan noiden menojen kanssa. :)
Kiitos kaikille vastanneille. Nyt voin jatkaa melko turvallisin mielin, kunhan vain tiedän, milloin pitää ottaa rauhallisemmin. :)
Pelkäsin tuossa aiemmin, että mitä ne tärähtelyt tekevät sikiölle, mutta hyvä tietää, että voin vielä jatkaa. Toki tulen olemaan nyt vähän varovaisemmin ja katsomaan, ettei tule mitä tahansa kuperkeikkoja heitettyä tuolla maastossa.
Kannattaa varmaan kumminkin jutella asiasta neuvolassa, he tietää kumminkin parhaiten. Jossain sanottiin, että kilpaurheilijan tulisi suunnitella harjoitusohjelmansa yhdessä lääkärin kanssa, en tiedä, kuinka käytännössä sitten on.
Näin kuntourheilijan (olen se suunnistaja) kannalta neuvolatäti kuulosti mielestäni enemmän huolestuneemmalta siitä, että odottajat eivät liiku, kuin että jos juoksen pitkin metsiä. Olen kumminkin harrastesuunnistaja, joten en rasittane itseäni liikaa. Toisaalta, kroppani on tottunut lajiin, koska olen harrastanut lajia noin 7 vuotta. Ihan uudeksi lajiksi en suunnistusta odotajalle suosittelisi, sen verran kovaa rääkkiä se on! Eipähän pelota edes synnytys, kun peruskunto on hyvä.
Kävin juuri synnytysvalmennuksessa. Tuli vaan mieleen, että ei nuo baareissa hyppäämiset pahemmin edes kiinnostaiskaan (siellä viitattiin tähänkin), vaan iltarastit ja kisat ne vaan vetää puoleensa... Onneksi muksulat on keksitty, harmi vaan, ettei joka kisapaikalla sellaista ole.
Pidähän hauskaa ensi kesänäkin! Itse aion kyllä lykkiä vaunuja pitkin kisapaikkoja, saa nähdä sitten, kumpi kilpailee milloinkin, isukki vai minä:) KAi se mukula nyt reilun tunnin selviää ilman tissiä jo kesällä. Toivottavasti.