Sävykkyys ja monimerkityksellisyys

Ohjelmointikielissä ja matemaattisissa lausekkeissa ei tosiaan juurikaan ole redundanssia esim joitakin vapaaehtoisia selventäviä sulkuja ja ohjemointikielten sisennyksiä ja vastaavia luluunottamatta.

Esperanto on keinotekoinen luonnollinen kieli. Siinä käsittääkseni kaikki luonnollisen kielen peruominaisuudet hyvässä ja huonossa mukana, vain ilmeisen turhaa painolastia (esim epäsäännöllisyydet ja substantiivien suvut) on karsittu.

Lojbanissa on vakiopituiset viisikirjaimiset juurisanat, joiden muoto sisältää jonkinverran redundanssia ja sanat on algoritmisesti sijoitettu mahdollisimman kauas toisistaan. Ilmeisesti ei ole kahta sanaa, jotka esim kaksi kirjaita vaihtamalla sekoittuisivat toisiinsa. Mutta ongelmana ovat pienet kieliopilliset operaattorit, cmavo, jotka usein ovat kaksikirjaimisia ja voivat sekoittua keskenään muuttaen merkityksen täysin tai todennäköisemmin tehden lauseesta syntaktisesti virheellisen. Mutta tällaisia mahdollisuuksia on paljon luonnollisissakin kielissä... Eivätkä ne estä ihmiskäyttöä, jos asiayhteys on hallussa.

Sävykkyyden suhteen lojbanissa on joukko cmavoja, "attitude indicators", jotka ovat kuin lausuttavia hymiöitä. Lisäksi esim sanajärjestystä (joka periaatteessa on hyvin merkityksellinen) hallitusti muuttamalla voi tuoda erilaisia korostuksia. Minusta lojban on elävä ja sävykäs, jos puhuja osaa sen mahdollisuuksia käyttää..

Lojbanin perustavaa laatua oleva ominaisuus on, että kaikki mitä on kirjoitettu, on myös lausuttavissa. Siksi esim isoja kirjaimia ja välimerkkejä tavallisessa käytössä (on vain ohjaamassa ääntämistä) ei ole. Lojbanin "pisteet", lause-eroittimet " i. ", lausutaan ääneen.