No tämä kyssärihän ei koske naimisissa olevia, mutta entäs te avoliittolaiset tms? Kumman sukunimi lapselle tulee? Äidin vai isän? Omassa kaveriporukassa kaikilla lapsilla on äidin sukunimi. Itsellä esikoinen aiemmasta suhteesta, jolla äidin sukunimi ja niin tulee tällekin pienokaiselle (jotenkin musta hullua jos sisaruksilla ois eri). Oma sukunimi kun on vielä tosi harvinainen.
Gallup: kumman sukunimi?
Toista odotteleva
231212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
miehen sukuniemen saa. omaani oon ain saanu tavata kun on niin hankala vaikka tosin kaunis nimi.
Meillä esikoinen tulossa ja mun nimmi tulee... kyllä mulle ois sopinut avomiehenkin nimi mutta kun hän itse sitä inhoaa isänsä takia ja tahtoisi oman äitinsä sukunimen.. jos näin käy ennen ristiäisiä niin ehkä sitten sukunimi hänen puolelta
mieleenkään laittaa omaa sukunimeäni,mielestäni lapselle kuuluu miehen sukunimi.Olen kai vanhanaikainen,kuitenkin uskonto tulee äidin puolelta.
Josko oisit vanhanaikainen niin ajattelisit, että ensin naimisiin ja sit lapset niin sitä kautta lapset saisi isän sukunimen. Vanhanaikaisella ajattelulla olisit saanut au-lapsen, jolle tulee äidin sukunimi...
isän nimi. se vaan tuntuu paljon luonnollisemmalta eipähän tarvi sit vaihtaa lapsen nimeä kun jonain kauniina päivänä mennään naimisiin.. :)
mennään naimisiin niin ukko saa luvan ottaa mun sukunimen tai sit jatketaan eri sukunimillä...
isän sukunimi senkin takia että se on paljon erikoisempi kuin omani ja toivon mukaan joskus naimisiin mennessä minäkin otan sen sukunimen. Ei tarvitse lapsen sukunimeä sitten vaihtaa.
Minulla on hyvin harvinainen nimi, se tulee tietysti lapselle. Sitä ei jonkin tusinanimen takia vaihdeta pois! Perinteille annan piut paut silloin, kun niillä on vähemmän ylentävä alkuperä... minun nimeni on ihan yhtä hyvä (ja tässä tapauksessa sis parempikin vaihtoehto), vaikkei minulla penistä olekaan. Lol. Seuraavillekin lapsille tulee minun nimeni, koska tietääkseni lain mukaan lapsilla ei saakaan olla eri sukunimeä.
tota nimi juttua siitä asti kun raskaaksi tulin.
Mieheni on sukunsa melkeinpä ainoa edustaja ja luonnollisesti haluaisi lapsen sukunimeksi omansa,kuten myös hänen äitinsä.Mieheni isä kuoli myös tämän olessa vasta taapero joten hän myös haluaisi tavallaan kunnioittaa isänsä muistoa.
Mun sukunimi taasen ei merkitse mulle mitään.Äitini meni aikoinaan naimisiin ja otti ex miehensä sukunimen eikä sitä koskaan vaihtnut.Lapsista tuli kaikista sanotaan vaikka Virtasia vaikka omansuvunsukunimi onkin Bockdanof.
Oon monesti miettinyt vaihtaa sukunimeni alkuperäiseksi,mutta en ole sitten vaihtanut kun jotenkin tuntuisi oudolta kun sisarukset ja äiti sitten pysyisivät Virtasina.
Mieheni sukunimeä taas en haluaisi lapselle antaa sen takia,että jos eron tulee,mikä on aika yleistä tänäpäivänä.Olisi lapsellani sitten erisukunimi kun mulla.
Tästä ollaan jo pikkesen väänetty kättäkin,mutta ei olla päästy oikeen minkäänlaiseen lopputulokseen.Ärsyttää kun on niin helvatan vaikeeta yhden sukunimen kanssa.Ans kattoo jos tulee poika.Pojalle mulla on nimi ollu siitä asti valmiina kun olin 10v ja siitä en edes keskustele.
ja pidettiin omat nimet, kun minä en suostunut muuttamaan nimeäni ja ukko ei halunnu mun sukunimeä. Lapselle tulee miehen sukunimi, sen verran annoin periksi. :)
Tuota.. Onhan se teidän tuleva lapsi myös miehesi.. Kun niin kauheen varma olet erosta, niin miksi tehdä lapsi ja toiseksi miten se siihen liittyy, että lapsella on oltava sinun sukunimi. Lapsi on enemmän sinun..?
Itsekästä ja lapsellista sanon minä.
Eri asia on perustella nimivalintaa esim. sillä että oma sukunimi on erikoinen ja sillä on jokin historiallinen alkuperä, kun taas miehen sukunimellä ei, mutta kun teillä on toisin päin, niin en tajua!
Onneksi mieheni ja minun sukunimet on niin tavalliset, että ei tarvii nuita koru- asioita miettiä! Sukunimi tulee mieheltä.
Isän sukunimi. Joskus ehkä vielä minullakin
Siis kaikilla lapsilla on oltava sama sukunimi. Eli et voisikaan antaa toiselle lapsellenne miehen sukunimeä, jos ensimmäisellä on sinun sukunimesi.
Ei pidä olla sama sukunimi jos lapsella on eri isä.
Kyllä mekin jo varmistellan sitä, että sitten kun mennään naimisiin...
Oma sukunimeni on harvinainen, mutta olen sijaislapsi omaa perheesäni, sukunimi juontaa juurensa johonkin kauas eikä sillai merkka mulle mitään.
Totta kai miehen nimi, sillä jos tulee poika niin sen toiseksi nimeksi tulee patronyymi (esim. Juhanpoika siis)
Lapsellamme on minun sukunimi, jonka pidin myös naimisiin mennessämme. Mieheni olisi saanut vaihtaa sukunimensä, jos olisi halunnut meille kaikille saman sukunimen. Nykyään ihmiset menevät naimisiin suht vanhoina ( n30v) ja siihen ikään mennessä ovat ehtineet jo luoda uraa tai ihan vaan ovat niin tottuneita omaan sukunimeensä, että eivät halua vaihtaa. Minun ei ainakaan tarvitse nimenvaihdolla todistella toisille MIEHELLENI antamaa avioliittolupausta.
"Nykyään ihmiset menevät naimisiin suht vanhoina ( n30v) ja siihen ikään mennessä ovat ehtineet jo luoda uraa tai ihan vaan ovat niin tottuneita omaan sukunimeensä, että eivät halua vaihtaa."
Mitä väliä sillä on, minkä ikäsenä menee naimisiin? Vaikka olisin 50-v ja menisin naimisiin, vaihtaisin nimeni mieheni mukaan, koska mun mielestäni sen jälkeen ollaan yhtä. Sehän se koko liiton tarkoitus on. Olen ehkä vanhanaikanen, vaikka tosin meille tuleekin lapsi ennen kuin mennään avioon... (nyt siis 22 minä ja mies 25)
vaihtaisitko sukunimesi miehen sukunimeksi vaikka hänellä olisi joku todella ruma sukunimi (tyyliin Mällinen, Saastamoinen jne.)ja sinulla vastaavasti kaunis? Ja antaisitte sen Mällisen myös lapsille? Enkä tarkoita nyt pelkästään sinua vaan myös muita naisia jotka ovat ehdottomasti sitä mieltä että tietysti miehen sukunimi automaattisesti.
Miehellä on sukunimi, joka luultavasti on 10 yleisimmän sukunimen joukossa. Selittelee sitten vaan, että on kuitenkin ainut, joka voi jatkaa omaa sukuhaaraansa. Oma sukunimeni on vain minun perheelläni, eli josko minä ja sisarukseni ei sitä jatketa niin se on siinä... Mutta miespä ei oikeen tunnu asiaa vaan ymmärtävän =(
minun sukunimeni koska se on kaunis ja hyvin harvinainen. Miehellä -nen-loppuinen sukunimi, tosin ei sekään yleisimmästä päästä (alle 100kpl Suomessa) mutta vähän vähemmän kaunis...
Minulla on myös kaksi ystävää jotka ovat naimisissa mutta silti lapset saivat äitiensä sukunimet samoista syistä kuin minunkin lapseni (miehillä yleinen sukunimi ja naisilla harvinaiset ja paljon kauniimmat). Toisen ystävän mies jopa vaihtoi oman sukunimensä naisen sukunimeksi vähän naimisiin menon jälkeen(oli aina inhonnut omaansa).
että minulla myös tuo sama tilanne kuin edellisellä kirjoittajalla että meidän sukunimi olisi kuollut kokonaan jos meidän lapset eivät olisi sitä saaneet ja se olisi ollut todella harmi kun miehellä kuitenkin suht tavallinen sukunimi :(
Koen tärkeänä sen, että lapsella on sama sukunimi kuin minulla. En halua olla perheessä ainoa "ulkopuolinen". Lain mukaanhan nainen sen nimen saa päättää...
Eli mun nimi on tulossa vauvalle, jos ei sitten viim. ristiäisissä naimisiin mennä. Tykkään muutenkin enemmän omasta nimestäni, mutta tärkeämpää mulle olis se, että koko perheellä olis sama sukunimi.
Niin ja miehelläni on jo yksi lapsi hänen nimellään. Eli ei kai se siihen vaikuta, ettenkö minä voisi antaa omalle lapselleni omaa nimeäni?
mun nimi olis harvinaisempi mutta rumempi.