Tuttavapariskunnalla vuoden täyttävä lapsi, jonka vauva-aika ollut äidilleen todella rankkaa ja raskasta (sivusta seuranneena äitinä näyttää synnytyksen jälkeiseltä masennukselta).Oli koliikkia,eikä asiat muutenkaan menneet niin kuin äiteensä oli kirjoista lukenut ja suunnitellut. Mies valittaa kun kotiäiti ei jaksa hoitaa kotia, vaan hän töiden jälkeen illalla hoitaa lasta ja tekee kotitöitä Ollaan sitten väsyneitä, rahat ei riitä, stressataan asioista ja mikään ei mene niinkuin pitäisi. Nyt kuitenkin taas ollaan raskaana! En ymmärrä miksi pitää lapsia vääntää näin lyhyellä aikavälillä, jos jo yhden kanssa niin rankkaa että voimat lopussa itketään illat!Toki äitinä ymmärrän, jos lapset halutaan tehdä nopeasti peräkkäin, ihan ikäerojen ja töihin paluun takia, sitä vaan en ymmärrä, miksi rasittaa itsensä piippuun kahden vaippaikäisen kanssa kun yhdenkin kanssa ongelmia.
No,heidän oma asiansa, pistää vaan miettimään. Ikävä on kohtalo, jos ei voimia löydy kaikkeen mihin pitäisi. Jos avioliitossa tapellaan jo valmiiksi,eikä asiat toimi kotona kotitöiden ja lapsenhoidon osalta, niin aika looginen lopputulos on se, että liitto hajoaa.-Sitten äiti jää tod näk yksin pienten lasten kanssa,miten silloin jaksaa kahta hoitaa ja kaikki tehdä yksin?? Miten käy lasten, ihmettelen vaan...
No,heidän oma asiansa, pistää vaan miettimään. Ikävä on kohtalo, jos ei voimia löydy kaikkeen mihin pitäisi. Jos avioliitossa tapellaan jo valmiiksi,eikä asiat toimi kotona kotitöiden ja lapsenhoidon osalta, niin aika looginen lopputulos on se, että liitto hajoaa.-Sitten äiti jää tod näk yksin pienten lasten kanssa,miten silloin jaksaa kahta hoitaa ja kaikki tehdä yksin?? Miten käy lasten, ihmettelen vaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllähän sitä ulkopuolisena miettii toisten päätöksiä ja edesottamuksia moneen kertaan, että olikohan tuokin nyt taas järkevä veto, mutta kukapas sitä tekee toisten elämässä päätöksiä, ei kukaan.
Pitää aina myös muistaa se, että vaikka toisten elämäntapa- ja tilanne näyttäisi ties miltä, niin se ulospäin näkyvä osa on vain pieni osa todellisesta.
Kaikki ei välttämättä olekaan sitä pelkkää kaaosta, masennusta ja eripuraa, ja voihan joku asia näyttää ulkopuolisen silmissä paljon pahemmalta kuin mitä se todellisuudessa sitten onkaan.
Luulisi, ettei ylitsepääsemättömään ja vaikeaan tilanteeseen kukaan hanki lisää lapsia, jos tuntuu etteivät voimavarat riitä, mutta ikävä kyllä onhan se joskus niinkin.
Ajattelen asiaa nyt lähinnä omasta kokemuksesta. Itse esikoisen kanssa koliikin läpikäyneenä ja puhki väsyneenä, kun miehestäkään ei niin hirveästi taloustöissä sitä apua ollut, halusimme silti toisen lapsen ja parisuhde oli silloin erimielisyyksistä huolimatta kunnossa. Monikin saattoi sinun laillasi ajatella, että hulluja kun hankkivat toisen lapsen heti perään :), mutta me oikeasti halusimme sitä molemmat, eikä ole kyllä tarvinnut katua. Avioliittomme tosin kariutui myöhemmin, mutta siihen saakka kaikki tekemämme ratkaisut tuntuivat oikeilta, ja tuntuvat edelleenkin.
Ei kannata maalata piruja seinille, ainakaan sivullisena.
En ole niin sivullinen, etten tietäisi asioista melko paljon..Eli olen nähnyt hyvin paljon jo esikoisen hoitoa ja heidän keskinäistä parisuhdetta, kuunnellut itkua ja valitusta sekä hampaiden kiristelyä.En maalaile piruja, olen vaan realistinen.Heidän asiansahan se on, mutta sitten pitää vaan olla purnaamatta läheisilleen jatkuvasti.Ei jaksa kuunnella koko ajan valitusta asioista, kun sitten niitä vaikeutetaan itse entisestään.Niin makaa kuin petaa.