Minulla on aivan järjetön synnytyspelko. En tajua miksi niin moni sanoo, että se pelko kyllä hälvenee odotusaikana. Itelläni on menossa jo rv 34, eikä pelko ole mihinkään hävinnyt. En kyllä ehdoin tahdoin sektiotakaan halua, joten ei tässä paljon ole vaihtoehtoja.Pelkopolilla olen käynyt, mutta ei niistä käynneistä mihinkään ole. Eniten pelkään ponnistusvaihetta ja siitä aiheutuvia mahdollisia pysyviä repeämiä ym. Ehkä olen turhamainen, mutten haluaisi kärsiä virtsankarkailusta tai muuten "viallisesta" alapäästä koko loppuelämäni. Ja kaiken tämän tekee niin pelottavaksi juuri se, ettei KUKAAN pysty etukäteen kertomaan millaisia vaurioita juuri sinä omassa synnytyksessäsi mahdollisesti saat. Odotan innolla oman pienen käärön saamista, mutta kyllä tuo synnytyksen ajattelukin saa joka kerta itkun tulemaan :(
aivan kauhea...
....synnytyspelko
111831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
varmasti monet asiat pyörii liittyen synnytykseen mielessä, mutta itse ainakin koin supistukset kivuliammiksi ja olin jokseenkin helpottunut kun pääsin ponnistamaan. Ei siinä paljon repeämiä ajattele kun helpotuksen tunne oli niin suuri synnytyksen jälkeen, ja nopeasti paikat palasi normaaliksi. Kaikilla on niin erilaiset kokemukset synnytyksistä, joten avoimin mielin:).
Mulle synnytys oli kamala kokemus!! Avautumisvaihe yhtä pitkää piinaa ja ponnistusvaihe nopea, mutta sain toisen asteen repeämät ja tikattiin paljon ja monesta kohtaa. Alapää jäi oudon näköiseksi ja sain sinne suonikohjun!!! En enää ikinä alakautta synnytystä!
auttaa synnytyspelkoista... Tsemppiä vaan aloittajalle, kyllä se siitä!
kolmannen asteen repeämä, mutta toivuin! Ja paremmin ja nopeammin kuin ikinä olisin uskaltanut odottaa. Pelkäsin etukäteen just kuten alkup. kirjoittaja. Tiesin, että joillain synnytys on tosi helppo, mut miten menee itsellä, sen näkee vasta sitten. Mut tiedoksi vaan, että vaikka menisi pahastikin, niin kyllä se värkki on ihmeen hyvä toipumaan.
...ole vain oma itsesi...älä elä elämää tarkasti eteenpäin...olen synnyttänyt yli 10 lasta...en kärsi virtsankarkailusta...ja elämä naisena on muutenkin ihanaa vielä senkin jälkeen...:)
...on hienoa, kun on huolissaan itsestään, mutta uskon todella siihen, että nainen on aikojen alusta luotu synnyttämään...synnytyksestä on vain viime vuosina alettu puhua suorituksena,johon täytyy melkein käydä ammattitutkinto...olemme kaikesta huolimatta vielä osa luontoa...ja uuden ihmisen syntymä on osa normaalia kiertokulkua...:)
...pelkää...mutta hallitse pelko!! :)
Usko vaan...kaikki järjestyy.
mulla eka muksu synty suunnitelulla sektiolla just ton synnytyspelon takia ja pelkäsin kipua ja et tavara leviää ym.mutta,sitten tokaa ku oottelin,niin halusinki kokea sen synnytyksen alakautta ja pelot oliki aika hirveet edelleen,mut siltikin haluisn kokea senkin ihan uhallakin =)ja vielä LUOMUNA!hullu olenkin-tiedän.
no,synnytys käynnistettiin rv 42 ja ekalla puolikkaalla sytotecillä lähti HURJAT KIVUT alaselässä ja huusin et nyt tarvii kipulääkettä mutten saanut kun sairaalassa oli kiire ei ollu henilökuntaa sunnutaina tarpeeks.
supistukset oli KAMALIA!!mitään kipulääkettää en saanu tai edes saanu sanotusk kun supistuksia tuli niin peräkanaan etten voinu ku keskityin vaan kipuun ja vaivuin siihen omaan maailmaa.
lopulta tuntia ennen ponnistusta sain laimennettuna epiduraalin joka ei paljoa enää auttanu mut sit oliki jo ponnistuksen vaihe jota oon pelänny ihan hulluna ku luulin et kakkein suurin kipu on tässä,mutta kas kas eipäs ollukkaan!olin jo niin turta etten oikeesti tuntenu enää mitään ku punnersin vauvan ulos 11 minuutissa!!ei sattunu yhtään!
kaikin kaikkiaan mulla synnytys kesti 6h 11min!et nopsaa meni ja hyvät muistot jäi paremmat kku sektiosta!
yhtään haavaumaa ei tullu!ei edes nirhaumaa!!en revnny mistään eikä tarvinnu leikata mitään!punnersin rauhallisesti hätäilemättä kätilön huutamassa tahdissa ja vauvat mulla oli tosi siro ja painoi 3kg.
nyt jälkikäteen mietittynä värkki ei oo muuttunu yhtään,on ihan suht tiukka ja saman näköinen ja seksiä harrasteliinki jo viikko synnytyksestä.
ja nyt odotan kolmatta rv 15 ja esikko on 7kk =)
et kyllä ootan ekaa kertaa synnytystä ihan hyvin mielin!en pelkää yhtään,mutta luomuna en edes aio yrittää!tällä kertaa otan kaikki kipulääkkeet vastaan supistelu vaiheessa.
mutta,tää oli vaan mun onnellinen tarina.
"ja nyt odotan kolmatta rv 15 ja esikko on 7kk =)"
Mä en tajua ihmisen biologiasta enää yhtään mitään. Miten sulla voi olla kaksi alle 8 kuukauden ikäistä lasta, jotka eivät kuitenkaan ole kaksosia? Tulitko heti ekan jälkeen raskaaksi seuraavalla viikolla ja toinen syntyi tosi reilusti keskosena vai miten toi on mahdollista?
Eheiii nyt sentään =) =D tuota,tuli pienimuotoinen ajatuskatkos!
sori,siis
ESIKOINEN TÄYTTÄÄ 4vuotta JA kuopus TÄYTTI 7KK ja nyt siis tällä hetkellä raskausviikkoja on 15.
eli odotan kolmatta lasta viikoilla 15 ja kuopushan on vasta sen 7kk.
Pelko on ihan luonnollista, mutta sitten kun sulla on se synnytys menossa niin ei siinä enää pelkää, menee vaan hetkissä mukana. Itse synnytin alakautta ja imukupilla vielä, eikä se kokemus ollut ollenkaan kamala eikä kipu sietämätöntä missään vaiheessa. Itse pelkäsin kanssa just sitä ponnistusta etukäteen, kun se ajatuksena tuntuu niin hurjalta - mutta eniten siinä antaa periksi vauvaparan pää (eihän se kohdunsuukaan aukea kuin 10 cm:iin).
Niistä repeämistä: jos semmoisia tulee, ne yleensä paranee yllättävän hyvin. Harvoin mitään isompia vaurioita syntyy, ja jos niin käy niin on olemassa sitten korjaavat leikkaukset ja muut ettei tarvitse krempaksi jäädä (mutta perskohtaisesti en tiedä yhtä ainuttakaan ihmistä jolle noin olisi käynyt).
Itselläni on ongelmana lapsettomuus. Usein jopa kaipaan että joskus elämässäni tuntisin miltä synnytyskivut tuntuvat. Että ajattele asian kääntöpuolta. Kivuilla on palkintonsa jota eivät kaikki saa
Ite pelkäsin ja pelkään edelleen enemmän sektiota ku alapää synnytystä, sektiossahan sitä kroppaa pahemmin auki revitään.. Ja mulla siis esikko maailmassa ja toinen rv40.. Eikä mitään parasta herkkua ollu se esikon ulos pukkaaminen, mutta uskon et aina se sektion voittaa, ja toipuminenki paljon nopeempaa..