Alkoholi on ollut ongelma ja jo pelkkä kaljapullon(yksi) näkeminen saa perheessä hysteerisiä piirteitä aikaan. Millä saavuttaa perheen luottamus siihen, että saunaolut jää saunaolueen?
Joskus ollut kriisijuomista ja käytännössä viimeiset 1,5 vuotta olen ollut ilman. Nyt olen satunnaisesti juonut saunaoluen ja tuntuu että ilmapiiri on todella jännittynyt ja ahdistava. Puoliso vetää hiljaiseksi ja lapset painuvat huoneisiinsa. Onkohan peli jo menetetty luottamuksen osalta ja onko aika laittaa korkki kiinni lopullisesti?
Olisin kiitollinen vastauksista niiltä jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa. Miten toimia?
Palaako luottamus ikinä vaikka osoittaisin omalla käytöksellä ja juomistavoilla, että olen oppinut läksyni?
Joskus ollut kriisijuomista ja käytännössä viimeiset 1,5 vuotta olen ollut ilman. Nyt olen satunnaisesti juonut saunaoluen ja tuntuu että ilmapiiri on todella jännittynyt ja ahdistava. Puoliso vetää hiljaiseksi ja lapset painuvat huoneisiinsa. Onkohan peli jo menetetty luottamuksen osalta ja onko aika laittaa korkki kiinni lopullisesti?
Olisin kiitollinen vastauksista niiltä jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa. Miten toimia?
Palaako luottamus ikinä vaikka osoittaisin omalla käytöksellä ja juomistavoilla, että olen oppinut läksyni?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tälläkin foorumilla on usein ollut juttua läheisten omasta alkoholismista, sellaisesta jossa henki ei haise lainkaan viinalle.
Se on seurausta siitä, että he joutuvat useita vuosia elämään täysin alkoholistin elämää, ilman että itse joisivat yhtään mitään.
Kuitenkin heillä alkaa "juominen" kun juopollakin alkaa, he joutuvat muuttamaan normaaleja arkirutiinejaan, perumaan jo sovittuja asioita, rytmittämään nukkumisen ja valvomisen juopon ehdoille.
Kun juoppo kärsii krapulaa, läheisilläkin on oma krapulansa. he kulkevat hiljaisina omissa oloissaan, eivät uskalla elää normaalisti kutsuen ystäviä käymään, puhuvat kuiskien jne...
Sitten alkaa se pahin aika, eli kuiva kausi.
Se väistämätön ja pelättävä hetki lähenee koko ajan, hetki jolloin juoppo alkaa hakea epätoivoisesti syytä, mitä tahansa syytä, että saisi jo aloittaa uuden juopottelun, tyyliin "eihän täällä kestä selvin päin"...
Varsinkin lapset syyttävät helposti itseään siitä, kun isä aloittaa juopottelun.
Tämä pitkäänkin kestävä jännittäminen on kaikkein pahinta aikaa juopon läheisille, ja juomisen alkaminen on yleensä sitten jopa vapauttava asia.
Tällä tavoin perhe on elänyt vuosikausia täysin juopon elämää, tämän juomisen rytmittämää elämää.
Kun siihen vielä lisätään vuosia kestäneet itsesyytökset, pettymykset pitämättömiin lupauksiin, mahdollisesti jopa pelko turvallisuutensa puolesta, salailu ja häpeily, jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta, jopa taloudellisestikin, ei tarvitse enää ihmetellä, että se kaikki jättää ihmiseen syvät jälkensä.
Näitä traumoja alkoholistin läheisen olisi ehdottomasti päästävä purkamaan, sillä pelkkä juomisen lopettaminen ei niitä poista. Saattaa olla jopa toisinpäin, että juomisen loppuminen vain nostaa näitä tunteita enemmän pintaan.
Tämä sinun esille nostamasi puoli "kohtuukäytöstä" on asia, jota tällä palstalla ei yleensä kukaan kohtuukäytön puolestapuhuja uskalla ottaa esiin.
Alkoholismi on AINA koko perheen sairaus, ja siksi alkoholismiin sairastuu AINA koko perhe.
Sinä joudut nyt vain miettimään, että mihin sinä niitä "saunakaljojasi" tarvitset, on päivänselvää, että perheesi niitä ei enää tarvitse...
Kiitti tästä;
-Näitä traumoja alkoholistin läheisen olisi ehdottomasti päästävä purkamaan, sillä pelkkä juomisen lopettaminen ei niitä poista. Saattaa olla jopa toisinpäin, että juomisen loppuminen vain nostaa näitä tunteita enemmän pintaan.
Selvitti paljon tuota käytöstä