Minä en ole vielä löytänyt. En ole erityisesti etsinyt, mutta ole kuitenkin kulkenut aika paljon metsässä. Suppilovahvero on myöhäissyksyn sieni joita ei jokainen osaa etsiä.
Oletteko yleensä muuten käyneet tänä syksynä sieni metsässä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta ja jokainen ei harasta koko asiaa. Kyselenpä vain muuten huvikseni.
Oletteko yleensä muuten käyneet tänä syksynä sieni metsässä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta ja jokainen ei harasta koko asiaa. Kyselenpä vain muuten huvikseni.
Vastaukset 120
Vanhimmat
Ilta alkoi jo tänään metsässä hämärtymään kun lopetin poimimisen.
Suoraan pannulle. Sipulia ja valkopippuria. Herkullista särvintä.
teillä! Mustavahas on erinomaisen hienonmakuinen sieni, valitettavasti toukatkin sen tietävät. Tämä syksynä en ole vielä niitä omista "varmoista" paikoistani löytänyt ja kohta niiden aikakin taitaa olla ohi. Vaan erityisherkkua ovat.
Ei oo tänä syksynä kovin näkynyt, mutta sinnikkäästi
hakemaan. Pohjoisen puolinen kuusirinne kaukana
teistä, niin eiköhän jo löydy ???
Minulla tuli mieleen sienet kun tässä välillä hyppään tuolla keittiössä ja valmistan itselle sellaista kermahirvipataa. Laitan siihen suppilovahveroitakin jos on tai muita sieniä jos ei noita. Mä harrastan hirven metsästystä aina näin syksyllä niin siksi.
Torilta katsoen. Meikälle yks sienipaikka.
oikeesti näyttää, onko se sellanen pieni olemattoman näkönen ruskee ruikale, jota torilla ainakin Turus myydään? Kantarellin tunnen kyl ulkonäöltä ja hyvä kun sanoit siitä hirvimettästä.
Meidänkin mettäs käy joku porukka siellä eteläpohojammaalla ilman meidän lupaa mettästämäs, kele.
Saakuta porskaavat taimikot siinä mennen tullen, ei sille porukalle mitään ole lupaa annettu. Maanomistajalta pitää saada ensi lupa.
Mutta sieniretkiä antoisia sulle toivotan.
Käyppä siellä mettässä konttaamassa, maistele
kaikkia sieniä ! Ja, jos tulee paha olo, niin
et oo syöny ainaskaan suppiloja.
Ei ilman maanomistajan lupaa ja sopimusta saa metsästää. Sielläpä on villit meinigit, pane vain ruotuun ne porukat. Minä luulen että yksi huomautus riittää jos et halua vuokrata maatasi.
"ruikale" se suppilovahvero on ainakin ukonsieneen tai kookkaaseen tattiin verrattuna, mutta helppokäyttöisyytensä ja maukkautensa vuoksi oikein hyvä sieni. Se on sellainen ruskea, keltajalkainen torvi, halkaisijaltaan tavallisimmin n. 5 cm, kasvuvaiheessa ne ovat tietenkin pienempiä ja harvoin, paitsi tänä syksynä melkein 10 cm läpimitaltaan, keltaisen jalan osuus on yleensä 2/3 koko sienestä. Helppo se on tunnistaa, mutta aluksi vaikea löytää, sillä silmät täytyy ensin asettaa "suppisnäölle" ja sitten vasta alkaa näkyä jopa niin tiheitä kasvustoja, että poimiminenkin alkaa kyllästyttää.
Minusta suppilovahveroiden maku on keltavahveroita (kanttarelleja) täyteläisempi, "metsäisempi", joten se on erinomainen lihan lisäke, vallankin hirvenlihan.
Noin juuri. Tuollainen se on ja noin se on parhaimmillaan. Tosin aivan hyvä kaikella tapaa.
Olen pikkulikasta lähtien ollut intohimoinen sienestäjä - varmaan joku keräilytalousgeeni perimässä :), lapsuudenkodissani tosin kerättiin vain rouskuja, kanttarelleja ja joskus tatteja. Riemu on ollut suuri, kun olen löytänyt jonkin uuden lajin, joka on sitten osoittautunut erittäin hyväksi ruokasieneksi. Nyt tunnistan jo melkoisen määrän eri lajeja. Ehdoton sääntö on kuitenkin ollut ja on edelleenkin, että ruokaa valmistan vain sienestä, jonka tunnen aivan varmasti eikä ennestään tuntemattoman sienen määritykseen riitä pelkät kuvastot.
huomautettu joka syksy, mutta jostain syystä se hirvi on aina meidän mettäs. Porukan pääjehu on eläkkeellä oleva poliisi ja hänelle on monet kerrat sanottu, että siellä ei sitte mettästetä.
Pari vuotta sitten saatiin taimikko hyvin kasvuun, meillä oli siellä harvennushakkuuta ja myimme vähän puuta, niin eiköhän seuraavana syksynä ollu taimikot tallattuina. Eiku uusiksi koko homma, istutettiin uudet taimet maahan. Pitää varmaan vetää paimenpoikaa sinne.
Ihan tuli vesi kielelle: kermassa haudutettuja sieniä ja se paisti voi olla muutakin kuin hirveä, muttei sikaa. Täytyy nyt kumminkin tyytyä torin antimiin, eiköhän ne myy syötäviä sieniä. Viikonlopuksi siitä tuleekin ihanaa ruokaa, kiitos vinkistä.
erittäin heikosti niissä maisemissa, missä
liikuskelin. Olisinko koko syksynä nähnyt
yhteensä 3-4 kpl.
Suppiksia en ole koskaan kerännyt. Syönyt
kyllä olen. Sienistä tunnen ne vanhat perinteiset,
lajit. Täytyy rehellisesti sanoa, että suoppista
en tuolla luonnossa ihan varmasti tunne.
Toisaalta, kyllähän ne oppii tuntemaan, jos
on tilaisuus sienestää.
Sieni ruuista kuitenkin pidän.
Konttaat vaan pohjoisesta etelään kuusia päin, niin
sieltä löytyvät kyyt ja suppilot, kokemusta on...
olen kuullut tuon. Mä en vaan ole sattunut
silloin sienestämään, kun suppikset on,
tai ei ole ollut aina siihen tilaisuuttakaan.
Minä pidän sienistä laitetuista ruuista. Ne sopii oniin lisukkeeksi ja makua antamaan. Tosi hyviä. En miäkään ole mikään suuri asiantuntija mutta ne perinteiset ja vähän lisää.
perinteisistä sienistä, jossa kermaa ja sipulia.
Se on suurinta herkkua. Kaupan salaatti on
jotenkin, sanoisko limaista, ei hyvää.
Kanttarellikastike, se on hyvää myös.
Makuasioitahan ne tietysti on.)
Todella paljon noista molemmista. Kaupan salaatissa on se teollisen valmistuksen ja pitkän säilytyksen tuoma (varmaankin) vetisyys. Saa aivan väärän kuvan hyvästä salaatista jos niiden perusteella vain arvostelee.
lienevätkö kaikkialla samanlaista, voi tietysti
olla valmistajastakin kiinni, mutta ne
muutamat kerrat, jotka olen kaupan valmista
syönyt, on ollut limamaista.
Saattaa olla tietysti kosteuttakin, mutta
jotenkin tuli sellainen mieli, että onko
puhdistettu ja keitetty ihan tarpeeksi.:)
..että jos olisi valmistaja joka todella panostaa laatuun ja takaa laadun, niin vaikka se maksaisi hieman enemmän niin varmasti siitä kuitenkin tulisi hetkessä menestys tuote. Nykyinen hintakilpailu laadun kustannuksella on pilaamassa monet valmistuotteet.
näin olisi. Hyvästä tuotteesta mielellään myös
maksaa vaikka vähän enempi.
Nykyään kaikkialla on vain tuottavuus ja
kannattavuus sanoisko päivänhitti.
Laadulla ei aina niin merkitystä.
Työelämässäkin, en nyt puhu itsestäni,
mutta aina vaan tulee esiin tuottavuus,
kaikki ns. hinnotellaan, ajattelematta
paineita, joita se todellisuudessa luo,
jotenkin tuntuu että kaikissa asioissa
ihmisarvo on menettänyt merkityksensä.
kanssa minäkin olen samoilla metsästysmailla ollut. Onneksi niiden kanssa on oppinut yhteisymmärrykseen kesähelteillä saariston mustikkametsissä ja kallioilla, joten kättään ei tunge liian innokkaasti joka paikkaan. Mutta arkojahan käärmeet ovat, hirvikärpäset saattavat olla paljon kiusallisempia.
mutta ei aina vaan joskus uhkaava ja hyökkäävä. Olen tavnnut usein niitä. Hirvikärpäset ovat kyllä kiusallisia jos niitä on jossakin paljon, niin kuin niitä nykyisin on. Mutta onneksi ne eivät kestä yhtään pakkasta.
enää selvemmin sanoa. Ostin joskus kaupasta suolasieniä, pakattuna siinä liemessään pussiin ja hyviä olivat. Niitä en ole löytänyt mistään kaupasta enää. Ja ne sienisalaatit, ihan vetistä kamaa oli tekijä kuka tahansa. Itse en pääse mihinkään sienimetsään, eikä mulla ole taitoja tunnistaa niitä, kärpässienen tunnen.
Uutisissa uutisoitiin, että ruoka on halpaa koska sitä heitetään sumeilematta roskiin.
Monet einekset tuottavat suuren pettymyksen, joten ihmekös tuo, jos roskiin menee. Tuoreet salaatit ei säily kun sen päivän.
Mulla oli tapana ostaa erään cittarin kotikeittiön tuotteita, mutta enpä osta enää, suuri osa esim. jauhelihasta pihvissä oli korvattu korppujauhoilla ja ihmeyrteillä. yäks.
Kaalikäärykeet sentäs vielä maistui hyviltä, mutta lihapuolelta ostan kokolihaa köntteinä.
Olen samaa mieltä. Noin ne alkujaan hyvätkin tuotteet pilataan. Käytetään ja korvataan laadunkannalta välttämättömiä raaka-aineita halvemmilla korvikkeilla, muutetaan ainesosien suhteita ja niin edelleen. Minusta yksi merkittävin tekijä on ravinnoksi tarkoitetun tuotteen maku. Tarkoitan sitä että tuotteen pitää jollekin maistua, jollekin muulle kuin epämääräiselle vetiselle mössölle. Maku saa herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Minun mielestäni tuottajan pitäisi pystyä vastaamaan siihen erilaisia makutottumuksia palvelevilla tuotteilla.
aika paljonkin ja erinomaisen laadukkaita, nopeasti kookkaiksi kasvaneita. Juuri sieltä pohjoisrinteiltä kuusien katveesta ensimmäiset löysin - silloin taisi olla vielä elokuu, viime viikolla niitä löytyi jo niistäkin paikoista, joista vuosittain käyn "sadon korjaamassa".
Tämä sienisyksy on ollut aika erikoinen, sillä esimerkiksi haperoita on ollut hyvin vähän ja rouskujakin on pitänyt etsiä. Lampaankääpiä sen sijaan oli paljon ja kanttarellejakin on löytynyt kesästä lähtien.
Aika hakusessa useimmiten ne ovat olleet vaikka on satanut ja ollut märkää. Kanttarelleja on ollut lajinsa ja jokunen herkkutatti, mutta rouskut aika vähissä. No jospa vielä paranee jos ei pakkasta ja lunta vielä tule.
Kun jo toinen huono sienivuosi perätysten.Mihinkä
lie piiloutuneet kun ei näkynyt.Yleensä saa kerättyä
hetkessä kassi sotalla.
Tää oli Syyskuun alkupuolen tilanne,nyt en sitten
paremmin tiedä kun en ole päässyt reissaamaan niille
maisemille.
että ei ole suppiksia,tänään keräsin ison korillisen jo toistamiseen.isoja ja ihania ja samoissa paikoissa mistä ennenkin olen saanu.
parasta aikaa kiehutan kun kuivuria ei ole tullu hankittua ja muutenkin kuivaus hankalaa.
ensivuonna jos elän niin hommaan kuivurin.
Ei muuta kun metsään ,,,,pirre
Tiällä kivierämaassa ei oikein kasva muut kun jalka
sienet ja home itiöt.:)
Minulla on omille sieni maisemille matkaa melkein
600 km:ä.
Täältä lähimetsistä en oikein ole innostunut
etsimään(olen nähnyt että niitä löytyy)sen verran
olen maku herkkä.Lentokoneet ja autot suhaa kaiken
nokensa lähimetsiin.Ei paljon kiinnosta:(
Kun se niille mieluinen kasvuympäristö löytyy ja rupee olemaan;) Onnee sinulle löydöstä, kuivuri olis tarpeen, minä tuolla kiertoilmauunilla olen vähän yritellyt ja onhan se onnistunutkin.
niin paljon, että riittäisi pakastettavaksi asti. Toistaiseksi olen saanut tyytyä pienempiin saaliisiin, jotka on syöty seuraavalla aterialla. Vaan onhan se mukava herkutella, eikä ole pelkoa kyllästymisestä. ;))
niin harvinaisia. Tosi hyviä kyllä. Olen löytänyt vain muutaman kerran. Minulla oli yksipaikka jossa niitä kasvoi sekametsässä. Koivujen ja kuusien seurana sellaisella ahomaalla. Hevoset laiduntivat sitä metsää. Se paikka ehtyi, ne lopettivat siellä kasvamisen. En tiedä miksi.
En ole tänä kesänä löytänyt kuin muutaman hassun sekasienen. Ilmeisesti olen ollut väärään aikaa väärässä metsässä. Torvisienet ja suppilot on todella hyviä ja yleensä niistä on saanut nauttia. Varsinkin suppilovahveroista muina syksyinä. Kanttarellejakin on jotkut löytäneet pakastettavaksi asti.
olen.Viime vuosina olen aina jostain löytänyt. Mutta tämä vuosi on nyt poikkeuksellinen. En siis löytänyt rouskuja/karvalaukkuja enkä suppilovahveroja. Edes mustavahakkaita. Erilaisia tatteja löytyi, kanttarelleja ja kehnäsieniä lisäksi. Mutta yksi jännä juttu: Suomuorakasta oli runsaasti! En silti poiminut kun ne olivat löytöhetkelläni liian vanhoja. Suurin näkemäni suomuorakas oli varmaan jotain 18 cm leveä!Vielä yritän tällä viikonlopulla käydä josko löytyy kaipaamani rouskut.
sieni on musta torvisieni?
Ihan outo minulle. Nimen olen
kyllä kuullut. Mutta... ei enempää tietoa.
Se on aika pieni, alle kymmenensenttiä korkea, halkaisijaltaan 3-5 senttimetrin torvi. Musta sisältä ja ulkopuoli harmaa. Niissä ei ole helttoja. Se on hyvin ohutmaltoinen ja samettimainen. Se on aivan kuin mustasta nappanahasta kääräisty kartiomainen torvi jonka reunat käyristyvät lähes rullalle.
yhtä helppo valmistaa kuin suppikset ja
kanttarellit?
Noita sieniä kerätessä saattais tulla koriin muitakin kuin syötäviä sieniä.))
Osasinkohan kuvata sitä oikein. Se on hyvin ohutlehtinen, siitä ei soppaan tule kuin oikeastaan maku ja ohuita mustia palasia hieman. Herkullisen makuinen ja myrkytön. Hyvin voi kuivata tai käyttää sellaisenaan.
Sitä on vaikea löytää, minä olen löytänyt vain muutaman kerran. Se kasvaa ryppäissä.
niitä ympäri suomea, vaiko jollain tietyllä
alueella? Kanttarellejäkään ei ihan joka
paikassa kasva. Mökilläkään ei enää nykyisin
ole ollut. Vuosia sitten kyllä vielä oli.))
Minulla on käsitys että Mustatorvisieni kasvaa parhaiten etelä-suomessa, sitä tapaa jonkin verran keski-suomesta mutta harvemmin kuitenkin. Pohjoisesta ei ollenkaan. En mä muuten tietäisi mutta muistan kun löysin niitä ensikerran niin selvitin itselleni sitä joistakin sienikirjoista. Olen löytänyt niitä muutamista samoista paikoista joinakin vuosina, mutta aika vähän kuitenkin.
olla. En ole täällä koskaan sienestänyt.
Jotenkin tuntuu että täällä on näitä
saasteitakin, mutta ennenkaikkea se on vaan
totuttua, että ne kerää tuolta itäisestä
suomesta.)
Kyllä minäkin sienestämään menen kauemmaksi teistä ja asutuskeskuksista. Tulee ajatelleeksi aina kuinka likaisia tienvarret kaikesta mitä liikenteestä tulee. Metsän rauhaan, joskus aivan korpeen metsälampien äärelle.
puhtaista maisemista marjat ja sienet.
Paljonhan tutut käyvät suppiksia täällä
keräämässä, lentokentänkin läheisyydestä.
Itse en kyllä sieltä keräilisi, enkä täällä
muualtakaan.)
kaikenlaisten epäpuhtauksien puhdistaja. Ilman saasteetkin se muuttaa ravinteiksi ja vaarattomaan muotoon, noin olen jostakin lukenut. Metsä on monessa suhteessa verraton ja oikein kiva paikka.
minäkin lukenut, metsästä, saasteiden puhdistajana.
Tänään olisikin ollut hyvä sää, vaikka
metsään kävelemään. Harmi vaan kun ei
kerennyt. Sisällä koko päivä, aamusta iltaan,
tai melkein yöhön.
Jos et metsässä löydä heti suppilovahveroita, sinun on tehtävä päätös, että tuossa niitä on ja sitten vain alat niitä poimia.
Mä kävin katselemassa entisiä sienipaikkojani tänä iltana. En löytänyt. Kuljin sitten vielä pari-kolme kilometriä sellaisia otollisia sieni paikkoja mutta ei sittenkään. Näyttää minusta että täällä itä-Suomessa ei vielä suppilovahveroita ole, tai niitä on jossain sellaisessa paikassa jota en ole vielä löytänyt. Varmaan siellä etelässä niitä löytyy yllin kyllin.
Kasvaako niitä suppiksia siellä itäisessä
suomessa? Minä ajattelin, että Sä käyt
kattomassa ja kuiskaat sitten ihan hiljaa,
mistä niitä suppiksia löytyy.)
tänään kävin taas korillisen keräämässä.
siitä sit tein ihanaa piirakkaa.
Harmi jos teilläpäin ei nyt ole.Onko sinulla tutut sienipaikat ja sielläkö ei ole?
Täällä vain julkisesti kerron että itä-Suomesta ei löydy yhtäkään ainoata suppilovahveroa, joten turhaan on metsään mennä. Jos sinne menee niin sieltä löytää vain "sammalet myllätyt", mun jäljiltäni kun etsin sieltä niitä suppilovahveroita;)
On tutut, mutta ei niissä ollut, pitää katsella vielä. On minulla niitä paikkoja vielä kun niin paljon siellä kuljen.
Tämä seutu on vähän pohjoisempana, tekisiköhän se nyt tuon. No näkeepähän.
aijemmin tuntenut, enkä kyllä varmaan vieläkään...
Sen takia lienee käsitys mulla ollut, ettei niitä kasva etelä-savossa.
Ei niitä osaa etsiä jos ei tunne niitä. En minäkään aikaisemmin niitä osannut löytää kun en tuntenut. Mutta sitten kun näin muutaman kaverin niitä keräävän ja kyselinkin niiltä, olen vähän perehtynyt suppilovahveroon ja niiden kasvuympäristöön. En mä mikään asiantuntija niissä ole, mutta varmaan niitä etelä-savossa kasvaa.
ja kaksi siskoani keräävät niitä.
Työkaverit kerää täältä. Siskoni tuolta
maaseudulta. En ole vain sattunut heidän
mukana silloin olemaan. Syönyt olen kyllä, useinkin.
Niistä on niin helppo valmistaa.)
Tuli mieleen kun sanoit myllänneesi niitä sammaleita,
että joku arkajalka voisi luulla
siellä karhun olleen.
Minä en kyllä pelästyisi, koska olisin tiennyt,
että sinähän siellä olet ollut.))
Se onkin suppilovahveron yksi hieno-omaisuus. Siitä on helppo valmistaa sapuskaa ja onhan se todella maukasta.
Sun sisaresi..vautsi! Käy niiden kanssa kerran niin varmaan kyllä löytyy siitä lähtie. Tai jos löydät sammalet myllätyt niin tiedät että minäkin olen siellä ja tämä karhu saattaa metsässä kaappata tyttöjä syliinsä että varo vain;)
Ei tarvitse niitä valmisteluja hirveesti
tehdä. Roskat vain pois ja valmistamaan.
Meinaatko että meijät kaikki sylihin kaappaat?))
Ei me varmaan kaikki mahduta??))
Saataisi tosin sieni koppa kaatua ja sun sisaresi rynnätä pakoon.
niin hirveesti pelästyisi??
Onneksi se sienikopan
kaatuminen ei niin kauheesti haittaisi.
Olishan kerääjiäkin yksi enempi.)))
Jos vaikka "sammalet myllätyt" nähtyään arvaavat että marjakarhu vähintään sen jäljen on tehnyt. Vai evätkö he marjakarhuja pelkäisi, pelkäisitkö sinä?
vain huhuja liikkuu karhuista.))
Eipä tuota marjakarhua auttaisi pelätä,
marjat jäisi keräämättä.)
Koko talvi vielä olisi edessä ja marjat jäisi metsään.
Miten siinä sitten kävisi???
Olen joskus leikkiä laskenut, että jos karhu
syö minut, niin ei se enää muita jaksa syödäkkään.))
Marjakarhu vain liikkeelle laskettu huhu. Täällä niitä on vaikka en minä ole nähnyt kuin jälkiä. Se väistää ihmistä, eikä sitä yllensäkään näe metsässä, ja varmaan osa on jo asettumassa talviunille jossakin metsänkolossa. Susi on pahempi peto, näin minä kokemusteni perusteella sanoisin.
No ei puhuta muista kuin nallekarhuista ja suppilovaveroista. Nallekarhut saattaa kyllä sinimarjoja kerätä pitää olla sun varuillaan kuitenkin.
aina luullut, että sudet lähtee pakoon, varsinkin
jos huutaa. Olen useampi talvi hiihdellyt
maisemissa, jossa on liikkunut susilauma.
Tuoreita jälkiä ja toiset nähneet seitsemänkin
kappaletta laumassa. Huh, huh.
Eiköhän nuo nallukat anna mun olla, taitavat
tykätä hunajasta enemmän.))
Kyllä ne juuri huutamalla voi karkottaa, sudetkin. Vaikka eivät kovin paljon ihmistä nykyisin näköjään pelkää. Ja "nallukat" kanssa. Niitä ei edes ehdi näkemään kun ovat jo paenneet aikaisemmin.
Kiitti Sinimarja! Pitää untenmaille. Hyvää yötä!
oli taasen jutella.)))
Kiitos paljon Sinulle!!
Öitä!!
yleensä vasta lokakuun puolella lähden niitä edes katselemaan. Nyt ovat hyvänkokoisia ja -makuisia :)
Minä en ole vielä käynyt suppilovahveroita varsinaisesti katselemassa, mutta varmaan niitä löytyy. Kivaa kuulla että te olette niitä löytänyt. Antaa minulle uskoa, puhtia reissuun;) Olen mä tosiaan niitä aikaisempina syksyinä löytänyt, varmaan nytkin.
Löytyy! Kun ensimmäisen vain löytää, niin loput hyppivät koriin.
Alkaa oikeastaan jo kyllästyttämään suppiloiden maku.
kun kävin puolukassa. Semmone takuuvarma paikka mulla kyllä on josta suppilovahveroita löytyy sankokaupalla, mutta siellä en ole viellä kerenennyt käymään.
jäävät lumen alle, vai pistitkö koordinaatit muistiin, ja lapioit ne sieltä esiin..:)
pitelöö niin kiirettä, että. Vaikka viimmevuonna kävin vahveroita hakemassa viellä itsenäisyyspäivänä.
että tämäkin syksy on yhtä pitkä, - toivotaan että saat ne sienet pois enne talvea.
Minä en ymmärrä mittää niihen päälle, en varmaan ole koskaan maistellutkaan niistä tehtyjä pöperöitä.
jo viikonloppuisin metsässä, eivät taida tykätä jos menee sinne hirviä hätyyttelemään.
Suppilovahvero on vähän samallainen kuin kanttarelli, vähän kuiteskin voimakkaamman makuinen.
viikollakin?
Ei se hirvenmetsästystä haittaa jos siellä muitakin liikkuu. Metsästäjien on otettava se huomioon että siellä metsässä voi olla muitakin ihmisiä ja ainahan voi käydä ilmoittamassa ja sopimassa heidän kanssaan jos näyttää että juuri samassa paikassa ollaan.
mennä sekaan sotkemaan kun olen nähnyt hirviporukan, ties vaikka hirvet lähtee eri suuntiin kuin on tarkoitus.
Täällä kyllä riittä metsiä etsiä sieniä, että ei sen vuoksi tarvitse ajoa keskeyttää.
suppiloita metsässä.
Monenmoisia sieniä tunnen, ja poiminkin, mutta ei taida täälläpäin edes suppiloita kasvaa.
Tai sitten ne ovat luonnossa niitä oudonnäköisiä, joita välttelen, seitikeiksi kai luulen?
Ainoat tapaamana suppilovahverot ostin toripöydältä, ja nekään eivät olleet edes kotimaisia.
Tänävuonna sain lähinnä vain kangasrouskuja, joita ei taida kaikki edes huolia. Saapahan niistä makua vaikkapa sienisalaattiin.
myöhäisellä syksyllä kuten nyt juuri, vaikka en minäkään ole niitä löytänyt. Ne on joskus vaikeita havaita tai tunnistaakin varsinkin ennen kuin oppii ne tuntemaan. Jotkut siellä eteläisessä Suomessa näköjään ovat löytäneet vaikka kuinka, päätellen noista kommenteista, mutta kyllä vielä joskus me niitä löydetään.
näissä maisemissa paljolti suppiloita. Pitäisi joskus tehdä sieniretki etelään. Siellä on vehmaita lehtometsiäkin, joissa taitaa kasvaa monimuotoisempaa sienestöä, kuin täälläpäin.
Eipä silti, sieniä ja kaloja on mukava pyytää, vaikkei saalista saisikaan.
sieniä ja kivaa siellä oli kulkea. Pimeään asti kävelin metsässä. Poikkesin sivummalle ja sain päähäni kiertää erään lammen ympäri. En ollut siellä aikaisemmin käynyt niin yllätti vähän kun lammen päässä olikin ventoa- ja vetistä suota vaikka kuinka pitkälle. Piti kiertää aika kaukaa, tuli lähes kolmen kilometrin lenkki. Mutta eipä tuo haittaa, tulipa samalla lenkkeiltyä.
Itse en uskalla lähteä kuin ihan tuttuihin lähimetsiin yksin. En nyt ihan karhuja pelkää, mutta juuri tuo suo on pelottava tekijä.
Huono oli sienivuosi, pitänee tyytyä sieninälässään kaupan sieniin.
On se vain hienoa meillä Suomessa, että saa vaapaasti poimia sieniä ja marjoja metsissä, moni ulkomaalainen ei voi sitä käsittää.
Minä olen usein yksin metsässä, olen tottunut samoillessani siihen ja pärjään suunnistusvälineiden sekä muutenkin vaikka erämaassa. Metsän eläimiä saattoi olla ympärillä, mutta eivätpä nuo näyttäytyneet tai olleet minusta kiinnostuneet. Suo on aika petollinen tosiaan, siksi minäkin sitä kiersin kauempaa ja ymmärrän että naisen on parempi kun on joku "mörön syötti" mukana;)
Jokamiehenoikeus on todella hieno asia Suomessa. Sitä ei todellakaan monissa muissa maissa ymmärretä.
"kasvaa runsaana sammaleisissa havumetsissä, erityisesti mustikkatyypin kuusikoissa. Helppo tunnistettava. Harvinainen Oulujärven pohjoispuolella. Elokuusta marraskuuhun. Hieman kohmeisenakin sieni sulaa käyttökelpoiseksi." Näin kertoo Helsingin Sanomat tänään.
Mustikanvarpujen seassa, joskus melkein piilossa varisseiden lehtien alla saattaa olla melkoiset kasvustot. Tuollaisista paikoista olen parhaat apajat tänä vuonna löytänyt, joinain vuosina olen kerännyt niitä kanervienkin väleistä. Helpoimmin ne havaitsee sammalten keskeltä kauniina ryhmänä. Uudessa maastossa tutkin ensin kallioiden ja metsän rajamailla olevat rinteet.
Meillä on metsissä ja järvissä hienot antimet. Emme taida oikein ymmärtääkään, kuinka etuoikeutettuja olemme, kun voimme vapaasti marjastaa ja sienestää metsissämme ja kalastaminenkin onnistuu helposti saatavalla luvalla. Eipä moista monessa maassa.
kun samoja ratoja samaan aikaan ajatuksemme kulkivat :)
"Jokamiehenoikeus on todella hieno asia Suomessa. Sitä ei todellakaan monissa muissa maissa ymmärretä."
Vuosia sitten eräs ystäväni tuolta etelän lämpimistä maista oli aivan ihmeissään, kuinka meillä voi mennä jonkun muun omistamaan metsään ja sieltä löytyy vielä marjoja ja sieniäkin, joita voi vapaasti poimia. Puhumalla hän ei edes uskonut asian näin olevan, vaan sitten kun menimme metsään ei ihastukselle ollut tulla loppua kun mustikka-aikakin oli parhaimmillaan - eikä kukaan tullut hätistämään poiskaan.
Se on uskomaton asia muille. Sitten kun ymmärtävät saattavat mennä liiankin pitkälle niin kuin kuulin kun eräät saksalaiset lapissa rakentelivat kaatamalla mäntyjä, majan ja metsästivät poroja mersun kontin pullolleen.
Sinä annoit hyvän ohjeen suppilovahveroiden löytämiseksi. Pitää varmasti paikkansa. Katsellaan taas kunhan metsässä seuraavan kerran ollaan. Kiitti!
taitaapa niitä sitten löytyä täältäkin päin. Pitää seuraavalla kerralla katsoa tarkemmin. Sienessä kulkiessaan on vain tottunut niihin yksiin ja samoihin sieniin. Tosin, sehän lieneekin ainakin varmempaa.
Kyllähän meille suomalaisille metsät ovat mittaamaton rikkaus, missä saa henkistä hyvinvointia, ja jopa toiset kartuttavat maallistakin mammonaansa marjojen ja sienien keräämisellä.
23 litraa kävin tänään keskisuomesta noukkimassa. kokeilkaa traktori/metsäauto uria.
Minä kävin taas pienenlenkin täällä vähän pohjoisempana tutuilla paikoilla ja vain kymmenkunta aivan pikkuruista löytyi. Taitaa olla huono suppilovahveronenä minulla vai eikö niitä nyt juuri näissä paikoissa paljonkaan ole. Aivan ymmällä mä nyt olen.
ehtinyt jo kerämään ne??
Näkyikö jälkiä.?)
Hyvä huomio Sinimarja. Kyllä siellä oli paljonkin jälkiä. Tämä on sellaista aluetta jossa ihmiset paljon liikkuvat, marjastavat, lenkkeilevät ja muuten vain ulkoilevat. Onhan sieltä niitä varmaan kerätty, ehkäpä siksi vain muutama pikkuruinen löytyi. En mä kovin paljoa siinä kulkenut, vähän katselin.
Mun haluttaisi lähteä karpaloita etsimään, jotkut sanovat että niitä tulee paljon. Ei ole tullut tänä syksynä käytyä sellaisella suolla tai lampien rantamilla. Jokohan ne alkavat kypsyä, pakkasta pitäisi olla niin sitten ne kyllä joutuisivat. Niitä on kiva keräillä rapsakan pakkasyön jälkeen varsinkin aurinkoisena syysaamuna. Oletko sinä koskaan karpaloita kerännyt. Vähän vaarallista kun ne usein kasvavat niin vennolla suolla.
kerättiin Karpaloita vuosittain tosi paljon.
Ihan nyt muutamana viimeisempänä vuonna
en ole kerännyt. Viime vuonna olin lokakuussa
viikon lomalla ja tarkoitus oli kerätä.
Lauantai-iltana menin maalle ja seuraavana
yönä satoi lunta n.10 cm.
Eikä lumi koko viikon aikana sulanut, eli jäi
pysyväksi. Karpalot jäi sinne lumen alle.
Harmitti kyllä. Nythän ne olisi varmaan parhaimmillaan,
jokunen pakkasyö on kuitenkin
jo ollut. Eikö vain?
Oletko ajatellut lumikengillä sinne suolle??
Ei niistä taida kyllä siellä apua olla.
Lumessa vainko?? Olen kyllä itse kävellyt niillä,
mutta vain talvella.))
Varmaan ne ovat parhaimmillaan kun pikkupakkasia on jo pitänyt. En ole ajatellut niitä, "kumikkailla" vai porskuttelen, joskus rypenyt syvemmälläkin. Lumikengillä olen kyllä talvella aika paljonkin kävellyt. Minä olen ne itselle joskus hankkinut. Aivan kivaa niillä taivaltaa, suksisauvoista on siinä hommassa hyvä apu.
jälkeen suotkin on tavallista letompia,
huomasin sen vain heinäkuussa lakassa käydessäni,
varsinkin kun oli pari kuivempaa kesää
välillä ja suot silloin oli kuivemmat.
Niin parhaat jalkineet ne kumikkaat on.
Minullakin on marjasaappaina pitkävartiset
Nokialaiset. Uskaltaa ihan reilusti kävellä
risukoissa.
Hyvin sanottu. Letto-suo käsite on minulle aivan tuttu, en vain ole kuullut käytettävän usein puheessa. (kirjoitettuhan tämä juttu onkin) Täällä puhutaan aina että suo on vento jos se on upottavan pehmoinen ja vetinen. Leikkiä tämä mun höpötys vain.
Minä menen huomenna metsään, pitää katsella jos satun sellaisille paikoille jossa karpalot menestyisivät.
Keräävätkö sun sisaresi karpaloita.
on enempi tullut minulle tuolla työpaikalla,
työkavereilta ja yhteenaikaan täytin noita
sanaristikoita, niin sieltä.
Yksi sisko ainakin kerää Karpaloita ja toisetkin,
jos vain on tilaisuus. Osa on jo niin iäkkäitä,
etteivät enää jaksa suolle mennä.
Eli mun lisäksi, jos vain on tilaisuutta, kaksi kerää.
Mieluusti itse kerään Karpalot.
En kyllä niitä osta. Useinkin torilla,
Karpalot ovat muualta kuin Suomesta.
Niiden täytyy olla kunnolla kypsyneitä.
Siitähän se maku niihin tulee, kun on ensin
pakkaset ollut.
Toivottavasti ymmärrät mun höpinät, teksti tuli vähän sekavasti.)
Aivan selvästihän sinä kirjoitat, eikä sen väliä jos jokunen kirjoitusvirhe tulee..inhimillistä se on. Kirjoituksen sanoma se on tärkein minun mielestäni.
Kuinka monta sisarta sinulla on, jos halut kertoa.
yhdeksän, minä olen nuorin. Kolme poikaa ja
loput kuusi tyttöä.
Ikäerot on aika suuria. Äiti vielä melkein
viisikymppisenä minut tekasi.
Meitä on viisi, kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Minä olen sisarusparven toisesta päästä kuin sinä. On meilläkin aikapaljon ikäeroa nuorimmalla ja minulla.
Sinua varmaan pidettiin hyvänä sisarusten toimesta ja leikillään kiusattiin, vai kuinka.
Meikäläinen oli se, joka aina antoi jälkeen,
nuorimpana. Äidinkin ohje aina oli minulle että,
"ole sinä viisaampana hiljaa", kun jotain oli.
No loppujen lopuksi ihan hyvin kuitenkin ja
kaikki sisaret on edelleen hyvin läheisiä ja
paljon kanssakäymistä heidän kanssa.
Te ootte läheisiä ja rakkaita toisillenne, sen käsityksen minäkin olen joistakin sinun aikaisemmista jutuista saanut. Oikein kivaa kun on noin. Niin on meilläkin, minulla ja mun sisarilla. Ei meillä ole heidän kanssaan pienintäkään säröä. Lapsena tietenkin nahisteltiin niin kuin varmaan useimmat, mutta nyt aikuisiällä ei enää muuten kuin leikinlaskun keralla.
Hyvää yötä! Kauniita unia! Kiitti kivoista jutuista.
tähän, kun ei sopinut tuohon.
Lapsena se on ihan luonnollista nahistelut.
Eikä niitä seuraavana päivänä enää muisteltu.
Sä olit siis teillä vanhin.
Minun vanhin sisko on 83 v. Alamme olla jo
ikäloppuja koko porukka.
Mutta sanontahan on: Vaikka kroppa rapistuu,
niin mieli pysyy virkeänä...)))
Ja kalenterivuosiahan ne vain on.))
hyvää yötä!!!!
Hyvämieli on tärkeää vaikka ei sitä pahaa mieltäkään voi aina väistää. Kun tulee niin tulee ja ainahan ne kirkkaat elämän raidat sitten taas kirkkaammilta näyttää kun tummempia on välissä. Positiivinen elämän filosofia niin kuin sinulla, on kyllä henkistä kauneutta.
tuota elämänkulkua. Sitähän tämä tosiaan on,
kirkkaita ja tummia raitoja. Välillä aallonharjalla, välillä alempana.
Elämä vaan kulkee kulkuaan ja me siinä mukana.
Olit kirjoittanut minusta niin kauniisti.
Kiitos!!
Sinusta voisin laittaa ihan samalla lailla.
Mnä en saa niitä aina tähän tekstiin kirjoitettua,
vaikka mielessä on paljon ajtuksia.))
Laitoin tähän, kun tuo tila oli täynnä.))
Nämä elämänkokemukset meidän ikäisillä ovat jo niin kattavat, että on vapauttavaa tunnustaa. Elämän räsymaton tummia raitoja ei voi välttää, niitä tulee varmasti joskus. Ne surettaa, vuodattaa kyyneleitä ja tuottaa mielipahaa aikanaan paljonkin. Mutta sen vastapainona tulee elämään varmasti kirkkaita ja värillisiä raitoja, iloisia aikoja, joissa mielihyvä hersyy raikuvana nauruna. Usein tuntuu jopa siltä, että vasta sellaisten tummien kokemusten jälkeen näkee elämän kirkkaat raidat oikeassa arvossa ja voi niistä iloita täysin rinnoin. Uusi ystävyys on yksi arvokkaimmista ilonaiheista:)
saunasta. Eikä järki meinaa oikein
muutenkaan toimia. Olin tänään taas
"nörtti koulutuksessa" Välillä pitää olla siellä viikonloppuisinkin.
Ystäviä on hyvä olla olemassa.
Luotettavia sellaisia, joille voi kertoa
kaikkia asioita on kuitenkin loppujen lopuksi
aika vähän.
On ilo kirjoitella kanssasi, ystäväni.)
Saat neuvoa ja opetta sitten minua kun mä tumpeloin oikein kunnolla näiden laitteiden kanssa ja joudun pulaan, ja joskus aivan umpikujaan. Eipä huolta sitten minulla, vaikka saan mä välillä sellaisen kaaoksen aikaan että alta pois. Ei ehkä kukaan selvitä niitä:) No aprillia...hupihupi..älä ota paineita, kiusottelen vain:)
tuntuu ihan oikeesti siltä, että sinä hallitset
täysin tuon tietsikankin.
Minä kun siellä vähän aikaa hääräisin,
menis kuule kone niin tilttiin...
No ei tosissaan. En tekisi mitään radikaalia.)
..yhteinen ongelma;) tiltissä olevat tai kaatuilevat tietsikat. No jospa ei kuitenkaan, varmaan löytyy helpompikin juttuja ruodittavaksi meille.
että olisi varmaan muitakin aiheita,
kuin tietsikat. Tosissaan tietsikka
ei ole mitenkään vahvoin lajini.
Haasteita kuitenkin pitää olla.)
Vaikka töissä jatkuvasti sitä käytän, mutta ne työ rutiinit hoituu niin samankaavan mukaan että eipä sitä tietsikan toimintaa paljon tarvitse ajatella, näpyttely hoituu helposti.
Oli kuitenkin kesäloman jälkeen tietokone jumissa. Joku pieni paristo oli ensin lopunut ja sen jälkeen ei käynnistysohjelmat toimineet. Kävi sitä joku sitten asentamassa uudelleen. Nyt taas toimii.
Töissä käyttää tiettyjä ohjelmia ja siinä
kaikki. Se kaikki muu onkin sitten opittavissa.
Ennen oppi kaikki hyvin, kun muisti oli
hyvä. Nykyisin kun ei jaksa oikein keskittyä
uuteen asiaan. tahtoo mennä toisesta korvasta
sisään ja toisesta ulos.
Vaikuttaako sinulla ukkonen mitenkään
koneeseen? Se kyllä täälläkin vaikuttaa.
Ei tosin minulla, kun asun kerrostalossa.
Aika monella, jotka asuvat omakotitalossa tai
rivitalossa, on kone mennyt ukkosen takia
tilttiin. Tai ukkosta siitä syytetään.
Minä en ole pitänyt jatkuvasti kesällä konetta verkossa, olen aina nyppinyt "töpselit" pois. On minulla kaikenlaisia ylijännitesuojia, mutta nuo viisaammat sanovat että ei en salamaniskulta suojaa jos tarpeeksi lähelle tulee. Tämä on rivitalonpääty jossa asustelen ja aika turvallinen siitä syystä että tässä on yksi korkea telemasto lähettyvillä niin se vetää puoleensa kaikki salamaniskut, niin ei niitä riitä tänne alemmaksi.
Töissä kone on jatkuvasti verkossa. Kyllä se aina joskus siellä räpsähtelee ja käynnistyy uudelleen. Silloin aina tahtoo kadota jotain, mutta ei kuitenkaan mitään merkittävää ja korvaamatonta koskaan ole tapahtunut.
monesti syytetään noista ongelmista.
Viime kesänä meni työkaverin kotikone rikki
ukkosen takia. Asuu omakotitalossa.
Meillä töissä on moninkertaiset varaussysteemit,
on pakko olla, menisi muutakin sekaisin kuin
meidän työt.
Hyvä silti on ottaa pois päältä ja ainakin
jos on pidempään pois.
Onko teillä päin jo satanut lunta?
Enhän tosin tiedä vaikka olisit ihan mun kotikulmilla:))
On hieman näyttänyt lunta tai räntää, mutta eipä sitä ole maahan jäänyt. Sulaa ja kuivaa on nyt ollut, tosi kivaa syys-säätä tänäänkin. Kuiskaan sulle salaisuuden, (mä olin hirvijahdissa, olen useinkin näin syksyllä) Mä olen täällä paljon pohjoisempana, itäisessä Suomessa. Kerron joskus tarkemmin.
tämä jotenkin telepatiaa?
Ajattelin justiinsa tänään että käytköhän
sinä Hirvimetsällä?
Meilläkin täällä satoi räntää viikko sitten.
Muuten lämmintä on ollut, nyt tänään oli
aurinkoista, mutta koleata.))
Jouduin laittamaan tähän, kun oikealle paikalle
ei mahtunut.)
..todella paljon sinun sympaattiset ajatuksesi ja kivat keskustelut näistä kaikista tavallisistakin tapahtumista. Pidän kovasti. Mutta ilta ehtii..ja yö saapuu..pitää untenmaille taas suunnistaa. Hyvää yötä, nuku hyvin. Kauniita unia!
ja nuku unta rauhaisaa.
Kauniita unia!!!
Öitä!!
Kiitos taas!