Eli. Viikkorutiinini menee yleensä näin: Maanantaina en syö mitään, tiistaina syön leivän, keskiviikkona syön kaksi leipää, torstaina kaksi leipää ja puuron, perjantaina kaksi leipää, puuron, ja broilerin rintafileen.
Sitten lauantaina vedän karseat kännit, joskus myös syön humalassa järkyttävän rasvaisen grilliruoka-annoksen. Sunnuntainakin tulee krapulassa jotain herkuteltua. Maanantaina alkaa taas syömättömyys.
Eli mitäköhän mieltä olette tästä, onnistunko tällä tyylillä vain lihomaan entisestään? Tiedän että tämä on kaikkea muuta kuin fiksua touhua, enkä tietoisesti toimi näin, mutta näin olen huomannut homman etenevän.
Noista vloppu-mässäilyistä ja ryyppäämisestä olen yrittänyt päästä, koska niitä pidän suurimpana esteenä laihtumiselle. Mutta mietin sitäkin että varastoiko kehoni hädissään kokoajan rasvaa kun lisään joka päivä vähän kalorimäärää? Kuten sanoin, en tee tätä tietoisesti vaan johtuu ihan siitä että maanantaina on helppo olla syömättä kun viikonloppuna on saanut energiaa jättiannoksen, mutta joka päivä olo käy heikommaksi ja nälkäisemmäksi ja siksi näin.
En varsinaisesti kuulu tänne palstalle, olen sairastanut bulimiaa kaksi vuotta ja nyt onnistunut kohta toista kuukautta olemaan oksentamatta. Terve en ilmeisesti silti ole kun laihduttaminen ja kalorit on jatkuvasti mielessä. Mutta mieluummin elän näin yrittäen laihduttaa ilman oksentelua, olokin on jo niin paljon parempi ettei tulisi mieleenkään enää aloittaa jokapäiväistä mässäilyä ja oksentelua. Muutaman kerran olen kyllä sortunut oksentamiseenkin, lähinnä noina krapulapäivinä kun on tullut huono omatunto mässäilystä, vaikka jollakin tasolla olen siihenkin antanut itselleni luvan kunhan viikot pysyn kurissa.
Meni nyt vähän sivuraiteille. Pointti siis, onko tuolla jokapäiväisellä ruuan lisäämisellä negatiivinen vaikutus laihduttamiseen?
Sitten lauantaina vedän karseat kännit, joskus myös syön humalassa järkyttävän rasvaisen grilliruoka-annoksen. Sunnuntainakin tulee krapulassa jotain herkuteltua. Maanantaina alkaa taas syömättömyys.
Eli mitäköhän mieltä olette tästä, onnistunko tällä tyylillä vain lihomaan entisestään? Tiedän että tämä on kaikkea muuta kuin fiksua touhua, enkä tietoisesti toimi näin, mutta näin olen huomannut homman etenevän.
Noista vloppu-mässäilyistä ja ryyppäämisestä olen yrittänyt päästä, koska niitä pidän suurimpana esteenä laihtumiselle. Mutta mietin sitäkin että varastoiko kehoni hädissään kokoajan rasvaa kun lisään joka päivä vähän kalorimäärää? Kuten sanoin, en tee tätä tietoisesti vaan johtuu ihan siitä että maanantaina on helppo olla syömättä kun viikonloppuna on saanut energiaa jättiannoksen, mutta joka päivä olo käy heikommaksi ja nälkäisemmäksi ja siksi näin.
En varsinaisesti kuulu tänne palstalle, olen sairastanut bulimiaa kaksi vuotta ja nyt onnistunut kohta toista kuukautta olemaan oksentamatta. Terve en ilmeisesti silti ole kun laihduttaminen ja kalorit on jatkuvasti mielessä. Mutta mieluummin elän näin yrittäen laihduttaa ilman oksentelua, olokin on jo niin paljon parempi ettei tulisi mieleenkään enää aloittaa jokapäiväistä mässäilyä ja oksentelua. Muutaman kerran olen kyllä sortunut oksentamiseenkin, lähinnä noina krapulapäivinä kun on tullut huono omatunto mässäilystä, vaikka jollakin tasolla olen siihenkin antanut itselleni luvan kunhan viikot pysyn kurissa.
Meni nyt vähän sivuraiteille. Pointti siis, onko tuolla jokapäiväisellä ruuan lisäämisellä negatiivinen vaikutus laihduttamiseen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
säästöliekillä, etkä laihdu yhtään. Syömishäiriöltä kuulostaa. hae apua, ennen kuin olet kuollut.
Ai olenko syömishäiriöinen? En tiennytkään, vaikka juurihan kerroin kärsineeni kaksi vuotta bulimiasta. Tiedän etten ole parantunut mutta itselleni on suuri edistysaskel etten enää oksentele päivittäin ja siksi en nyt ala vielä stressaamaan lopullisesta parantumisesta ennen kuin tämä oksentelemttomuus-tilanne vähän tasaantuu.
Mutta kiitos vastauksesta, tuo säästöliekki on tosiaan mahdollinen, mutta eikös nuo viikonloppuiset touhuni tavallaan vähän tasaa tai kuten sanotaan "boostaa" sitä?
Äh, vaikeita juttuja.
Anteeksi, ei ollut tarkoitus olla tökerö.
On tietysti hyvä, että olet tehnyt tietoisen valinnan taistella bulimiaa vastaan! Hienoa, ettet ole oksennellut. Tiedän kyllä, itsekkin sairastaneena. Mutta eivät nuo viikonlopun syömiset mitenkään kompensoi paastopäiviäsi. Ethän halua bulimiasta anoreksiaan, vaan oikeasti parantua syömishäiriöstä? Oletko saanut hoitoa, saatko tällä hetkellä apua? Jos tarkoituksesi on mennä bulimiasta toiseen ääripäähän, en voi sanoa mitään.. Focus pitäisi olla paranemisessa. Voimia.
Tottahan toki haluaisin parantua, mutta suoraan sanottuna en oikein tiedä miten.. En ole hakenut apua, kai sitä vieläkin toivoo että paranisi ajan myötä itsestään. Ja tietenkin sitä ajattelee, että kun pääsee tavoitepainoon niin sitten kaikki on hyvin ja voi lakata typeröimästä..
En siis todellakaan ole edes lähellä alipainoa, itseasiassa olen normaalipainon ylärajoilla. Oksentelulla onnistuin vain hiljaiseen tahtiin lihomaan, en suinkaan laihtunut. Lisäksi oon niin herkkuperse ettei mussa oo "ainesta" anoreksiaan sairastumaan, tai ainakaan alipainoon laihtumaan, enkä sitä missään nimessä toivokaan. Kaksi vuotta sitten painoin n. 8kg vähemmän (eli olin normaalipainoinen) ja olin oikein tyytyväinen itseeni, bulimian laukaisi sitten lihomisen pelko ja masennus joka johtui sen aikaisista elämänmuutoksista. Niin ja kai mulla on aina ollut vaara syömishäiriöiseen käyttäytymiseen, lapsuudessa ja nuoruudessa olin koulukiusattu pulleuteni vuoksi, vaikka varsinaisesti ylipainoinen en ole ollut koskaan. Tosta on kyllä jäänyt pirusti traumoja, sen tiedostin jo vuosia sitten, vaikken sillon arvannutkaan että vielä joskus asiat näin hullusti menisi..
Eli uskon todella että kun pääsisin noista kertyneistä kiloista, voisin olla tyytyväinen ja alkaa siinä vaiheessa sitten käsittelemään asiaa henkisen paranemisen kannalta niin etten sorru ahmimiseen ja oksenteluun uudestaan.
Tiedän kyllä, että tää kuulostaa perinteiseltä syömishäiriöisen puheelta, siis tämä "sitten kun laihdun vielä niin ja niin paljon, olen tyytyväinen", ja sitten ei kuitenkaan koskaan ollakkaan tyytyväisiä. Mutta omassa tapauksessani tiedän että tuota anorektista piirrettä minusta ei löydy, vaikka laihdutus-yritykseni ovatkin kaukana terveellisestä.
Mutta kiitos vielä kovasti sulle vastauksistasi ja huolenpidosta myös :)