Muistan sinut liian hyvin,
kun pitäisi unohtaa.
- Mitä erityistä sinussa on?
Sama on kaikissa naisissa,
luulisi ainakin.
Kasvot ja vartalo
on kaikilla naisilla
ja järki ja luonne, sielukin.
Miksi sinä olisit erilainen?
Jos oikein muistan,
rintasi olivat erilaiset
ja jalkasi kääntyivät sisäänpäin
eikä vyötärösi ollut ampiaisen,
vaan perhosen.
***
Mutta missään en nähnyt
yhtä kaunista perhosta,
en ketään samanlaista:
täydelliset perhosen rinnat
ja jalat ihan toisin
kuin kenenkään muun.
Entä sinun sielusi?
Kuin sydämesi vasen lokero,
piilossa kaikilta,
niiltäkin jotka
sinua rakastavat.
kun pitäisi unohtaa.
- Mitä erityistä sinussa on?
Sama on kaikissa naisissa,
luulisi ainakin.
Kasvot ja vartalo
on kaikilla naisilla
ja järki ja luonne, sielukin.
Miksi sinä olisit erilainen?
Jos oikein muistan,
rintasi olivat erilaiset
ja jalkasi kääntyivät sisäänpäin
eikä vyötärösi ollut ampiaisen,
vaan perhosen.
***
Mutta missään en nähnyt
yhtä kaunista perhosta,
en ketään samanlaista:
täydelliset perhosen rinnat
ja jalat ihan toisin
kuin kenenkään muun.
Entä sinun sielusi?
Kuin sydämesi vasen lokero,
piilossa kaikilta,
niiltäkin jotka
sinua rakastavat.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sai minut
itkun partaalle..
tai oikeastaan,
itkemään.
Viimeinen säe
osui ja upposi. ;x
vaikka satutinkin runollani, kiitos että silti vastasit, arvostan.
Sai aikaan sen, että saatan lukea pari edellistäkin!
Kiitos sinulle siitä! Ja onnea sen vuoksi, että sinulla on joku, josta kirjoitat näin kauniisti!
Se on harvinaista ja varmasti on kiinnipitämisen arvoista.
Viimeinen säe jäi mietityttämään, sillä todellisten ystävien kesken molemmat sydänpuoliskot ovat avoimia. Sieluttomia ihmisiä ei taida olla, mutta harvasta sitä silti löytää. Sielua on vaikea määritellä, mutta kaikki määrittelemätön on arvokasta.
Ei ihme jos olet olet harvoin enää täällä; runojen kirjoittamisella ei ole loppua, niihin hukkuu. Siksi sitä suurempi kunnia, jos joku lukee vanhojakin runoja. Omani ovat sellaisia jo uusina, muistoja.
Millainen vyötärö on perhosella? Jäin miettimään.
Kaunis runo luen sitä täällä keskellä yötä kauheassa flunssassa.
Itsekin olen miettinyt erästä ,mikä teki hänestä niin erilaisen kuin muut miehet. Unohtaisinpa vain.
Toivon flunssaasi pikaista helpotusta. - Niin, perhosen vyötärö? Vaihteleva, niinkuin ihmisenkin,
luulisin.
Vain se yksi ja ainoa.. ;D
'Mutta missään en ole nähnyt
yhtä kaunista perhosta'..
*Muru nyökkää kauniisti sanottu*
Onnenperhonen jossain lentää! :D
Kauniita siiveniskuja pvääsi, L ! :)
Kauneutta sinunkin päivääsi, sitä runoilija tarvitsee. Rumuudesta, päivänkään, on paha kirjoittaa. Mutta sama kaunis aihe käy ilman riitaa aiheeksi kymmenelle runoilijalle, maalarille.
Nyt pamahti oikein takaraivossa!
Runojysäri, nimittäin....
Miten herkän ja
ihanan oloisesti kuvaat....
Ja nyt loppuivat sitten sanatkin.......
Kiitän lämpimästi kauniista runoarvostelustasi.
Vastavuoroisesti voin sanoa, että olen pitänyt monista runoistasi. Mutta minulla ei ole tapana silti arvostella muiden runoja. Ilman pahaa tahtoa.
Poikkeuksia sattuu joskus.
Olen vasta runoelämäni alussa
ja kaikki palaute on aina mukavaa.
Tuntuu hyvältä, että sanoit sen tässä.
Kiitos.
Sinua minä en voinut mitenkään ohittaa.
Mitä erityistä SINUSSA on ?
Koska jokainen runosi koskettaa minua, ja aivan
kuin päivä päivältä enemmän ja enemmän, en
ymmärrä.
Ja aivan varmasti Sinä muistat kaiken Hänestä
oikein, vaikka tuo lause sopiikin runoosi erit-
täin hyvin.
Tuo kakkososio runostasi sitten.
Voiko enää kauniimmin ja herkemmin kaikkea sanoa,
luulen että ei. Kuinka muistot ovatkaan eläviä
ja satuttavia.
Mieleni teki vastata runolla, mutta en olisi
osannut sanoa mitään niin kauniisti, mitään mikä
olisi ollut runollesi tarpeeksi hyvää.
Kiitos.
kiitos kauniista arvostelustasi. Ei paljoon merkitykseen aina tarvita paljoja sanoja.
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat; vastaaminen on usein vaikeampaa kuin kirjoittamien tai asian sanominen.
Sitäpaitsi, jos muistat, minun piti jo aikaa sitten lopettaa kirjoittaminen. Tuntui, ettei ole minullakaan mitään, mistä kirjoitan.