Ennen olin järkevä, lukiossa olen tehnyt itsestäni naurunalaisen ja kyseenalaistanut oman osaamisen. Kaikki on päin persettä. Pitkä matikka, se nyt vain ei mene !!! Jos päättötodistuksessa oli 9 ja nyt sain kokeesta puhtaan 4 niin mitä me voimme tästä päätellä? Opettajan mielipide mikä on ihan oikea, oli se että olen opiskellut väärällä tavalla enkä voi harrastaa tätä samalla tavalla kuin peruskoulussa. Tiedän sen mutta KUN EN OSAA MUUTTAA OPISKELUTAPOJANI ENKÄ TIEDÄ MISTÄ PITÄISI LÄHTEÄ LIIKKEELLE!!
Joka tapauksessa oli aine mikä tahansa niin päin vittua menee kaikki. Olen ns. hikulukiossa jonne oli kova keskiarvo vaatimus. Pääsin sisään varmaan nippa nappa tai säälistä koska oponi soitti sinne kysyäkseen muutamaa asiaa ja he olivat näin epävirallisesti luvanneet jo minulle paikan jota ihmettelen suuresti koska minä en ole mitenkään lahjakas. Tämä lukio painottaa rajusti matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja muistaakseni musiikkiakin. En ole näistä missään hyvä tai koskaan edes pitänyt. Minulla oli 3 vaihtoehtoa, oman kuntani paska lukio jonne tulisivat myös koulukiusaajani ja siellä olisi samat tutut opettajat yläasteelta (yhdistetty lukio ja yläkoulu), toiset vaihtoehdot olivat lukiot jotka olivat toisessa kaupungissa. Toinen niistä oli pidemmässä matkassa ja toisesta veljeni kirjoitti ulos eli tästä saamarin hikulukiosta. Valitsin siis tämän koska minua kehotettiin sinne menemään.
Taaskin nähtiin että omiin kykyihin ei saa koskaan luottaa. Saattaa sokaista kun tulee tosi kyseeseen.
Olisin mennyt amikseen mutta kun äiti ja isä-kulta olisivat tehneet jotain taas vaikeuttaakseen minun elämääni. Minua ei tosin koskaan pakotettu opiskelemaan, mutta koska pääsin "pitkälle" niin kaikki odottivat minulta aina enemmän ja sitten äiti-kultakin oli sitä mieltä lukioon. Tosin haluamani koulutus ei alkanut peruskoulun päättäneille vasta kuin ensi syksynä joten vaihtoehdot oli joko lukio tai välivuosi. Välivuotta en oli halunnut pitää kirveelläkään mutta nyt se tuntuu taivaalliselta ajatukselta. Toisaalta koulutus johon olisin halunnut on yksi yhteiskunnan huonoiten palkattuja töitä joten voitte itse miettiä mikä se on. En minä sitä rahan takia olisi halunnut mutta seuraavaa on eläinlääkäri ja siihenkin tarvitsee fysiikkaa ja kemiaa.
Ensimmäisellä viikolla kun opettajat aloittivat opetuksen raasti jo ensimmäisillä tunneilla, tiesin jo että tässä ei hyvin käy.
Koeviikon tulokset:
Matematiikka (pitkä) 4
Fysiikka 7
Kemia 8
Englanti 8 1/2
Uskonto 9 1/2
Matikassa ja luonnontieteissä ei käytetä plussia, miinuksia tai puolikkaita joten numero on aina tasan. Mitä noista nyt voi päätellä? Itse olen repinyt hiuksiani joka palautuksen jälkeen. Uskontoon olen tyytyväinen koska missasin vain yhden pisteen ja jos olisin ehtinyt kirjoittaa toisen esseen loppuun olisin saattanut saada kympin, mutta ottaen huomioon että uskonto on helppo aine (tosin kaikki eivät pystyneet kirjoittamaan esseitä) ja kysymyksiä oli vain kolme joten vaatimustaso oli mitä oli eikä sillä hehkuta tuolla hikulukiossa.
Matematiikassa osasin vain yhden yhtälöparitehtävän. En ymmärrä mitä on tapahtunut mutta panikoin siinä kokeessa niin paljon. EN osaa enkä tajua koko roskaa. Neliöjuuret ja prosentit teki pahat tepposet. Ennen tajusin mutta nyt meni vituiks. Oikeastaan meni hermot lukiessa ja laskiessa koetta edeltävänä iltana joten ajattelin "otetaan tämä eka koe vitsinä" Aloitin viikonloppuna harjoittelun eikä keskiviikkona tuloksia tullut. Hukkaan meni sekin aika.
Fysiikka. Vaikeaa oli enkä tajunnut oikeastaan mitään mutta kokeessa pärjäsin paremmin kuin osasin kuvitella joten 7 tyydyttää minua nyt tällä kertaa. Kemiasta odotin parempaa tulosta ja siihen en ole tyytyväinen. En ottanut noita aineita kumpaakaan yhtään enempää kuin ne pakolliset kurssit, koska minusta ei ole lääkäriksi.Kemian valtakunnallisesta sain 9 1/2 ja se on helpompaa vaikka sanovat että pojat pärjää paremmin fyssassa. Sekin laki kumotaan minun tapauksessa.
Englanti oli vielä suurempi pettymys. Olen aina ollut kielissä hyvä tosin en koskaan paras. Mutta kun tuntu siinä koevaiheessa että täähän on helppo mut taas meni pipariks ja tein amatööri virheet. Suoritin yläasteella 4 ruotsin kurssia kympillä ja valtakunnallisesta 7. Vihaan epäonnistumista aineissa joissa luulen olevani hyvä. Esim. kuvataiteessa on iso pettymys jos luulen onnistuvani ja sen jälkeen opettaja pirstoo senkin tunteen. Tosin sain 9 päästötodistukseen ja nyt kun ensi jaksossa alkaa kuvis niin näytän kyllä taitoni, mutta en osaa piirtämistäkään kunnolla. Kaikki loppuu vähintään siinä vaiheessa kun minua testataan. Motivaatio on jo miinuksen puolella.
2/3 tästä ryhmästä oli keskiarvo vähintään 9,2. Minusta on todella noloa olla tässä ryhmässä nyt kun taitoni eivät näy numeroissa. Oikeastaan minua ahdistaa kun ihmiset kirkuvat "mä sain kympin pitkästä matikasta/fyssasta/etc." Haluaisin erota. Ei tämä ole minun paikkani.
Toinen negatiivinen asia on että bussilla matkustaminen varsinkin niinä päivinä jolloin on 8-16 on HELVETIN RASKASTA, varsinkin jos pitää tehdä seuraavalle päivälle jo samana päivänä olleiden aineiden läksyjä. Lähden kotoa 06.30 pysäkille ja tulen kotiin 17.30. Olen siis melkein puolet päivästä pois kotoa ja minulla on kolme tälläistä päivää tässä jaksossa. Yhteensä 35 tuntia viikossa. Pitäisi varmaan jättää AT pois koska se on tylsä kertauskurssi. Silti olen ihan lopussa enkä jaksa. Uni kestää sellaiset 3-5 tuntia ja bussilla matkustaminen on niin syvältä.
Turhaan minä täällä avaan päätäni mutta kunhan kokoan ajatuksia. Nyt on tasan kolme vaihtoehtoa:
1) Raiskaan itseäni käymällä pakolla lukiota tämän ensi vuoden ja hulluna jatkan ensi vuoden kaksoistutkintona amiskoulutuksen kanssa
2) Eroan ja haen amikseen ensi vuodeksi ja pelkästään amikseen
3) Jatkan pelkästään lukiossa seuraavat vuodet ja jos pääsen kirjoitukset läpi niin katson olisiko minusta sitten hakemaan yliopistoon tai johonkin hienoon juttuun. Voin nähdä tulokset jo nyt enkä varmasti pärjää hyvin vaikka pidän essee kysymyksistä ja saan niistä yleensä täydet pisteet kuin esimerkiksi pikkukysymyksistä.
Nyt on niim tyhjä olo enkä tiedä missä oikeasti olen lahjakas ja mitä minun pitäisi kehittää. Ei mikään kuvataiteilijankaan homma kuulosta kivalta palkan puolesta vaikka työ olisi kuinka mukavaa. Ehkä kielellisesti lahjakas mutta en siinäkään eikä sillä ole mitään merkitystä täällä kun stipendit sun muut menee aina niille jotka ovat parhaita matikassa ja luonnontieteissä ja heitä arvostetaan. Opettajat korostavat AINA näitä jotka pärjäävät. Esimerkiksi opettaja kertoo ketkä saivat kympin ja ylistää heidät taivaaseen asti. Se tuntuu pahalle. "olisit opiskellu paremmin" tunne tulee heti. Eli koska stressaan näin paljon niin on ilmiselvää että pistän opiskelut poikki ja haen eropaperit huomenna täytettäväksi. Mutta pirun kirjat ja kallis laskinkin on ostettu....
Joka tapauksessa oli aine mikä tahansa niin päin vittua menee kaikki. Olen ns. hikulukiossa jonne oli kova keskiarvo vaatimus. Pääsin sisään varmaan nippa nappa tai säälistä koska oponi soitti sinne kysyäkseen muutamaa asiaa ja he olivat näin epävirallisesti luvanneet jo minulle paikan jota ihmettelen suuresti koska minä en ole mitenkään lahjakas. Tämä lukio painottaa rajusti matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja muistaakseni musiikkiakin. En ole näistä missään hyvä tai koskaan edes pitänyt. Minulla oli 3 vaihtoehtoa, oman kuntani paska lukio jonne tulisivat myös koulukiusaajani ja siellä olisi samat tutut opettajat yläasteelta (yhdistetty lukio ja yläkoulu), toiset vaihtoehdot olivat lukiot jotka olivat toisessa kaupungissa. Toinen niistä oli pidemmässä matkassa ja toisesta veljeni kirjoitti ulos eli tästä saamarin hikulukiosta. Valitsin siis tämän koska minua kehotettiin sinne menemään.
Taaskin nähtiin että omiin kykyihin ei saa koskaan luottaa. Saattaa sokaista kun tulee tosi kyseeseen.
Olisin mennyt amikseen mutta kun äiti ja isä-kulta olisivat tehneet jotain taas vaikeuttaakseen minun elämääni. Minua ei tosin koskaan pakotettu opiskelemaan, mutta koska pääsin "pitkälle" niin kaikki odottivat minulta aina enemmän ja sitten äiti-kultakin oli sitä mieltä lukioon. Tosin haluamani koulutus ei alkanut peruskoulun päättäneille vasta kuin ensi syksynä joten vaihtoehdot oli joko lukio tai välivuosi. Välivuotta en oli halunnut pitää kirveelläkään mutta nyt se tuntuu taivaalliselta ajatukselta. Toisaalta koulutus johon olisin halunnut on yksi yhteiskunnan huonoiten palkattuja töitä joten voitte itse miettiä mikä se on. En minä sitä rahan takia olisi halunnut mutta seuraavaa on eläinlääkäri ja siihenkin tarvitsee fysiikkaa ja kemiaa.
Ensimmäisellä viikolla kun opettajat aloittivat opetuksen raasti jo ensimmäisillä tunneilla, tiesin jo että tässä ei hyvin käy.
Koeviikon tulokset:
Matematiikka (pitkä) 4
Fysiikka 7
Kemia 8
Englanti 8 1/2
Uskonto 9 1/2
Matikassa ja luonnontieteissä ei käytetä plussia, miinuksia tai puolikkaita joten numero on aina tasan. Mitä noista nyt voi päätellä? Itse olen repinyt hiuksiani joka palautuksen jälkeen. Uskontoon olen tyytyväinen koska missasin vain yhden pisteen ja jos olisin ehtinyt kirjoittaa toisen esseen loppuun olisin saattanut saada kympin, mutta ottaen huomioon että uskonto on helppo aine (tosin kaikki eivät pystyneet kirjoittamaan esseitä) ja kysymyksiä oli vain kolme joten vaatimustaso oli mitä oli eikä sillä hehkuta tuolla hikulukiossa.
Matematiikassa osasin vain yhden yhtälöparitehtävän. En ymmärrä mitä on tapahtunut mutta panikoin siinä kokeessa niin paljon. EN osaa enkä tajua koko roskaa. Neliöjuuret ja prosentit teki pahat tepposet. Ennen tajusin mutta nyt meni vituiks. Oikeastaan meni hermot lukiessa ja laskiessa koetta edeltävänä iltana joten ajattelin "otetaan tämä eka koe vitsinä" Aloitin viikonloppuna harjoittelun eikä keskiviikkona tuloksia tullut. Hukkaan meni sekin aika.
Fysiikka. Vaikeaa oli enkä tajunnut oikeastaan mitään mutta kokeessa pärjäsin paremmin kuin osasin kuvitella joten 7 tyydyttää minua nyt tällä kertaa. Kemiasta odotin parempaa tulosta ja siihen en ole tyytyväinen. En ottanut noita aineita kumpaakaan yhtään enempää kuin ne pakolliset kurssit, koska minusta ei ole lääkäriksi.Kemian valtakunnallisesta sain 9 1/2 ja se on helpompaa vaikka sanovat että pojat pärjää paremmin fyssassa. Sekin laki kumotaan minun tapauksessa.
Englanti oli vielä suurempi pettymys. Olen aina ollut kielissä hyvä tosin en koskaan paras. Mutta kun tuntu siinä koevaiheessa että täähän on helppo mut taas meni pipariks ja tein amatööri virheet. Suoritin yläasteella 4 ruotsin kurssia kympillä ja valtakunnallisesta 7. Vihaan epäonnistumista aineissa joissa luulen olevani hyvä. Esim. kuvataiteessa on iso pettymys jos luulen onnistuvani ja sen jälkeen opettaja pirstoo senkin tunteen. Tosin sain 9 päästötodistukseen ja nyt kun ensi jaksossa alkaa kuvis niin näytän kyllä taitoni, mutta en osaa piirtämistäkään kunnolla. Kaikki loppuu vähintään siinä vaiheessa kun minua testataan. Motivaatio on jo miinuksen puolella.
2/3 tästä ryhmästä oli keskiarvo vähintään 9,2. Minusta on todella noloa olla tässä ryhmässä nyt kun taitoni eivät näy numeroissa. Oikeastaan minua ahdistaa kun ihmiset kirkuvat "mä sain kympin pitkästä matikasta/fyssasta/etc." Haluaisin erota. Ei tämä ole minun paikkani.
Toinen negatiivinen asia on että bussilla matkustaminen varsinkin niinä päivinä jolloin on 8-16 on HELVETIN RASKASTA, varsinkin jos pitää tehdä seuraavalle päivälle jo samana päivänä olleiden aineiden läksyjä. Lähden kotoa 06.30 pysäkille ja tulen kotiin 17.30. Olen siis melkein puolet päivästä pois kotoa ja minulla on kolme tälläistä päivää tässä jaksossa. Yhteensä 35 tuntia viikossa. Pitäisi varmaan jättää AT pois koska se on tylsä kertauskurssi. Silti olen ihan lopussa enkä jaksa. Uni kestää sellaiset 3-5 tuntia ja bussilla matkustaminen on niin syvältä.
Turhaan minä täällä avaan päätäni mutta kunhan kokoan ajatuksia. Nyt on tasan kolme vaihtoehtoa:
1) Raiskaan itseäni käymällä pakolla lukiota tämän ensi vuoden ja hulluna jatkan ensi vuoden kaksoistutkintona amiskoulutuksen kanssa
2) Eroan ja haen amikseen ensi vuodeksi ja pelkästään amikseen
3) Jatkan pelkästään lukiossa seuraavat vuodet ja jos pääsen kirjoitukset läpi niin katson olisiko minusta sitten hakemaan yliopistoon tai johonkin hienoon juttuun. Voin nähdä tulokset jo nyt enkä varmasti pärjää hyvin vaikka pidän essee kysymyksistä ja saan niistä yleensä täydet pisteet kuin esimerkiksi pikkukysymyksistä.
Nyt on niim tyhjä olo enkä tiedä missä oikeasti olen lahjakas ja mitä minun pitäisi kehittää. Ei mikään kuvataiteilijankaan homma kuulosta kivalta palkan puolesta vaikka työ olisi kuinka mukavaa. Ehkä kielellisesti lahjakas mutta en siinäkään eikä sillä ole mitään merkitystä täällä kun stipendit sun muut menee aina niille jotka ovat parhaita matikassa ja luonnontieteissä ja heitä arvostetaan. Opettajat korostavat AINA näitä jotka pärjäävät. Esimerkiksi opettaja kertoo ketkä saivat kympin ja ylistää heidät taivaaseen asti. Se tuntuu pahalle. "olisit opiskellu paremmin" tunne tulee heti. Eli koska stressaan näin paljon niin on ilmiselvää että pistän opiskelut poikki ja haen eropaperit huomenna täytettäväksi. Mutta pirun kirjat ja kallis laskinkin on ostettu....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yhdistelmäopintoja ei kannate koskaan valita, jompikupi menee aina sitten päin pe****tä, nimimerkillä kokemusta on ja voin kertoa kavereidenkin kokemukset (erittäin huonot)
Kyllä sinun tapauksessasi suosittelen hakemaan suraavassa yhteishaussa johonkin ammatiopistoon.
http://www.mol.fi/avo/avo.htm -Tässä on työministeriön AVO ammatinvalinta opas/testi, tietenkin tämä on pelkkää suuntaa antavaa. Jos haluat perusteelisen selvityksen mihin ammattiin haluaisit niin suosittelen hakeutumaan Ammatinvalinnanohjaukseen, http://www.ammatinvalinta.fi/sivu/fi/ammatinvalinta/ammatinvalinnanohjaus/
1)Lukiossa numerot saattaapi tippua parilla pykälällä, mitäs siitä? Ittellä tosin nousi (ei ollu kyllä mikään ihmeellinen KA yläasteella)
2)Noi sun muut numerot on ihan siis tosi hyviä. Vaihda matikka lyhyeen ja opiskele ahkerasti. Itte sain 8 ekasta lukion lyhyen matikan kurssista(päästötodistuksessa matikan numero 7) Ei pitäis olla noin vaikeeta, kyllä se siitä.
3)Taitaa sulla olla tommonen tyypillinen hikareiden heikko paineensietokyky?
4)Kannattaa tosiaan vaan terästää oma mieli ja osata ottaa rennosti eikä stressata hulluna niinkuin sinä. Mua ei oo koskaan ressi painanu ja hyvin oon pärjänny elämässä vaikka ongelmiin oon törmännyt.