Mikä syömishäiriö kyseessä?

Kysyisin teiltä nyt, että osaisitteko sanoa mitä syömishäiriötä sairastan tai saatan sairastaa? Itse en oikein tiedä, en osaa luokitella sitä niin, että "Minulla on anoreksia" tai "Minulla on bulimia". Joten, jos tiedät tai luulet tietäväsi, mikä sairaus on kyseessä, ole kiltti ja kerro!

Nyt siis kuvailen tilannettani:

Olen 13-vuotias tyttö. Jo n. 8-9 vuotiaana halusin olla laihempi ja laihduttaa. Aina ajattelin, kuinka voisin liikkua enemmän, jotta laihtuisin pari kiloa. Pidin itseäni liian isona, vaikka silloin se oli vain sitä "lapsen pyöreyttä".
11-vuotiaana halusin tosissani laihduttaa. kirjoittelin listoja, kuinka paljon minun tulisi liikkua ja syödä. Ajatukset laihdutuksesta alkoivat jo hieman ahdistamaankin, mutta jatkoin vain. En silloin kylläkään aloittanut mitään. 12-vuotiaana, viidennen luokan keväällä, aloin ahmimaan. En silloin tajunnut, että söin todella suuria määriä. Tulin koulusta nälkäisenä ja aloin syömään. Keskimääräisesti söin iltapäivässä neljä leipää, yhden kokonaisen keksipaketin ja jäätelöitä. Korvasin terveellisen välipalan epäterveellisillä vaihtoehdoilla. Kunnon ruoka ei enää ahmimisen jälkeen oikein maistunut. Lihoin kevään aikana n. 5-6 kg. Kesäloman alettua ahdistus kasvoi ja laihdutus alkoi. Laihdutin kahdessa kuukaudessa n. 7 kg. Pakotin itseni lenkille, vaikka en olisi jaksanut. Jumppaaminen alkoi jo kyllästyttää, mutta oli pakko jatkaa. En syönyt tuona kesänä ollenkaan herkkuja, edes jäätelöä. Söin muutenkin hyvin terveellisesti, mutta liian vähän. Joka päivä tuntui pahalta ja halusin pois, itketti. Laihduttaminen oli ihanaa, mutta niin raskasta. Kuudennen luokan alettua jatkoin vielä vähän aikaa. Karkkilakko piti syyskuuhun asti. Aloin syömään normaalisti. Kunnes koitti viime kesäloma. Halusin olla yhtä hyvä, kuin tuona edellisenä lomana. Taas alkoi pakollinen lenkkeily ja liikkuminen. Söin kyllä paremmin, kuin edellisellä lomalla. Laihdutin 2 kg. Aloin olemaan laiskempi liikkumisien kanssa, en vaan enää jaksanut. Joten syömiset vähentyi. Ruoka aina vessasta alas, kun äiti ei nää. Nälkä tuntui ihanalta. Nyt tänä syksynä on jatkunut samaa rataa. Liikkumisien osalta olen helvetin laiska, välillä saatan viikonloppuisin käydä lenkillä. Mutta ruokaa syön huonosti, erittäin huonosti. Aamupalaa en osaa syödä arkisin, koska siitä tulee läski ja likainen olo. Koulussa en syö ikinä. En ollenkaan osaa syödä kavereideni seurassa. Muutenkin sanon aina kaikille, että kuinka ei kannata syödä. Kuinka ruoka lihottaa ja luut ovat kauniita. Haluan olla kaikkia muita vahvempi, parempi. Olen muutenkin aika paljon yksin. Oman ikäisten jutut eivät nykyään enää jaksa innostaa. Minulla on jotenkin liian aikuismainen ja kylmä olo. Mutta koulu sujuu erittäin hyvin. Rakastan koulua. Kotona syön useimmiten, vain harvoin heitän ruuat pois. Kuvioihin on tullut taas ahmiminen. On niin nälkä, enkä osaa enää hillitä syömisiäni. Mätän kunnolla jäätelöä, keksejä, leipää, mehua, ruokaa ym. Olen yrittänyt oksennella, mutta se ei ikinä onnistu. Kerran ahmin itseni todella kipeäksi, oli aivan kamala olo, koska kuvittelin voivani oksentaa. Olin väärässä. Sen jälkeen en enää ole ahminut niin älyttömiä määriä. Nykyään painoni heittää ihan parin viikon sisällä helposti viidelläkin kilolla. Kun vaaka näyttää vähän olen onnellinen. Kun taas ei, masennun. Muutenkin ahdistaa välillä aivan hirveästi. Keväällä viiltelin, satunnaisesti teen sitä vieläkin. Kesät pelottavat, tuntuu etten enää ikinä tule nauttimaan kesälomasta. Se on se vuoden helvetillisin vaihe. Enkä tiedä, mistä tämä kaikki johtuu. Perheeni kanssa kaikki on hyvin, ja muutenkin asiat ovat kunnossa.

aluaisin niin tosissani tietää, mikä sairaus on kyseessä. Normaalia syömiseni ei ole, ei lähellekään sitä. Mutta anoreksiaa tämä ei voi olla, koska ahmin. Bulimiakaan ei kyseessä, koska en oksenna. BED:kään ei sovi kuvaan, koska laihdutankin. Alan olla epätoivoinen.

Tuhannet kiitokset, jos joku jaksoi lukea koko vuodatukseni!