Kysyisin teiltä nyt, että osaisitteko sanoa mitä syömishäiriötä sairastan tai saatan sairastaa? Itse en oikein tiedä, en osaa luokitella sitä niin, että "Minulla on anoreksia" tai "Minulla on bulimia". Joten, jos tiedät tai luulet tietäväsi, mikä sairaus on kyseessä, ole kiltti ja kerro!
Nyt siis kuvailen tilannettani:
Olen 13-vuotias tyttö. Jo n. 8-9 vuotiaana halusin olla laihempi ja laihduttaa. Aina ajattelin, kuinka voisin liikkua enemmän, jotta laihtuisin pari kiloa. Pidin itseäni liian isona, vaikka silloin se oli vain sitä "lapsen pyöreyttä".
11-vuotiaana halusin tosissani laihduttaa. kirjoittelin listoja, kuinka paljon minun tulisi liikkua ja syödä. Ajatukset laihdutuksesta alkoivat jo hieman ahdistamaankin, mutta jatkoin vain. En silloin kylläkään aloittanut mitään. 12-vuotiaana, viidennen luokan keväällä, aloin ahmimaan. En silloin tajunnut, että söin todella suuria määriä. Tulin koulusta nälkäisenä ja aloin syömään. Keskimääräisesti söin iltapäivässä neljä leipää, yhden kokonaisen keksipaketin ja jäätelöitä. Korvasin terveellisen välipalan epäterveellisillä vaihtoehdoilla. Kunnon ruoka ei enää ahmimisen jälkeen oikein maistunut. Lihoin kevään aikana n. 5-6 kg. Kesäloman alettua ahdistus kasvoi ja laihdutus alkoi. Laihdutin kahdessa kuukaudessa n. 7 kg. Pakotin itseni lenkille, vaikka en olisi jaksanut. Jumppaaminen alkoi jo kyllästyttää, mutta oli pakko jatkaa. En syönyt tuona kesänä ollenkaan herkkuja, edes jäätelöä. Söin muutenkin hyvin terveellisesti, mutta liian vähän. Joka päivä tuntui pahalta ja halusin pois, itketti. Laihduttaminen oli ihanaa, mutta niin raskasta. Kuudennen luokan alettua jatkoin vielä vähän aikaa. Karkkilakko piti syyskuuhun asti. Aloin syömään normaalisti. Kunnes koitti viime kesäloma. Halusin olla yhtä hyvä, kuin tuona edellisenä lomana. Taas alkoi pakollinen lenkkeily ja liikkuminen. Söin kyllä paremmin, kuin edellisellä lomalla. Laihdutin 2 kg. Aloin olemaan laiskempi liikkumisien kanssa, en vaan enää jaksanut. Joten syömiset vähentyi. Ruoka aina vessasta alas, kun äiti ei nää. Nälkä tuntui ihanalta. Nyt tänä syksynä on jatkunut samaa rataa. Liikkumisien osalta olen helvetin laiska, välillä saatan viikonloppuisin käydä lenkillä. Mutta ruokaa syön huonosti, erittäin huonosti. Aamupalaa en osaa syödä arkisin, koska siitä tulee läski ja likainen olo. Koulussa en syö ikinä. En ollenkaan osaa syödä kavereideni seurassa. Muutenkin sanon aina kaikille, että kuinka ei kannata syödä. Kuinka ruoka lihottaa ja luut ovat kauniita. Haluan olla kaikkia muita vahvempi, parempi. Olen muutenkin aika paljon yksin. Oman ikäisten jutut eivät nykyään enää jaksa innostaa. Minulla on jotenkin liian aikuismainen ja kylmä olo. Mutta koulu sujuu erittäin hyvin. Rakastan koulua. Kotona syön useimmiten, vain harvoin heitän ruuat pois. Kuvioihin on tullut taas ahmiminen. On niin nälkä, enkä osaa enää hillitä syömisiäni. Mätän kunnolla jäätelöä, keksejä, leipää, mehua, ruokaa ym. Olen yrittänyt oksennella, mutta se ei ikinä onnistu. Kerran ahmin itseni todella kipeäksi, oli aivan kamala olo, koska kuvittelin voivani oksentaa. Olin väärässä. Sen jälkeen en enää ole ahminut niin älyttömiä määriä. Nykyään painoni heittää ihan parin viikon sisällä helposti viidelläkin kilolla. Kun vaaka näyttää vähän olen onnellinen. Kun taas ei, masennun. Muutenkin ahdistaa välillä aivan hirveästi. Keväällä viiltelin, satunnaisesti teen sitä vieläkin. Kesät pelottavat, tuntuu etten enää ikinä tule nauttimaan kesälomasta. Se on se vuoden helvetillisin vaihe. Enkä tiedä, mistä tämä kaikki johtuu. Perheeni kanssa kaikki on hyvin, ja muutenkin asiat ovat kunnossa.
aluaisin niin tosissani tietää, mikä sairaus on kyseessä. Normaalia syömiseni ei ole, ei lähellekään sitä. Mutta anoreksiaa tämä ei voi olla, koska ahmin. Bulimiakaan ei kyseessä, koska en oksenna. BED:kään ei sovi kuvaan, koska laihdutankin. Alan olla epätoivoinen.
Tuhannet kiitokset, jos joku jaksoi lukea koko vuodatukseni!
Nyt siis kuvailen tilannettani:
Olen 13-vuotias tyttö. Jo n. 8-9 vuotiaana halusin olla laihempi ja laihduttaa. Aina ajattelin, kuinka voisin liikkua enemmän, jotta laihtuisin pari kiloa. Pidin itseäni liian isona, vaikka silloin se oli vain sitä "lapsen pyöreyttä".
11-vuotiaana halusin tosissani laihduttaa. kirjoittelin listoja, kuinka paljon minun tulisi liikkua ja syödä. Ajatukset laihdutuksesta alkoivat jo hieman ahdistamaankin, mutta jatkoin vain. En silloin kylläkään aloittanut mitään. 12-vuotiaana, viidennen luokan keväällä, aloin ahmimaan. En silloin tajunnut, että söin todella suuria määriä. Tulin koulusta nälkäisenä ja aloin syömään. Keskimääräisesti söin iltapäivässä neljä leipää, yhden kokonaisen keksipaketin ja jäätelöitä. Korvasin terveellisen välipalan epäterveellisillä vaihtoehdoilla. Kunnon ruoka ei enää ahmimisen jälkeen oikein maistunut. Lihoin kevään aikana n. 5-6 kg. Kesäloman alettua ahdistus kasvoi ja laihdutus alkoi. Laihdutin kahdessa kuukaudessa n. 7 kg. Pakotin itseni lenkille, vaikka en olisi jaksanut. Jumppaaminen alkoi jo kyllästyttää, mutta oli pakko jatkaa. En syönyt tuona kesänä ollenkaan herkkuja, edes jäätelöä. Söin muutenkin hyvin terveellisesti, mutta liian vähän. Joka päivä tuntui pahalta ja halusin pois, itketti. Laihduttaminen oli ihanaa, mutta niin raskasta. Kuudennen luokan alettua jatkoin vielä vähän aikaa. Karkkilakko piti syyskuuhun asti. Aloin syömään normaalisti. Kunnes koitti viime kesäloma. Halusin olla yhtä hyvä, kuin tuona edellisenä lomana. Taas alkoi pakollinen lenkkeily ja liikkuminen. Söin kyllä paremmin, kuin edellisellä lomalla. Laihdutin 2 kg. Aloin olemaan laiskempi liikkumisien kanssa, en vaan enää jaksanut. Joten syömiset vähentyi. Ruoka aina vessasta alas, kun äiti ei nää. Nälkä tuntui ihanalta. Nyt tänä syksynä on jatkunut samaa rataa. Liikkumisien osalta olen helvetin laiska, välillä saatan viikonloppuisin käydä lenkillä. Mutta ruokaa syön huonosti, erittäin huonosti. Aamupalaa en osaa syödä arkisin, koska siitä tulee läski ja likainen olo. Koulussa en syö ikinä. En ollenkaan osaa syödä kavereideni seurassa. Muutenkin sanon aina kaikille, että kuinka ei kannata syödä. Kuinka ruoka lihottaa ja luut ovat kauniita. Haluan olla kaikkia muita vahvempi, parempi. Olen muutenkin aika paljon yksin. Oman ikäisten jutut eivät nykyään enää jaksa innostaa. Minulla on jotenkin liian aikuismainen ja kylmä olo. Mutta koulu sujuu erittäin hyvin. Rakastan koulua. Kotona syön useimmiten, vain harvoin heitän ruuat pois. Kuvioihin on tullut taas ahmiminen. On niin nälkä, enkä osaa enää hillitä syömisiäni. Mätän kunnolla jäätelöä, keksejä, leipää, mehua, ruokaa ym. Olen yrittänyt oksennella, mutta se ei ikinä onnistu. Kerran ahmin itseni todella kipeäksi, oli aivan kamala olo, koska kuvittelin voivani oksentaa. Olin väärässä. Sen jälkeen en enää ole ahminut niin älyttömiä määriä. Nykyään painoni heittää ihan parin viikon sisällä helposti viidelläkin kilolla. Kun vaaka näyttää vähän olen onnellinen. Kun taas ei, masennun. Muutenkin ahdistaa välillä aivan hirveästi. Keväällä viiltelin, satunnaisesti teen sitä vieläkin. Kesät pelottavat, tuntuu etten enää ikinä tule nauttimaan kesälomasta. Se on se vuoden helvetillisin vaihe. Enkä tiedä, mistä tämä kaikki johtuu. Perheeni kanssa kaikki on hyvin, ja muutenkin asiat ovat kunnossa.
aluaisin niin tosissani tietää, mikä sairaus on kyseessä. Normaalia syömiseni ei ole, ei lähellekään sitä. Mutta anoreksiaa tämä ei voi olla, koska ahmin. Bulimiakaan ei kyseessä, koska en oksenna. BED:kään ei sovi kuvaan, koska laihdutankin. Alan olla epätoivoinen.
Tuhannet kiitokset, jos joku jaksoi lukea koko vuodatukseni!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä sinulla saattaa periaatteessa olla BED. Se voitaneen määritellä siten, että henkilö saa hallitsemattomia ahmimiskohtauksia epäsäännöllisen säännöllisesti (kohtauksia pitänee olla pari kertaa viikossa, tai ainakin useita kertoja kuukaudessa). Kohtauksen aikana hän ahmii yhdellä kerralla suuria määriä mitä tahansa syötävää, eikä oksenna syömäänsä (ainakaan tarkoituksellisesti). Kohtauksen "ulkopuolella" henkilö voi syödä hyvinkin säännöllisesti ja terveellisesti, eli normaalisti. BED-henkilö saattaa myös laihduttaa, koska ahmimiskohtaukset aiheuttavat itseinhoa, ja hän saattaa tuntea tarvetta laihduttamalla rangaista itseään heikosta luonteesta. BED-henkilö ei välttämättä ole lainkaan lihava! Paino riippuu hyvin pitkälle siitä, rankaiseeko henkilö itseään voimakkailla laihdutuskuureilla, syökö hän ahmimiskohtauksien välillä terveellisesti ja tasapainoisesti vai onko ravinto ahmimiskohtauksien välissäkin epäterveellistä, kulutukseen nähden liian suurina määrinä ja epäsäännöllisesti.
Suurin ero bulimian ja bed:in välillä on käsittääkseni se, että bulimikkokin ahmii, mutta oksentaa syömänsä, tai käyttää laksatiiveja, mutta bed:ssä ei tapahdu ahmimisen jälkeistä oksennusta tai laksatiivien käyttöä.
eikö ole sellaista anoreksiaakin missä saa aina toisinaan ahmimiskohtauksia?
taitaa olla. Anoreksian ja bulimian välillä se ratkaiseva ero on tieten siinä, että anorektikko (vaikka saisi ahmimiskohtauksiakin) selkeästi näännyttää elimistöään. Hän syö aina täysin riittämättömästi (hyvin vähän kerrallaan ja usein myös valitsee tarkoin sen mitä saa syödä, ja ruokailuja saattaa olla vaikkapa vain yksi päivässä). Sen jälkeen kun hän on saanut ahmimiskohtauksen, hän oksentaa ja/tai ulostaa tarkoin kaiken syömänsä. Anorektikko on selvästi aivan liian laiha, kärsii erilaisista puutoksista ja hänen elimistönsä toiminnassa alkaa jossain vaiheessa ilmetä koko ajan pahenevia häiriöitä.
että melkein luulen viestiäsi provo viestiksi. Nythän on niin, että hyvin usein syömishäiriöiset ihmiset sairastavat sekä anoreksiaa että bulimiaa. Taidat kuulua näihin henkilöihin. Koulusta pitäminen sopii syömishäiriöisen profiiliin paremmin kuin hyvin. Ole kiltti ja hae apua, puhu vanhemillesi, terkkarille tai edes kaverille.