Pari vuotta sitten myrsky kaatoi muutaman ison petäjän aukon reunasta. Nyt kun on aikaa olisi tarkoitus irroitella ne juurakoista. Muutamat juurakoista ovat melko kookkaita. Luin muutama vuosi sitten lehdestä jutun jossa kerrottiin metsurin menehtyneen tuulenkaatoa irroittaessaan: metsuri oli lähtenyt karsimaan tuulenkaatoa latvasta päin sillä seurauksella että tuulenkaato sinkautti hajareisin karsineen miehen kymmenien metrien päähän puun vapauduttua jännityksestä. Kysyisin ammattilaisten mielipidettä mitä tuulenkaatoa irroitettaessa tulisi ottaa huomioon? Luulisi, että tuulenkaatoa irroitettaessa on helppo jättää esimerkiksi sahansa jumiin kun juurakko kiristää puuta ylöspäin ja toisaalta maanvetovoima vetää alaspäin. Voisiko rungon leikata ensin irti vaikka tukin pituuden päästä (noin neljä metriä)? Parissa vuodessa suurin jännitys on jo saattanut raueta kuidun venymisen seurauksena mutta varovainen tietenkin pitää olla. Mitä sanotte?
tuulenkaadon irroittaminen
kysyvä ei jne
148654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ensin tukkipituuden päästä. Ja alkusahaus kiristävältä puolelta, sitten löystyvältä puolen poikki. Aloita karsinta tyvipäästä, jos oksia on koko rungon mitalla. Ja muista, jännitys voittaa aina maan vetovoiman.
Jos runko ei nojaa toiseen kaatuneeseen runkoon tai pystyssä olevaan runkoon niin onko väliä mistä puolen aloitetaan sahaus; mistä päätellään kiristävä puoli tuollaisessa tapauksessa?
Kyllä konkelossa olevat tuulenkaadot on väärä paikka harjoitteluun. Siinä käy joskus vahinkoja ammatti metsureillekin. Suosittelisin ammattilaisen käyttöä.
En minä ala itse vaihtamaan jakopään hihnaa autoonikaan. Ja siinä ei sentään ole hengen vaaraa.
Tarinasta päätellen et ole kovinkaan paljon puita kaatanut ja karsinut. Ihan oman turvallisuutesi kannalta pyydä ammattilainen hoitamaan homma. Ja pyydät äiteen tekemään sulle pullamössöö sillä aikaa.
vuoden takaa kun täällä hämeessä riehui myrsky. Yksi omakotiasuja joka omisti myös metsää tuli kysymään ajanko sen tuulenkaadot sahalle. No em keikoista viisastuneena meni ensin katsomaan ennenkuin raahasin metsäkoneen paikalle. Rungot oli tietty vielä tuulen jäljiltä maassa lojumassa.
Kerroin kyllä tulevani, kunhan ne on ensin tukeiksi katkottuina. Mitään ei kuulunut ja unohdin asian. Vuosi sitten ajoi siitä ohi ja asia tuli mieleeni ja päätin mennä katsomaan missä vaiheessa urakka oli. Jokaisessa tuulenkaadossa oli ketju ja laippa roikkumassa kyljessä, ja jokaista runkoa kohden oli kasa kaljapulloja. Ukko kuulemma oli nähty hengissä, kun katselin katkaisuhohtia, totesin, että miehen onni on ollut että ei ole saanut sahattua yhtäkään runkoa poikki asti !!!!!!!!!
tarina!!
ei tuollaista voi kukaan keksiä!
Kävin aamupäivällä tsekkaamassa tilanteen ja panin merkille että pystyyn jääneistä puista olisi merkittävä apu kun tuulenkaadot olivat osittain kaatuneet aivan niiden viereen ja laskeskelin että sivuttaissuuntaiset heitot saan minimiin kun katkon tuulenkaatoja noiden pystypuiden kohdilta siten että pystypuu jää minun ja tuulenkaadon väliin: näin pystypuu ottaisi mahdollisen sivulleheiton vastaan. Siksi rohkaistun ja leikkelin päivän aikana tuulenkaadot irti ilman merkittäviä ongelmia. Kun puut on tarkoitus käyttää polttopuina saatoin leikata useammasta kohden runkoa lähes puoleen puuhun ulottuvia leikkauksia vähentäen ponnistuksen vaikutuksia. Varmasti apua oli siitäkin, että rungot ehtivät maata melkein kaksi vuotta ennen irrotusta. Lähes kaikki juurakot heilahtivat paikalleen maahan: yksi tosin kaatui eteenpäin. Vaikka työ onnistuikin enemmän kuin hyvin, silti tietty kunnioitus tuulenkaatoja kohtaan jäi. Kiitos vinkeistä!
Ei näköjään ollut kovin pahoja konkeloita. Joskus kun on jäänyt puu kallelleen toista puuta vasten, niin ei saa nurin kuin taljalla vetämällä ja joskus pitää se nojapuukin kaataa jos ei ole mikään arvokas runko. Maahan astikin kaatunut puu voi olla vaarallisesti jännittynyt. Olen aina aloittanut kannon puolelta katkomisen. Pitkään kantoon kun sahaa ja itse on kannon sivussa, ettei runko pääse lyömään kintuille katketessaan. On myös katsottava ettei ole vaaraa että jää kannon alle, tosin pitkä kanto antaa suojaa pahimmassa tapauksessa ja kannon voi pönkätä jo epäilee sen kaatuvan päälle. Konstit on monet, kunhan vain tietää, mitä on tekemässä.
Ovat tehneet nuotion pystyyn jääneen juurakon taakse, joka onkin pamahtanut takaisin kasvusijoilleen. Ruotsissa on käynyt ainakin tällainen tapaturma.
juurakko pitäisi aina pyrkiä kaataan alas,sehän
on kuoleman loukku sellaiselle joka ei tajua sen
vaarallisuutta.talvella jäätyneinä ne pysyy ylhäällä
ja sitten keväällä roudan sulaessa ne usein alkavat
kaatuilla paikoilleen eivät kuitenkaan kaikki.
Annan sinulle hyvän vinkin 30v. kokemuksella.
Soita joku paikallinen metsuriyrittäjä paikalle.
Kirjoituksesta päätellen olet melkoinen tumpeleo sahan kanssa joten ehdotan että pysyt sisätiloissa ja katsot vaikka TV.stä emmerdalea ja otat pieniä napandereja samalla ja annat ammattimiehen hoitaa hommat.
Annan tarvittaessa yhteystietoni.
Osta ranteenpaksuinen tukki köysi ja sido tuulenkaatama runko johonkin viereiseen puuhun kiinni jos mahdollista. Itse tein tuollaisen "varmistuksen" kun pilkoin tuulenkaataman koivun.
Puut kuulemma onnellisesti katkottu, mutta kuitenkin.
Kaksi vuotta metsässä olleet menevät kuitenkin energia käyttöön, jopko hakkeeksi tai klapeiksi.
Vaari kyllä lähtee pätkimään latvasta päin. Seisoen niin ettei liikahtava runko ulotu lyömään, kääntyy tai ponnahtaa pystyyn. Vaikein on tietysti silloin tilanne, jos puita on ristikkän päällekkäin. Silloin pitää mennä vain sinne kauimmaiseen latvaan.
Jos homma tehdään niin niin, että pitäisi vielä saada myyntitukkia, niin homma on ammattilaisten heiniä. Kun pitää saada poikki määrätyistä kohdista.
Onko savotat pitäneet ukkelia kiireisenä kun ei ole täällä näkynyt?