Pelossani

Ilo lukea palautteesi, kiitos.

Mitä parhainta päivää sinnekkin, täällä on mum-
mutus menossa, joten aika on kortilla =)

No hyvä, jos näinkin päin.
Kas kun Sinä tässä taannoin lausuit minun ajatuk-
seni ääneen.

Ihanasti " kuin karkki "
Olet Sinä mainio näissä palautteissasi, olet.

Täällä ei sada. Ja toivon ettei myöhemminkään,
että päästään pikku neidin kanssa edes joksikin
aikaa ulos.

Puuroa on syöty yli puol tuntia ja nyt tuli äkä-
mys, kun Tuomas veturi hävis ruudulta, heh.
Mikä lie häiriö, kuva musteni välillä.

Mutta minä poistun nyt pullataikinan alustukseen,
hän haluaa leipoa.

Palailen jossakin vaiheessa. Ehkä sitten, jos ja
kun rinsessa nukkuu päikkärit.

Kiitos Mar, kuulumisiin.

Niin, nuo kun omaisikin ihminen, niin olisi
varmaan pimeässäkin helpompaa pelkojensa kanssa.

Unohduksellekin on sijansa - joskus, halusi tai
ei.

Ja rakkaus sitten, kimuranttia on sekin kaikki-
nensa.

Lämmin kiitokseni Diinaliin.

Tässä varastin taas aikaa hetkosen tänne.

Oih, miten ihana runo - kertakaikkiaan.
Ja NIIN osuvia, niin osuvia kohdallani - miten
osasitkin niputtaa ajatukseni tuollaiseen muo-
toon, käsittämätöntä !

Sinulle kiitos kuuluu, ja tämän runosi myötä vie-
lä enemmän kuin osaan sanoin edes kertoa.

Ystävän halaus.

jos tunnelma runostani välittyi.

Sielu on ihmisen yksi huone, joka tuntee ja saa
meissä aikaan erilaisia tuntemuksia.
Vaikeaa on toisinaan näitä tunteitaan vangita
paperille - löytää oikeita/riittävän kuvaavia sa-
noja. Mutta aina on mieluisaa, jos lukija on pys-
tynyt aistimaan tunnelman, kiitos suurin.

Ja kyllä se toisen ihmisen läsnäolo on se kilpi,
joka on turva ja Rakkaus, kun on.

Kiittäen Padme.

Palaan näiden vastausteni jälkeen taas jossain
vaiheessa, kunhan tuo pikkuneiti antaa hetkisen
rauhan mummulle.

Ilo on minun puolellani, jos runoillani voin an-
taa lukjalle jotain.

Kuningattaruus kyllä kuulostaa edelleenkin
korvaani liian suurelta kunnialta.

Ja kyllä Sinä olet viime aikoina itse tuonut
aivan mahtavia runoja, tunteiden tulkki.

Rakkaudesta ei ole ollenkaan mielestäni helppoa
kirjoittaa, vaikka kirjoittaminen noin muuten
onkin elinehtoni. Ja kuten tuossa aiemmin sanoin,
niitä sanojen sovittelua lauseiksi/runoksi asti
ei ainakaan omasta mielestäni synnytetä tuosta
vain.
Tosin tiedän erään herran, jolta sekin onnistuu
kuin vettä vaan, joka täälläkin silloin tällöin
poikkeaa, syntymälahjana Hän varmaankin sen on
saanut.

Mutta - kirjoitamme kukin niillä eväillä, mitä
Luoja meille on suonut. Kehittyäkseen aina vain
paremmaksi, on luettava, kirjoitettava, luettava
ja kirjoitettava. Niin se menee.

Pikkasen on tällä viikolla vaikeaa saada ajatuk-
sia kokoon niin paljoa, että runoja syntyisi,
mummutus kun on tässä meneillään pe:n asti.
Onneksi on aina muistissa jotain, että saa
tämänkin huumeensa tyydytettyä =)

Suurenmoinen kiitos sanoistasi ja aurinkoista
päivän jatkoa,
t. äitee

kun tuota, miten osaatkin olla noin oikeassa -
kummallista. Mutta niin se on, että kun joku tun-
netila on meneillään, niin tekstiä tulee oikeesti
tuutin täydeltä. Tosin siinä vaiheessa lähes
kaikki on ihan raakileita joita sitten pikkuhil-
jaa muokkailen, ja yritän saada niistä jotain
järkevää.

Synnytysvaiheessa en juurikaan kiinnitä huomiota
runon kielioppiin enkä välttämättä rakenteeseen-
kaan, vaan synnytän vain polttojen alkaessa sen
mitä on syntyvä.

Ja kyllä joskus syntyy ihan muutamassa minuutis-
sakin melko kelvollista tekstiä, harvemmin kui-
tenkaan. Poikkeus on oikeastaan nuo huumoriplä-
jäykset, joita silloin tällöin olen tänne tuonut,
niitä ei juurikaan hiota. Ne on ihan oma katego-
riansa, enkä itse niitä arvosta kovinkaan korke-
alle - kunhan ovat ajankulua.

Sydänverellä kirjoitetut ovat sitten toinen jut-
tu.
Pääsääntöisesti synnytän niitä päivän-kaksi,
eli muotoilua melkeinpä työksi asti.

Pidän näistä palautteistasi, ne ovat Sinä ja
niissä on aina ihan oma " sävel "

Kiitos.

Nyt on sännättävä ulos kahden viikarin kanssa.

Mukavaa päivän jatkoa,
t. " T "

=)

tuohon aikaan, kun olet kirjoitellut, niin olin
jo siellä hirmuisessa paikassa. Se oli oikeesti
ihan ka-ma-laaaaaa !

Höh, turhaa Sinä siellä mököttelet. Kyllä omissa
runoissasi on upeita lausekokonaisuuksia, joten
olet aivan turhaa kade. Etkä Sää oikeesti kuites-
kaan oo, kunhan höpäjät taas omias, taituritar.

En tiedä päivän hyvyydestä, mutta ainakin on yhtä
kokemusta rikkaampi, hurrrrrrjaa sellaista.

Kiitos kommentoinnista joka on aina ylitsevuota-
vaa mokomakin =)