Kuuneltuani levyn useita kertoja läpi on todettava, että levyn selkeästi paras ja ehkä koko nightwishin historian hienoin kappale on last of the wilds. Siinä Holopaisen neroutta ei pilaa Aneten määkiminen, Marcon örinä tai Tarjan kiekuminen. Täytyykin sanoa että vaikka sanoittajana Tuomas on vain keskinkertainen, niin säveltäjänä hän on nero. Nightwish voisikin vastaisuudessa keskittyä enemmän tämäntyypisiin kappaleisiin ja jättää laulamisen niille ketkä sen osaavat.
Levyn paras biisi...
Sibelius
141120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
eli awausraitahan se on paras... saisi olla vieläkin progempi tosin :D
Monet ovat sanoneen Evan olevan ylimääräisen , minusta siihen personoituu Tuomaksen lapsuuden traumoja ja Anetten enkelimäinen ääni.
Cadence Of Her Last Breath , Whoever Brings The Night ja For The Heart I Once Had on pidetty turhina.
Cadence Of Her Last Breath on hyvin vaikea biisi jossa Anette laulaa hyvin monipuolisesti ja kauniisti..se on hieman sisäänläpivä.
Whoever Brings The Night , Empun biisi toimi keikalla kun häkä vakka moni pitää sitä taas levyllä turhana.
For The Heart I Once Hadin intro on kun Dannyn ja Armin iskelmä, mutta toimii Anettella hyvin…ei voisi kuvitella biisiä laulettavan draamaa tihkuvalla kolkolla sopraanolla.
Minustakaan levyllä ei ole yhtään turhaa kappaletta, ja on oikeastaan epäoikeudenmukaista nostaa esiin vain yhtä laulua tästä runsauden sarvesta nimeltä Dark Passion Play. Täytyy taas kerran nostaa hattua Nightwishille siitä että ei ole pidättäydytty vain yhdessä genressä vaan on keitetty kokoon mahtava musiikillinen sillisalaatti. Tietynlainen aitous tässä musiikissa on, bändi sanoo että ottakaa tai jättäkää, eikä väkisellä yritetä miellyttää.
Yksittäisiä biisejä kuitenkin tullaan ruotimaan ihan ruotimisen ilosta. Omia suosikkejani ovat Sahara (Anetten spiikkaus:" on olemassa kolmenlaisia kuivia paikkoja, eli lompakko, suu ja vielä jokin muu", hah, no härskimmältä se kuulostaa englanniksi) ja 7 Days to the Wolves, ne ovat sillai heavyja.
En tajua miksi jotkut eivät pidä Cadence of Her Last Breath-laulusta, sehän rullaa niin mahtavasti ja laulu on siinä käsittämättömän hyvän kuuloista, kitarasoolo on veret pysäyttävä.Aluksi väistämättä tuli mieleen vertailu joihinkin muihin naissolisteihin/bändeihin, mutta se on tarpeetonta ja nykyisin ehtaa naittarikamaa.
Niin ja melkein samat sanat For the Heart I Once Had-biisistä, parilla eka kerralla olin että mitä helvettiä tämä katebush-iskelmä tässä tekee, jokunen kuuntelukerta meni ennen kuin se kolahti ja nyttemmin jollotan mukana ympäristön kauhuksi for the heaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaart i once had...
Whoever Brings the Night tuntuu toimivan livenä (youtubesta katsottuna)vielä paremmin kuin levyllä, ei ihan lemppareita, tätä biisiä pitää kuunnella kovalla volyymillä.
Näin on minustakin, just niin kuin kirjoitat. :) Samanlainen kokemus levystä.
Ekat suosikit olivat Sahara ja Meadows of Heaven, niihin rakastuin heti. Sitten kuulin Wolvesin ja Islanderin, ja vajosin polvilleni. For The Heart I Once Had oli eka kuuntelukerralla kyllä todellinen otsanrypistäjä, siis MIKÄ tämä oikein on?? Minusta se kuulosti joltain Yöltä, tai joka tapauksessa HYVIN HYVIN suomalaiselta heti eka tahdista asti. Sitten piti vain vetää henkeä, että no okei, tämähän on suomalainen bändi, ihan hyvä asia. :D Mutta viiden tai kymmenen kuuntelukerran jälkeen se oli aivan upea veto... Koirien suureksi riemuksi laulan sitä nykyään täysillä ajaessani autoa. Olisin kiitollinen jos ne edes ulvoisivat mukana, mutta ne ovat liian järkyttyneitä siihen...
Kappaleet joista en edelleenkään levyllä tykkää, ovat Master Passion Greed sekä tuo Whoever Brings The Night - joka on siis näköjään UPEA livenä!!! Ja kyllä niilläkin on kuitenkin paikkansa tuolla albumilla... tykkäsin kyllä yksittäisistä kappaleista, useimmista, mutta ne kaikki kuulostavat vielä niin paljon hienommilta kun ne ovat osa kokonaisuutta tuolla albumilla. Minäkään en ymmärrä miksi Cadencea pidetään "ylijäämäkamana", se on tosi jännä biisi ja minusta hienosti laulettu.
meinaat? :'D Tuomas on sanonut lapsuutensa olleen maanpäällinen taivas. Häntä ei ole koskaan kiusattu eikä mitään ja hän eli tavattoman onnellisen lapsuuden. (Meadows of Heavenhan kertoo juuri kaipuusta lapsuudenaikoihin)
Hän on sanonut, että kun hän on niin paljon saarnannut siitä viattomuuden säilyttämisestä, niin hän halusi nyt tehdä biisin sen kääntöpuolesta.
Mutta siinä olet todellakin oikeassa, että levyllä ei ole yhtään turhaa biisiä.
Niin tuo Master Passion Greed on erikoinen tapaus, kuvittelin aina etten tän kaltaista musaa sulattaisi, siis runttausta ja karjuntaa ja agressiota (olen oikeasti Leonard Cohenin ikiaikainen fani), mutta niin sitä nykyään moshataan (kai se on oikea termi), antaa palaa camoon´, Nightwishillä on tuo tavaramerkki melodisuus jopa kaikkein rankimmissa biiseissä ja aidosti vittuilua rakastavana henkilönä lyriikat ovat sattuvia.
Eva heti Master Passionin jälkeen on vielä sykähdyttävämpi kuin yksinään, näin sen täytyy olla.
mutta kokonaisuus tasaista huippu laatua alusta loppuun.
Levy on kokonaisuus ja siitä harvinainen noin massiiviseksi levyksi, että se on täyttä tavaraa kannesta kanteen.
Toki joitakin suosikkeja nousee, mutta tämäkin vaihtelee päivittäin. Vaikka minulla ei ole tällä hetkellä vielä kunnon soittovehkeitä sen soundimaailma on tässä genressä ennenkuulumaton. Vaikka siinä on niin huikea määrä tavaraa ääni on kirkas, raikas ja tukeva, puuroutumista ei esiinnyt julmemmissa kohdissakaan. Soittimet ovat älyttömän hyvin erillään ja kunnoin laitteilla voi kuunnella ikään jotain soitinta erikseen.
The Poet And The Pendulum
Ehdoton suosikki jonka teho/tenho ei lopu koskaan
Bye Bye Beautiful
Menee mutta ei suosikkiryhmässä
Amaranth
Menee mutta ei suosikkiryhmässä
Cadence Of Her Last Breath
Olen pitänyt alusta saakka
Master Passion Greed
Pidän biisistä ja sen sanomasta
Eva
Pidän edelleen se on niin hellyttävä
Sahara
Yksi suosikeistani siinä kaikki NW:n parhaat tavaramerkit
Whoever Brings The Night
Livenä parempi kun levynä
For The Heart I Once Had
Ovela biisi vaikuttaa iskelmältä mutta ei ole sitä
The Islander
Totta kai, hyvä veto Marcolta ja Tuomakselta
Last Of The Wilds
Yksi helmistä
7 Days To The Wolves
Juluma biisi kun mettäsusi, paranee koko ajan
Meadows Of Heaven
Jumalaton biisi ollakseen hengellinen, aivan pakahduttava rakenne.
Ainoa särö on se, että loppuvaiheessa Anette on liian yksin noin voimallisesti
laulavan kuoron kanssa…ei se ole tytön vika ainoastaan Mahalia Jackson olisi pärjännyt.
tarkoituksen tietää toisinaan vain nikkari itse.Melodisen elokuvallisen musiikin tekijänä Holopainen on huippu,Anettella on hieno ääni mutta sen sovittaminen vanhoihin biiseihin vaatii sekä solistilta että säveltäjältä melkoista kykyä yhdistellä asioita.DPP on valtava kokonaisuus,The poet and the pendulum Holopaisen paras NW:n historiassa,ei saanut epäonnistua,noin 300 raitaa
15 minuutin sisällä.
Minun mielestä kaikki kappaleet ovat mahtavia pieniä taideteoksia. Erityisesti pidän Meadows of heavenista ja The Islander, karvat nousee pystyyn kun kuuntelen iltaisin kynttilänvalossa...
tosiaan hyvä(tuomaksen lapsuuden biisi),gospelkuoro
anskun rinnalle oli hyvä keksintö ja tekee hienon vaikutuksen.kuulostaakin ihan siltä kuin biisi nousisi taivaaseen lopussa.
niin tekee.. Kyllä täytyy sanoa että on se Tuomas todella lahjakas.
-The Poet And The Pendulum
-Master Passion Greed
-Sahara
-Whoever Brings The Night
-Meadows Of Heaven
on ne muutkin hyviä mutta noita kuuntelen enemmän :>
Pientä analysointia...
The Poet And The Pendulum
Todella moniuloitteinen kappale, monia upeita kohtia
Bye Bye Beautiful
Eräs suosikeistani, pidän etenkin Marcon laulamasta kertosäkeestä
Amaranth
Hyvä perusbiisi
Cadence Of Her Last Breath
Aika mitäänsanomaton, ei kolahda minuun
Master Passion Greed
Ei ihan parhaimmistoa mutta ei huonokaan
Eva
Oikein kaunis ja rauhoittava
Sahara
Hyvä perusbiisi
Whoever Brings The Night
Tämä on suosikkini, herkullisen mahtipontinen, etenkin lopetus, Empun taidot näkyvillä, muistuttaa eräässä kohdassa vähän End of all hope -biisiä
For The Heart I Once Had
Ei ihan parhaimmistoa
The Islander
Ihan hieno piisu, erämaan tunnelmaa
Last Of The Wilds
Todellinen helmi, ihanan kansanomainen, kylmät väreet tulee, ainoa vaan että on joiltakin osin vähän kaaottinen
7 Days To The Wolves
Hyvä piisu, tuleekin ihan sudet mieleen
Meadows Of Heaven
Sanat on hienot