Hei!
Ovatko kaikki muut naiset tunteneet vauvakuumetta? Minä en koskaan ole. En pidä vauvoista, enkä pienistä lapsista, vaan mielestäni söpöimmät lapset ovat 4-6 -vuotiaita. En halua huutavaa, haisevaa ja työlästä vauvaa. En halua.
Silti minun pitäisi haluta vauvaa. Olen lapsensynnyttämisiässä, minulla on ihana mies josta tulisi mahtava isä. Olemme muuttaneet uuteen, isompaan, asuntoon. Olen valmistunut. Minulla on määräaikainen työ ja minut vakinaistetaan mitä ilmeisemmin vuodenvaihteessa.
En halua vauvaa! En ole koskaan ajatellut kuinka ihanaa olisi jos olisi oma vauva kun katselen esim. vauvanvaatteita tuttaville. Monet tuttavistani ei edes kestä nähdä pieniä sukkia ilman että alkavat pitämään pitkän puheen siitä, kuinka ihanat vauvat ovat ja kuinka paljon he tahtovat sellaisen. Yök.
Noh, ei kait tässä auta muu kuin kestää sen vauvavaiheen jotta saisi oman ihanan 4-vuotiaan taaperon. Toivottavasti aika menisi nopeasti...
Ovatko kaikki muut naiset tunteneet vauvakuumetta? Minä en koskaan ole. En pidä vauvoista, enkä pienistä lapsista, vaan mielestäni söpöimmät lapset ovat 4-6 -vuotiaita. En halua huutavaa, haisevaa ja työlästä vauvaa. En halua.
Silti minun pitäisi haluta vauvaa. Olen lapsensynnyttämisiässä, minulla on ihana mies josta tulisi mahtava isä. Olemme muuttaneet uuteen, isompaan, asuntoon. Olen valmistunut. Minulla on määräaikainen työ ja minut vakinaistetaan mitä ilmeisemmin vuodenvaihteessa.
En halua vauvaa! En ole koskaan ajatellut kuinka ihanaa olisi jos olisi oma vauva kun katselen esim. vauvanvaatteita tuttaville. Monet tuttavistani ei edes kestä nähdä pieniä sukkia ilman että alkavat pitämään pitkän puheen siitä, kuinka ihanat vauvat ovat ja kuinka paljon he tahtovat sellaisen. Yök.
Noh, ei kait tässä auta muu kuin kestää sen vauvavaiheen jotta saisi oman ihanan 4-vuotiaan taaperon. Toivottavasti aika menisi nopeasti...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla on ihan samanlaiset fiilikset. Tosin en ole vielä valmistunut, joten vauvan tulo ei muutenkaan olisi ajankohtaista... Myös minusta suloisimpia ovat ne vähän isommat lapset. Vauvojen lisäksi en kuitenkaan halua vaivoikseni myöskään murkkuikäistä. Sukulaiset jaksaa kysellä lisääntymisaikeista, vaikka olen kantani selkeästi ilmoittanut.
Tiedän, että miehestäni tulisi hyvä isä, mutta epäilen vahvasti, että minusta ei tulisi kovin kummoista äitiä, joten jos mieheni ei välttämättä lapsia halua, niin miksi eivät muut voi sitä hyväksyä??? En minäkään tuomitse kenenkään päätöstä hankkia lapsia.
Lastenvaatteita ostelen kyllä tutuille tenaville mielelläni ja ne ovat mielestäni todella suloisia, mutta lapsia kohtaan tunteeni eivät ole yhtä lämpimiä.
Tämä kommentti ei kuulu tähän keskusteluun, mutta ihmettelen myös, miksi koiria pidetään lasten korvikkeina? Me hankimme pari vuotta sitten koiran ja saimme kuulla kyllästymiseen asti niitä onkos vauvakuume? kommentteja. Ei kai kukaan täysijärkinen rinnasta koiraa ja vauvaa? Molemmista toki täytyy huolehtia, mutta mitä muuta yhteistä niillä on? Ei sitten mitään. Koirastani en luopuisi, mutta lasta en halua. Onko se niin vaikea käsittää?
Itse olen enemmän kissaihmisiä, mutta en halua kissaa asuntoon tai kaupunkiin. Mieheni on taas koiraihmisiä, joten olemme miettineet koiran hankkimista. Opiskeluaikoina se ei oikein ollut mahdollista epäsäännölisten aikataulujen takia, nyt kun molemmilla on joten kuten säännöllinen elämä niin koiran hankkiminen on ajankohtaisempaa. Haaveilen mäyräkoirasta :)
Olen kans kuullut tuon koira - vauvakuume -jutun, ja osittain ymmärrän sitä, osittain en. aivan kuten sanoit, koirasta pitää huolehtia, ja niin myös lapsesta. Toisalta koira pärjää jopa päivän yksi, vauva ei edes tuntia. Koirat ovat suloisia, vauvat ei. Siinä se suurin ero, minusta.
Onneksi vanhempani tai sukulaiset eivät kysele lapsentekoaikeista, hääaikeista senkin enemmän ;) Toisalta joistakin vauvoista ja lisääntymisestä kysyminen voi tuntua kiusalliselta, sillä ainahan valinta ei ole tietoinen. Jotkut kärsivät "oikeasti" lapsettomuudesta, minä taas nautin siitä ;)
Lasta kyllä haluan, mutten vauvaa! Lähinnä ällöttää kaikki vastasyntyneiden äidit ja sukulaiset jotka jaksavat lässyttää siitä vauvasta tuntitolkulla, ei se mikään ihmeellinen olio ole! Noh, ehkä nämäkin tunteet muuttuvat kun on oma nyytti sylissä. Ehkä jopa minusta tulee lässyttävä vauvarakastaja ;D
Kyllä sinusta tulee se lässyttävä vauvanrakastaja, kun saat oman vauvan. Puhun viiden lapsen kokemuksella. Mitään vauvakuumetta minullakaan ei ole koskaan ollut. Viimeksi kun sain äitiyspakkauksen, heitin sen nurkkaan, kun en kestänyt katsella vaatteita, mutta kummasti sitä vaan herkistyy, kun se vauva tuhisee sylissä. Ja oikeasti jo odotusaikana tekee kaikkensa, että vauvan on hyvä olla.
Vaikka itse olet vauvoihisi rakastunut, et voi olla varma, että muille kävisi samoin. Eivät kaikki vanhemmet pidä lapsistaan. Eihän sitä saa ääneen sanoa, mutta niin se nyt vaan on.
Kokevatko "vauvaihmiset" eri tavalla ajattelevat uhkana vai miksi kommentit ovat aina näitä "kyllä sinä muutut" tasoisia. Koittakaa nyt hyvät ihmiset tajuta, että eivät kaikki ihmiset halua (omia) lapsia. Ei se ole teiltä pois. Vai onko se kuitenkin kateus niitä kohtaan, jotka uskaltavat olla hankkimatta lapsia, mikä saa nuo kommentit aikaan.
Kuten jo aiemmin huomautin, en minäkään tuomitse teitä sen vuoksi, että haluatte lapsia, älkää tekään siis kiusatko minua.
Tässä kans ilmottautuu eräs yli kolmekymppinen joka ei ole KOSKAAN potenut mitään ällöä "vauvakuumetta" en ollenkaan usko koko ilmiöön, se on teeskentlyä.
Sydämeni sen sijaan pakahtuu, kun näen pikkuisia hauvoja tai kissoja. Alan heti lässyttää ja mieli tekee paijata. Vauvasta en ole tuntenut niin koskaan !!
Ja omituisin osuus tulee tässä...odotan syysvauvaa ja olen asiasta tietty innoissani ja rakastan jo nyt pientäni enemmän kuin mitään. Silti "kuumeilut" ja hörhöilyt eivät ole minuun iskeneet. Tulevana äitinä minua eivät kiinnosta vauvat yleensä, oma vain, ja sekin hillitysti ja hallitusti. Saas nähdä miten jutut muuttuu, kun masuasukas ON sylissäni...mutta kyllä minäkin olen allekirjoittanut tuon vauvaällötyksen monta vuotta. Aika aikaa kutakin...
olen aina arvostanut paljon enemmän heitä, jotka valitsevat lapsettomuuden. Minusta se on hienoa ! Ei kaikkien tarvitse todellakaan "lisääntyä ja täyttää maata". Itse nautin eniten lapsettomien ystävieni seurasta. Vauva- ja lapsijuttujahan pursuavat kaikki lehdet ja media. Vauvavaihteen saa helposti pääälle jos tahtoo !!
Mitenkäs minun jutustani sai sen käsityksen, että olen ketään tuomitsemassa tai kenellekään kateellinen? Tiedän vapaaehtoisesti lapsettomia pareja ja se on heidän valintansa enkä mene siitä sanomaan heille yhtään mitään. Jokainen tehköön, kuten tahtoo ja minä kunnioitan heidän valintojaan. Minä vain ajattelin, että kun kerran niistä taaperoista pidät, niin ei se ole mahdottomuus rakastua omaan vauvaasikaan.
Et liene siis omituinen, mutta herää kysymys, mitä teet lukemassa ja kirjoittamassa nimenomaan vauvakuume-palstalle? Mikset adoptoi 4-vuotiasta? Ja ikävä kyllä lapset eivät pysy sen ikäisinä vaan 4-vuotisuhmaa seuraa vielä rankempi 5-vuotisuhma johon verrattuna vauva-aika on unelmalomaa.