Moottorikelkan reki

Hei
Yksi mahdollisuus on katsoa mallia koiravaljakkorekiistä. Niissä on sidotut liitokset ja tarkoituksena on kestävyyden lisääminen, joustot maaston mukaan.
Toisaalta taas hevosrekiissä ei ollut mitään liikkuvia liitoksia. Ehkäpä ei tarvittu kun matkanteko oli senverran hidasta.

Löydäppä käsiisi vanha Kodin Taitokirja tai sen vanhempi versio Kodin Taitosanakirja, siinä muistelen aiheesta juttua olleen.
Kirjan voit tuurilla löytää kirjastosta tai antikvariaatista. Antikvariaattiin voi myös jättää tilauksen.

Isälläni oli joskus 30 - 40 luvulla painettu kirja " Maatilan veistotyöt ", sen on aika syönyt, siinäkin neuvottiin rekien ja suksien valmistus.

Joskus 40 vuotta sitten sain osallistua rekien korjaukseen.
Muistelen, että jalaskoivu veistettiin ensin muotoihinsa ja sen jälkeen haudottiin notkeaksi, taivutettiin paininpuussa, sidottiin ja kuivattiin.

Tuolloin hautominen saatettiin tehdä siten, että jalaspuun ympärille käärittiin vaateresuja/ olkia, jotka kasteltiin kiehuvalla vedellä... näin haudottiin ainakin puolikas tunti.

Hautominen saatettiin tehdä myös isossa leivinuunissa puun ollen vielä tuore.

Nykyisin tuo homma saattas hoitua putkella.
Putkeen tehdään pohja, se asetetaan 10 astetta vinoon, sinne tungetaan jalasaihio, sankollinen kiehuvaa vettä ja nestekaasutulella kuumennus pinnalta.

Jalas tietenkin valmistetaan hyvälaatuisesta oksattomasta kangaskoivusta, samoin kaplaat ja tukirevat, pankko voi olla jo vaikka mäntyä.

Työreessä / liistereessä ei pankkoa ole vaan kaplaat yhditettiin pajuilla, jotka sidottiin / käärittiin määrätyn kaavan mukaan.
Jossain päin suomea pajutus tehtiin kuusipunoksella.

Yleensä taloissa valmistettiin reenjalaksia tulevia tarpeita varten varalle, kaplas ja pankkopuut oli kuivumassa liiterin orrella.

Googletappa ... liistereki ... pankkoreki... työreki..tukkireki..kirkkoreki..

Rovaniemen maalaiskunnassa on Metsämuseo, siellä voit käydä valokuvaamassa rekijuttuja.
Tietenkin maakunta ja kotiseutumuseoissakin on.

Mitta ja kamera mukaan..

Enpä osaa sanoa mistä tietoa löytyisi. Ehkä maaseudulta vanhoja miehiä jututtamalla. Mutta eiköhän vanhoja rekiä tutkimalla aika hyvin pääse rakenteista perille. Siis ihan normaalikokoinen parireki, kuten hevosmiehillä ennen? Valmiita tukkirekiä on varmaan myytävänä paljonkin, itsellänikin oli vielä jokunen vuosi sitten. Materiaali koivu ja paju. Jalasten taivuttamiseen tarvittaneen puusta/vanerista tehtävä vankka malline. Vedellä lämmittämistä/hautomista uskoisin tarvittavan aika paljon. Mutta jos ei täysjäreä reki, luulisi tuon kosteana varovasti vääntäen onnistuvan. Apuvälineitä tuohon nykyisin helposti saataville, esim. kuormaliinat. Raudoittamiseen kyläseppä pitäisi jostakin löytää. Raudoitettu reki on kestävä kuin mikä, siinähän on eräänlainen komposiittirakenne! Jostakin luin, että vastaavanlujuinen teräsrakenne painaisi julmetusti, eikä siis käytännössä toimisi. - Vaikka työkalut ym. välineet ovat nykyisin hyviä, harvalla riittää intoa tuollaisen rakentamiseen. Mutta onnea matkaan!

Kun isä aikoinaa teki rekiä, pyörin siinä mukana ja muistan kyllä aika tarkkaan miten se tapahtuu; tietenkin pienempiä erilaisiin puun oikkuihin liittyviä niksejä lukuunottamatta. Seikkaperäisetä ohjeesta tulisi kovin pitkä, joten laitan tähän vain vaiheiden jalaksen taivutukseen liittyviä otsikoita. Apuvälineitä (paininpuu, haudontaputki ym työkaluja) tarvitaan koko liuta.
- tarkoitukseen sopivan koivun valinta
- esityöstö taivutettavalle osalle, Työvaroja 5...10 mm joka puolelle. Koska taivutus saattaa epäonnistua, muilta osin ei kannata työstää ennen taivutusta kovinkaan paljon
- Sisäkurvin puolelle sahataan poikittaisia n5mm syviä uria.
- haudonta useita tunteja
- taivutus
- kuivatus erittäin kuivaksi
- työstäminen valmiiksi

Tässä aluksi
Moi

Löytyy piirustuksia. Tuossa linkki
http://www.eahma.fi/Reet1.htm

Piirustukset on vapaasti käytettävissä.

Esko Norvapalo

Reen jalakset oksattomasta koivun tyvipölkystä, jonka on oltava kuivaa . Etureen jalas mitoiltaan 150xväh.75 x 2200 lev.x kork.x pituus, ja vestetään hiukan jalkavaksi, mitoiltaan esim. 1500 kantava osa ja sepiä varten on jätettävä tuo 700 ( mitat millejä) pankko kiinnitetään niin että kantaa jää 5-600 loput etupuolelle Karkea veistäminen niin että pankon koohdalle jää tuo 75 ja siitä ohenee eteen ja taakse n. 25 mm sevin taivutus paininpuun päälle,Lopuksi höylätään lopullisiin mittoihin. Mistä sepi lähtee jalas haudutetaan tavalla tai toisella, itse taiivutan niin että tulet ison muuripadan alle vesi kiehumaan ja kärki pataan, ja antaa olla kiehuvassa vedessä n. tunnin jonka jälkeen kastellet reilusti rättiä kiehuvassa vedessä, käärit taivutettavan osa siihen ja panet vielä tunniksi juuri kuumaksi lämmitettyyn leivin uuniin ja sitteen painin puun päälle.Ennen sidottiin vitaksella mutta nyt on käytettävissä puristimia. Käärki kiinni ja sitten vaan painetaan. (Jokaisesta vanhasta hevosmiehen talosta löytyy tuo juurakosta tehty painin puu)
varsinkin rekiä tehneiltä.Kun on painnettu sepi hiukan oikiaa mutta esim kierretangolla voi vetää sen oikeaan muotoon. Ja ei muuta kuin reen tekoon En ole kateellinen vaikka muutkin opettelee tekemään oikeat puureet. Ter. hunajatuvan Väiski