Sain toissapäivänä tietää että rinnassani oleva kyhmy on muuttunut ja siitä löytyi syöpä,täytyy sanoa että olo on ollut tässä sellainen kuin olisi matto jalkojen alta vedetty.
Ajatuksissa velloo tuhat kysymystä, yöllä kun heräsin asia alkoi pyöriä heti ajatuksissa.
Löysin tämän keskustelupalstan ja ajattelin että täältä saattaisin löytää kohtalotovereita jotka toivottavasti avartaa minulle mitä tulossa on.
En oikein vielä ole itse pystynyt jäsentämään mitkä kysymykset ovat päällimmäisenä,
mutta nyt kuitenkin odotan kutsua kirurgin konsultaatioon ja leikkaus kutsuun, en tiedä miten pitkä odotus on, lääkäri puhui viikosta tai parista, mutta hoitajien lakon uhkakin on yllä.
Miten pitkäksi mahtaa ensimmainen sairaala jakso venyä, kertokaa hyvät ihmiset?
Entä leikkauksen jälkeen , jos ja kun muihin hoitoihin päädytään , miten pitkiä sairaalajaksoja on odotettavissa.
Rehellisesti sanottuna mua pelottaa . pelottaa niin pirusti.
Aloitan näillä kysymyksillä ja niittä varmasti riittää, kiitän jo etukäteen jos vaan joku jaksaa vastailla.
Ajatuksissa velloo tuhat kysymystä, yöllä kun heräsin asia alkoi pyöriä heti ajatuksissa.
Löysin tämän keskustelupalstan ja ajattelin että täältä saattaisin löytää kohtalotovereita jotka toivottavasti avartaa minulle mitä tulossa on.
En oikein vielä ole itse pystynyt jäsentämään mitkä kysymykset ovat päällimmäisenä,
mutta nyt kuitenkin odotan kutsua kirurgin konsultaatioon ja leikkaus kutsuun, en tiedä miten pitkä odotus on, lääkäri puhui viikosta tai parista, mutta hoitajien lakon uhkakin on yllä.
Miten pitkäksi mahtaa ensimmainen sairaala jakso venyä, kertokaa hyvät ihmiset?
Entä leikkauksen jälkeen , jos ja kun muihin hoitoihin päädytään , miten pitkiä sairaalajaksoja on odotettavissa.
Rehellisesti sanottuna mua pelottaa . pelottaa niin pirusti.
Aloitan näillä kysymyksillä ja niittä varmasti riittää, kiitän jo etukäteen jos vaan joku jaksaa vastailla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Elät kyllä juuri kamalinta vaihetta, tai ainakin minä koin niin. Sitten kun leikkaus on tehty ja hoidot alkavat, tulee jotenkin helpottunut olo, kaikesta kauheudesta huolimatta. Usko tai älä.
Minulle tehtiin osapoisto, jouduin olemaan sairaalassa kyllä tiistaista sunnuntaihin. Ilmeisesti useimmat eivät ole niin kauaa.
Sytostaatit annetaan 3 viikon välein poliklinikalla, tiputuksen jälkeen pääsee kotiin. Kaikki eivät niitäkään saa (tarvitse).
Muista vaan, että jokainen syöpä/hoito ja ihminen on yksilöllinen juttunsa.
Saat varmaan täältäkin vastauksia, mutta jos haluat meilata, meilini on [email protected].
Olen töissä mutta halusin jotenkin rauhoittaa sinua, muistaen mikä pakokauhu itselläni oli tuolloin.
Tässä pari linkkiä, joilta saat myös vertaistukea, varsinkin cancerin sivulla keskustelu on vilkasta:
http://www.rintasyopayhdistys.fi
http://www.cancer.fi/keskustelut/
vaikka ikävissä merkeissä.Leikkauksen jälkeen
helpottaa,kun saa tietoja syövästään.Minulla oli
kokopoisto 2 päivää olin sairaalassa.Sytostaatteja tuli 6 tiputusta kolmen viikon välein,ja 25 kertaa
sädehoitoa.Hoidot kyllä räätälöidään jokaiselle erikseen.Lohduttaa ehkä,kun tietää että leikkauksen
jälkeen helpottaa.
Kiitos , odottaminen ja epätietoisuus se tässävaiheessa kai pahinta on.
Minulla tämä patti löytyi ekakerran noin kolme vuotta sitten mammografiassa, silloin todettiin sidekudoskasvaimeksi joka ei aiheuta toimenpiteisiin.
Seuraava mammografia oli tammikuussa -06, mutta olen tietenkin koko ajan seurannut tätä pattiani ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana minusta se alkoi suurentua ja muuttua joten hakeuduin oma-aloitteisesti mammografiaan, otettiin sitten ultra ja paksuneulanäyte , tuloksen sain siis toissapäivänä.... rintasyöpä.
Lääkäri mainitsi kahden senttimetrin koosta, en tiedä onko huono asia vai ei , ei sitä minulle valaissut. Kuitenkin ymmärsin että kainaloissa ei näkynyt mitään, enkä ole itsekkään mitään tuntenut.
Entä kipu , kipuilu rinnassa onko se huono vai hyvä, jostain olen lukenut että aristavat kyhmyt eivät olisi kaikkein pahimman laatuisia.
Olen käyttänyt hormoonikorvaushoitoa kolme vuotta vaihdevuosivaivoihin (ikä 53v). Toissapäivänä heitin ne heti roskiin , en tiedä toiminko siinäkään oikein vai olisiko pitänyt odottaa lääkärin kommenttia.
Onnistuuko työssäkäynti samanaikaisesti säde tai sytostaatti hoitojen aikana ,vai viekö ne voimat niin että työssä olo ei onnistu , kertokaa kokemuksesta.
On kuitenkin lohdullista ajatella ,että hoitokeinot ovat tänäpäivänä hyvät ja suurin osa sairastuneista paranee.
2 ja puoli cm. kasvain,ja levinnyt kahteen imusolmukkeeseen.
Hormoonikorvaukset heittäisin roskiin.
Jotku jaksavat käydä töissä.Sytostaatitkin
toisille eivät paljoa aiheuta sivuoireita,
ja toiset saavat kaikenlaisia oireita.
Sädehoidot ovat helpot kestävät jotain 5 min.
kerrallaan eivätkä tunnu millekkään.
Säteiden loputtua iho voi olla hellänä.
Sairaslomaa saa koko ajaksi,jos tarvitsee.
Onneksi suurinosa sairastuneista paranee:)
...mutta onneksi leikkauksen jälkeen helpottaa. Saat paljon tietoa tulevista hoidoista ja huomaat että ei tässä nyt olekaan mikään äkkikuolema edessä.
2 cm on suht hyvä koko ellei kainaloissa ole mitään mainittavaa: todennäköisesti paranet täysin. Kivulla ei tietääkseni ole mitään merkitystä vaan se riippuu patin sijainnista.
Hormonit pois, ihan oikein.
Minä kävin kyllä töissä sädehoitojen aikana, ne ei aiheuta mitään kummoisia oireita muuten kuin paikallisesti. Sen sijaan sytot veti ihan vuodepotilaaksi.
Jos kainalot ovat puhtaat, et välttämättä edes sytoja saa.
Alku ja ensishokki on pahinta: kyllä se elämä siitä kirkastuu!
Kiitos kun jaksatte rohkaista, tuntuu heti hieman paremmalta.
Yritän tässä nyt jatkoa odotella rauhassa ja olen varmasti tällä palstalla mukana jatkossakin , kerron ja palaan kun tiedän enemmän tai kun joku asia alkaa mieltä poltella.
Yritä saada ajatuksesi jotenkin järjestykseen ensijärkytykseltä.
Vuosi sitten minulla oli sama tilanne, eri syöpä kylläkin.
Se voi olla vielä niin alkuvaiheessa että selviät melko kevyillä hoitomuodoilla. Toivotaan ainakin niin.
Ymmärrän että olet aivan paniikissa, mutta me täällä olemme sinun tukenasi, joten kirjoita vaan kun "ahistaa".
Noin vuosi sitten tarkemmin marraskuussa todettiin mulla rintasyöpä. Siitä se rumba alkoi.
Talvi oli raskas sytotaattihoitoineen, ensin tietysti leikkaus tammikuun alussa. Sädehoidot meni kivuttomasti, mitä nyt iho oireili hoitojen
jälkeen. Kyllä sinäkin täsätä selviät. Rankkaa on mutta hyvin yksilöllistä. Voimia sinulle kestää
tämä rumba. Mulla alkaa jo kohta olla aika heittää
peruukki hiiteen. Kaikkein ihaninta on kuitenkin olla elossa ja töissä ja viettää normaalia elämää.
Joulukuussa eka tarkastus. Vähän tietysti jännittää ja pelottaa.
Ymmärrän hyvin että pelottaa.
Mitenhän minusta kuitenkin tuntuu, että tarkastuksen jälkeen olet
Iloinen kuin talitiainen toukokuussa.