Miten Äiti jaksaa??? Minulla on 4 lasta, 2 murkkuikäistä ja 2 uhmaikäistä.
Koululaiset tulee koulusta ja heti saa kuulla jos ei ole jogurttia, miksi ei ole muroja, mitä ruokaa teet tänään, yök ei olekaan nälkä. Päivästä toiseen tätä samaa, teet ruokaa,pyykkäät, käyt ruokakaupassa,kuuntelet lasten huolia ja yrität auttaa.
Mies tulee töistä kotiin ja jos hänellä huono päivä töissä, yrität tukea ja auttaa. Mies sanoo et sä voi auttaa.
No haet lapsia kerhosta ja illalla viet harrastuksiin. Taas teet iltapalaa ja peset lapset,luet sadut, laitat nukkumaan.
Väsyttää. No sängyssä on harrastettava seksiä, vaikka ei vittu vois vähempää kiinnostaa. Mutta mies haluaa, ja jos se olis sitte paremmalla tuulella huomenna. Ja kun kello soi 6.30 tämä kaikki alkaa taas alusta.
Milloin Äiti saa olla väsynyt, itkeä ja kuka häntä tukee? Onko kellään samanlaista??? Kiitos.
Koululaiset tulee koulusta ja heti saa kuulla jos ei ole jogurttia, miksi ei ole muroja, mitä ruokaa teet tänään, yök ei olekaan nälkä. Päivästä toiseen tätä samaa, teet ruokaa,pyykkäät, käyt ruokakaupassa,kuuntelet lasten huolia ja yrität auttaa.
Mies tulee töistä kotiin ja jos hänellä huono päivä töissä, yrität tukea ja auttaa. Mies sanoo et sä voi auttaa.
No haet lapsia kerhosta ja illalla viet harrastuksiin. Taas teet iltapalaa ja peset lapset,luet sadut, laitat nukkumaan.
Väsyttää. No sängyssä on harrastettava seksiä, vaikka ei vittu vois vähempää kiinnostaa. Mutta mies haluaa, ja jos se olis sitte paremmalla tuulella huomenna. Ja kun kello soi 6.30 tämä kaikki alkaa taas alusta.
Milloin Äiti saa olla väsynyt, itkeä ja kuka häntä tukee? Onko kellään samanlaista??? Kiitos.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eikös se mies sitä varten ole että keskustelee
ja hoitaa kanssa kotihommia jotta taas seksi maistuu kummallekkin . Kyllä perheessä asiat yhdessä kuuluu hoitaa toisiaaan tukien ja auttaen .Eikös se avioliitto ole yhteinen homma.
Taidat olla kyllästynyt kotonaoloon. Nyt kiirenvilkkaa työelämään, niin saat muutakin ajateltavaa, kuin oman perheen asiat. Lapsille on tänä päivänä hyviä hoitopaikkoja. En ymmärrä, mitä rankkaa sinun elämässäsi on? Sinullahan on kaikki hyvin - itse vain et ole tyytyväinen.
Tuo lienee sitä ihanaa perhe-elämää joka monille on elämäntehtävä ja toiveiden täyttymys.
No ehkä se 15 vuoden, lasten kotoa muuton ja avioeron jälkeen se nautittava elämäkin alkaa, näin on ainakin monille käynyt.
..vaan yleensä kaikkien ihmisten rankka elämä.
Saat myöntää itsellesi että olet väsynyt, kyllästynyt kaikkeen...ja kun sen asian myöntää..ja kertoo sen miehelle ääneen...alkaa siitä tunteesta ylösnouseminen.
Minua on auttanut ulos lähteminen. Vaikka väkisin lenkille...sateeseen ja tuuleen. Sieltä saa voimaa ja sisua lähteä yrittämään jotain muuta, mikä kiinnostaa.Pitäisi vain löytää sellainen asia, joka kiinnostaa ja vie ajatukset kauas, kauas. Lue vaikka rakkausromaaneja! :)
...äitinä olet oivaltanut kuinka tärkeä tehtävä sinulla on...mutta kaikkeen sinun ei tarvitse revetä...ei todellakaan...saat olla myös itsekäs..terveellä tavalla....se kuuluu itsesuojeluvaistoon...
...kerää voimia! nuku! syö hyvin! naura! hulluttele! :)
arvokasta kohtelua perheessään. Olen samaa mieltä kommentoijan kanssa. Et varmastikaan ole ainoa ja olen saanut seurata vastaavia tarinoita tuttavapiirissäni. Ilmeisesti jollakin tavoin yleinen ilmapiiri ruokkii jo liiallistakin lasten paapomista, kaikessa ja kaikkialla huomioonottamista, vanhempien loputonta jaksamista, kuuntelemista, paneutumista, länäoloa jne jne. Usein tämä toimii mutta syntyy myös tilanteita jossa lapset alkavat sanella tahdin.
Nyt kannattaisi kääntää kurssia, sillä tuttavapiirin kokemuksiin perustuen saattaa edessä olla tilanteet, jossa teidät esim. 'pakotetaan' lasten (ehkä jo liiankin hienojen ensiasuntojen) takaajiksi. Tuttavat ovat "joutuneet" laittamaan näihin takauspapereihin nimensä ja kokevat sen todella stressaavaksi. Tiedämme kyllä että lasten maksukyvyn syystä tai toisesta heikennettyä, löytää pankki takaajat salamannopeasti.
Äidin rooli.. Meillä ei murrosi-ikäiset äidelleen tuollalailla marise. Jää välipala syömattä ja netit surffailematta, jos tulee noin negatiivista kommenttia. "Voinko auttaa?" on se hyväksytty tapa tulla keittiöön, kun äiti on siellä. Jos saat lasten käytöksen kuriin, niin helpottaa jo hieman. Sitäpaitsi murrosikäisten kuluu auttaa kotona. Jaa tehtäviä etenkin viikonloppuna.
Jos miehesi ei sinua kuuntele, niin sinulta puuttuu paljon parisuhteessa. Ja kovin yksinäiseksi jäät. Ainoa tapa yrittää saada miehesi kuuntelemaan on tietenkin puhua ja jälleen taas yrittää puhua - menestystä ei tietenkään voi taata.... Voimia
vain tyydyttääkseen muiden tarpeita. Äidin kuuluu olla perheenjäsen, ei vain kokki, pyykkäri ja auliisti antava panopuu (anteeksi karkea ilmaisu, mutta "No sängyssä on harrastettava seksiä, vaikka ei vittu vois vähempää kiinnostaa. Mutta mies haluaa, ja jos se olis sitte paremmalla tuulella huomenna." antaa ymmärtää, että yrität suostumuksellasi ostaa miehelle paremman mielen omien voimavarojesi ja itsekunnioituksesi kustannuksella).
Murkut osaavat käydä itsekin kaupassa; aamulla kauppalista kouluun mukaan -> kotimatkalla kauppakäynti (siis ainakin ne riitaa aiheuttavat jogurtit jne. kohtuudella kannettavat). Silloin välipalaa on varmasti ja yksi vikinänaihe vähemmän.
Ruokalistan suunnittelu kannattaa: Jokainen saa valita yhden herkkuruokansa seuraavalle viikolle. Marina vähenee puoleen.
Miehen kiukuttelu onkin hankalampaa: jos sanoo, että sinä et voi auttaa, niin tuskin se pakkopullaseksikään oikeasti helpottaa. Sinun halustasi lähtevällä seksillä voisi olla toinen vaikutus, mutta tuollaisissa olosuhteissa aidon halun syntymiselle ei ole mahdollisuuksia. Mikä voisi auttaa miehen pahaan oloon? Se ei selviä ilman hänen omaa pohdiskeluaan tilanteesta. Kysy ja vaadi vastauksia. Mikäli hän ei osaa sanoa, niin ammattiauttaja voi helpottaa ratkaisussa.
Sinä tarvitset lepoa, kunnioitusta ja omaa aikaa (ihan mitä tahansa, mistä nautit ja miten rentoudut eli se voi olla vaikka lenkkeilyä, lukemista, telkkarin tuijotusta, käsitöitä, leipomista, pienimpien kanssa leikkimistä, isompien kanssa uimahallikäynti jne. kunhan se tuntuu hyvältä ja rentouttavalta.). Levänneenä ja kunnioitusta saaneena voit arvostaa myös itseäsi. Jos sinulla ei ole itsearvostusta et myöskään tiedosta halujasi ja tarpeitasi. Tässä ovat avainasemassa muut perheenjäsenet: mikäli sinua vain lytätään henkisesti ja fyysisesti, niin olet lytyssä; tahdoton rätti, joka vain palvelee pakosta muita.
Muutokset tapahtuvat pienin askelin, joihin on koko perheen osallistuttava (taitojensa mukaan). Saisitpa voimaa näyttää perheellesi, että myös sinä olet perheenjäsen, itseasiassa avainjäsen. Jos sinun voimasi loppuvat, kaatuu koko perheen arki. Tämän seikan ymmärtäminen (myös miehesi pitäisitämä sisäistää) on sujuvan ja onnellisen arjen edellytys.
Yritän toteuttaa neuvojasi, kiitos niistä. Mä vihaan ruokakaupassa käyntiä. Voihan sinne lapsetkin laittaa menemään,onhan ne välillä hakeneetkin jotain pientä, mutta toisun ohje oli hyvä, kiitos.
Olen yrittänyt löytää töitä, muttakun pikkukaupungissa niitä ei ole pahemmin. Kyllä tää tästä kun saa jotain muutakin elämäänsä.
olen itse aika ronkeli syöjä eli syön mieluummin sellaista mistä pidän ja nälkään sitten kaikkea kelvollista ravintoa. Aamull avarsinkaan ei mikään maita joten sen on oltava hyvää että saa houkutella itsensä syömään. No, lapset on ihan samanlaisia ja miksei kun iskäkin on ihan onneton aamusyöppö..
Meillä onkin sitten itselleni tiettyä leipää tai jugurttia, miehelle pullaa tai pasteijaa, lapsilla vanukasta ja mysliä, muroa sun muuta kulloisenkin mieltymyksen mukaan. Ainoa ongelma asiassa on kun ne ei aina muista sanoa muuttuvasta mausta ja sitten paketteja kertyy laatikkoon seisomaan. Onneksi niissä on pitkät myyntiajat ja uusi käyttökausi yleensä pelastaa ne koiranruuaksi joutumiselta.
Koulun jälkeen välipalaksi on ainakin kolmea leipää ja näkkäriä tai hapankorppua. Lisäksi on usein eilistä ruokaa jämät ja einespitsaa ja hampurilaista sekä hedelmiä. Ikinä ei tarvitse olla nälissään kun siis kaapille menee. Mielestäni kunnon välipala on oikeastaan kaikkien etu sillä lapsi jaksaa sen jälkeen tehdä läksyt ja odottaa kunnon aterian aikaa eikä puppaa mahaa täyteen ihan turhaa pöperöä.
Meillä on nälkä kun on ruoka pöydässä. Tosin se on monasti aika myöhään jotta kaikki on jo kotosalla joten tuon edellisen avulla se nälkä todella on. Meillä ei tehdä ruoka ajosta tiedetään että siitä ei pidetä tai jo joku ei siitä oikeasti tykkää niin sille varataan jotain muuta aiemmin jo tai sitten tehdään helppo muunnelma. Joku saa ronkkia papuja tms. pois jos ei tykkää ja se on sen ongelma. Meillä ei ruuasta sanota yök tai että siitä ei tykätä jos ei se satu olemaan päivän suosikki.
Itse huomaa että urautuu tekemään samoja ruokia ja sitten taas vaihdetaan vähän listaa ja kotvan kuluttu atulee taas samat kierrossa koko ajan vaihe eteen. Lasten toiveruokia tehdään mahdollisuukisen mukaan ja silloin onkin onni ylimmillään. Ja kun suurin osa mukuloista tykkää aika samoista ruuista jotka on niitä peruskotiruokia niin ei sekään ole ongelma.
Meilläkin mies tulee töistä ja on ihan tukka täynnä aina välillä. Kuuntelet siinä sitten ja jaat murheen. Kuppi kahvia auttaa asiaan kummasti ja elämä jatkuu taas. Jostain syystä itse kerron yleensä mukavia päivän sattumuksia ennemmin kuin huonoja vaikka pakkohan se välillä on kiukkukin purkaa pois.
Jos seksi ei kiinnosta ja se on surkeaa niin kannatta amietiä pitääkö sitä miestä todella miellyttää vai pitäisikö tehdä jotain? Entisestäänhän se masentuu jos tajuaa että saa lohtulooraa!
Sulla puuttui tuosta päivästä se oma työ ja sen murheet. Ja kun sielläkin on ihmisiä joilla on murheita ja harmeja ja sielläkin tehdään ruokaa ja monta amuutakin asiaa. Siellä kiukutellaan kun ei halua eikä huvita jne..
Äiti saa olla väsynyt siinä kuin muutkin ja silloin haetaan noutopitsaa tai mäkkäriruokaa, valmistetaan eineksiä jne kun ei huvita kokata tai sitten joku muu tekee vuorollaan sen ruuan, nälkääkään ne ei suostu näkemään jos ruokaa on kaapissa. Omaa aika asaa ja pystyy ottamaan jos tahtoo, siihen on vain opeteltava. Eikä sitä oma aaika atarvitse viikkokaupalla vaan aina tarpeen mukaan hetki silloin, toinen tällöin. Meillä kaikki tajuaa milloin äitiä ei häiritä tyhjänpäiväisellä vaan annetaan sen olla, ne on opetettu siihen aikanaan työllä ja vaivalla. Aika pettämätön merkki on äiti, muki ja jotain lukemista..
Puolisot on sitä varten että ne jaka asen vastuun perheestä ja lapsista ja tukee toisiaan a jos se ei toimi niin.. Toisaalta ei sen miehen kai tarvitse tulla ja kysyä mikä painaa tms vaan sille voi sanoa suoraankin, se toimii paljon tehokkaammin! Eli jos sitä apua ja tukea ei saa niin se pitää ottaa ja vaatia. Turha sitä on yksinhuoltajana olla ja piikana taloudessa jossa on kaksi aikuista ihmistä täydellä järjellä varustettuna!
Oikeastaan kaiken pointti on se että paljon voi omalla asenteellaan vaikuttaa asioihin. Jos ostaisin vain yksiä muroja olisi meillä kamala nurina ja onnettomia ihmisiä jotk anälkäisinä viettää aamupäivän koulussa. Pienellä vaivalla kaikki on tyytyväisiä. Iltapäivällä keittiön pöydän ääressä puhutaan huolet j amurheet ja sitten nollataan tilanne eikä jäädä siihen rypemään. Jos mättää pahemmin ja pitkään niin sitten asioille on tehtävä jotain isompaa!
Elämäänsä kun kukin voi vaikuttaa lopult aaika kamalan paljon ja vain ne tietyt asiat on mitä on ja tulee niinkuin tulee. Jos tahtoo olla sylkykuppi niin kyllä sylkijää riittää, sama pätee kynnysmattoon - ei pyyhittävät jalat ikinä ovella lopu! Silti ei tarvitse olla itsekäs ja omaa etuaan ajava. Oman itsen ja tekemisen arvostus on se eka johon pitää panostaa ja sitten voi miettiä asioita toistenkin vinkkelistä...
Niin ja lapset taas on aika pitkälle juuri vanhempiensa luomuksia monilta tavoiltaan...
Nyt elämä kuntoon ja arki luistamaan nainen ja aurinkokin alkaa paistaa!
Kiitos vinkeistä, annoit ajattelemisen aihetta...
Oli kolme murkkua ja pari lasta päivähoidossa,mutta ei kyllä ollut miestä apuna eikä kai rasituksenakaan sitten.Joskus oikein nauratti jälkeenpäin,kun murkuilta tuli kommenttia tyhmyydestä,vanhanaikaisuudesta,mitään ymmärtämättömyydestä.Kun menin pieniä hakemaan hoidosta,juoksivat vastaan huutaen "äiti on enkeli".Kun vuodet on kuluneet,entiset murkut on aikuisia mukavia ihmisiä omine perheineen ja nyt ne entiset pienet lapset,nykyiset murkut jatkavat perinnettä siitä,miten typerä,vanhanaikainen,mitään nuorten asioista ymmärtämätön vanhempi olen.Voimaa sain niistä hyvistä asioista ja kaikista elämän pienistä iloista,joita kuitenkin siihen arkeen kuuluu,jos vain osaa tarpeeksi tarkasti katsoa.Yritä löytää itselle pientä hengähdystaukoa jotenkin ja aktiivinen korvien sulkeminenkin auttaa joskus(sen taidon olen vuosien mittaan oppinut).