Minä annan rakkaani mennä ulos poikien kanssa. Firman juhlat yms hyväksyn mukisematta. Samoin urheiluharrastukset. En istu kotona miettimässä mitä hän juuri nyt tekee ja onko ehkä jotain "sutinaa". Tämä ei ole minulle mikään ongelma, mutta kun eräässä tietyssä seurassa ollessamme mies tuijottaa ja vilkuilee erästä naista herkeämättä vaikka istun hänen vieressä. Hän myös "häipyy" tämän naisen kanssa röökille, minua mukaan pyytämättä useamman kerran illan aikana. No kyllä siinä alkaa epäillä että onko mies mun kanssa vain koska tämä toinen ei ole ns. saatavilla. Olenko siis aivan hullu jos haluan, että kun olemme yhdessä illanvietoissa, ravintolassa yms niin minua tulee kohdella rakastavasti ja huomaavaisesti ja selkeästi hänen kumppaninaan. Vai olenko vaan sairas jotenkin? En tiedä miksi ja miten mutta vaistoan että heidän välillään on jotain. Edellisen kerran kun kohtasimme mies otti kännykällä kuvan tästä naisesta, ihan tosta vaan. Miksihän?
Sanoohan tuo rakastavansa, mutta mikä lie totuus. Minä kun haluan olla hänen elämänsä kaunein ja rakkain ja tuntuu siltä että en ole siinä asemassa ja se on minulle sietämätöntä.
Sanoohan tuo rakastavansa, mutta mikä lie totuus. Minä kun haluan olla hänen elämänsä kaunein ja rakkain ja tuntuu siltä että en ole siinä asemassa ja se on minulle sietämätöntä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielestäni et liioittele, etkä ole liian mustasukkainen.
Aika loukkaavalta tuo miehesi toiminta tuntuu tämän naisen suhteen. Kun kerta menette yhdessä viettämään iltaa, tulee toisen vähintään pyytää mukaan röökille yms. eikä "livahtaa" vaivihkaa... Toki voi seurustella muidenkin ihmisten kanssa, mutta ei niin, että se toista loukkaa.
Mitä ilmeisemmin miehesi on kiinnostunut naisesta jos tuo mitä kirjoitit pitää paikkaansa. Vaikea näin ulkopuolisena on tilannetta arvioida kun en teitä tunne, mutta jos tilanne olisi itselläni sama, en sietäisi kovinkaan moneen otteeseen ottamatta asiaa puheeksi. Miksi kärsiä jostain joka tuntuu liian pahalta?
"Valitettavan" usein vaisto on oikeassa - eikä se omalla kohdallani ainakaan tarkoita sairasta mustasukkaisuutta. Viestistäsi ei saa kuvaa että sinäkään olisit sairaalloisen mustasukkainen.
Ainoa mitä voit mielestäni tehdä on ottaa asia puheeksi miehesi kanssa ja tarkkailla miten hän reagoi ja mitä hänen vastauksensa sinulle kertoo - elekieltä unohtamatta.
En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta toisaalta tälläiselle käytökselle ei ole iän kanssa mitään tekemistä. Todellakin jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, niin luulisi siinä sitten ottavan myös toisen huomioon. Jos parina mennään ulos, niin siellä myös käyttäydytään parina. Tietääkseni kaksi vastuuntuntoista aikuista, jotka rakastavat toisiaan ottavat toisen huomioon tilanteessa kuin tilanteessa. Kannattaa miettiä onko sinula vastaanvanlaisia kokemuksia aiemmin, onko ehkä silloin häirinnyt samat asiat. Eli niin sanotusti eletystä elämästä jäänyt jotain käsittelemättömiä asioita. Mut suosittelen puhumaan asioista, ettei jää hiertään.
Itsellä on vähän samanlaisia kokemuksia nykyisestä suhteesta, eli aiemmin ei ole tarvinut miettiä aiempien kumppanien käytöstä. Suurimmaksi osaksi tähän käytökseen liittyy vahvasti aina alkoholi. Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että jos tämmöiset asiat tulevat päivittäin mieleen, keskustelut ei auta. Asiat häiritsevä keskittymistä ja asioihin tarttumista, niin onko ehkä sittenkin parempi olla yksin ja löytää se ihminen joka täyttää ne odotukset mitä vaadit suhteelta. Tsemppiä sinne ja toivottavasti asiat alkavat mennä parempaan suuntaan!!!
En haluais masentaa, mutta aika selvästi näyttää miestäsi kiinnostavan tuo toinen nainen :(
Mikä ihme ihmisiä vaivaa... Minun(kin) poikaystäväni haluaa AINA väkisin viikonloppuisin baariin, aina sieltä löytyy se eräs tietty muitsukka. Ja kas kummaa, viime viikonloppuna ei tarvinnutkaan mennä enää istuksimaan kuppilaan, kun tämä kyseinen nainen olikin samoissa kotipippaloissa. Ja ei tullut ukko yöksi kotiin...Itse en juurikaan baareissa enää käy, ja kun mukana olen ollut ja ollut poikaystäväni ja tuon muijan kanssa samassa porukassa, niin mulla lyö mustasukkaisuus ja muut raivon tunteet niin yli, että vatvon asiaa seuraavat 2 viikkoa. Siispä parempi on pysyä kotona ja yrittää olla ajattelematta asiaa. Mutta sen ajatteleminenkin, että mieheni ihailee jotain toista naista, on niin tukahduttava, etten pysty edes itkemään. En tiedä onko sille tunteelle mitään nimeäkään...
Olen kyllä päätynyt siihen, että minun luontoiseni ihmisen kannattaisi olla sinkku. Minäkin haluaisin olla kaunein ja rakastetuin, siis edes miehelleni, mutta en kyllä koe sitä ikinä vaikka poikaystävä vakuuttelisi (pidän itseäni aika rumanaamaisena).
Minäkin annan mieheni mennä milloin haluaa (eli usein, melkein joka viikonloppu) kavereineen milloin mihinkin, en rajoita hänen menemisiään. Huolimatta mustasukkaisuudesta ja epäilyksistä...
Toivottavasti ongelmasi selviää tavalla tai toisella!
"Olen kyllä päätynyt siihen, että minun luontoiseni ihmisen kannattaisi olla sinkku."
No ei tod. pidä, just sunlaiset pitääkin olla parisuhteessa
"Minäkin haluaisin olla kaunein ja rakastetuin, siis edes miehelleni, mutta en kyllä koe sitä ikinä vaikka poikaystävä vakuuttelisi"
Voi hyvänen aika. Miehenhän pitää pitää naista kuin kukkaa kämmenellä. Voi että kun tapaisin sinunlaisesi naisen, johon voisi rakastua.
Aika törkeetä ottaa toisesta kuvia...... Ei juma. Eikö temperamenttisi jo räjähdä?