Omistan itse keskikokoisen, kiltin, tyytyväisen sheltin. Joskus ulkona kävellessäni törmään näihin eräisiin pienkoiran omistajiin, joille koirani rotu kertoo ilmeisen automaattisesti, että koirani/omistaja(minä) haluaa tottakai tutustua. Tätä seuraa jopa mahdollisesti se, että päästät armaan puppejeppemantasi koko hihnan (sekä tien) leveydeltä minua ja koiraani odottamaan. Itse samalla otan koirani vierelleni ja lyhennän hihnan niin lyhyeksi että pitäisi olla selviö etten ole seurustelutuulella.
Olen eräitä kertoja joutunut sitten kävelemään melkein puppejeppemantan ylitse, koska tie ei riitä, eikä omistaja tajua väistää hauvaansa edes puolta metriä.
Toki tajuan olla kiitollinen että koirani ei ole jokaiselle vastaantulijalle haukkuva, mutta silti se ei tarkoita että omistajalla olisi aina aikaa tai halua tutustua.
Olen eräitä kertoja joutunut sitten kävelemään melkein puppejeppemantan ylitse, koska tie ei riitä, eikä omistaja tajua väistää hauvaansa edes puolta metriä.
Toki tajuan olla kiitollinen että koirani ei ole jokaiselle vastaantulijalle haukkuva, mutta silti se ei tarkoita että omistajalla olisi aina aikaa tai halua tutustua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samoin myös sinne vaan. En tajua miksei ihmiset anna olla rauhassa. En aina jaksa että kaikki tulevat lässyttämään pienellä kääpiöpinserilleni. Vaikka se onkin supersöpö. Itse lyhennän hihnan,koitan kulkea huomaamattomasti ohi.
Kaikista ärsyttävimpiä ovat pikkulapset jotka saattavat yhtäkkiä hypätä jostain puun,kulman takaa koiran luo. Ja koira saa sätkyn,sitten ihmettelevät kun koiraa ei huvita tulla niiden luo rapsuteltavaksi..Vaikka muuten tulee toimeen kaikkien kanssa.(Siis ihmisrakas)Monet ihmiset näyttävät pitävän pikkupiskiäni jonain leluna,joka aina jaksaa tervehdykset ja kaikki mahdolliset.
Ja varsinkin en itse jaksa aina kaikenmaailman mopen omistajia sekä mummoja jotka tulevat lässyttämään...
Mutta minkäs teet..ELÄMÄ ON..
On vaikea olla kiltti kun närästää ja niin eespäin... ;)
Meillä oli aiemmin cavalier king charles spanieli, söpö kuin mikä. Aina sai olla toppuuttelemassa vastaantulijoita, koirallisia ja koirattomia. Lenkeistä ei meinannut tulla mitää kun aina piti pysähtyä juttelemaan. Jos meni nopeasti ohi, sai kuulla marmatusta kuinka ikävä ihminen olen, ettei minulla pitäis koiraa ollakaa ym.ym.
Nyt meillä komea, suuri husky, jolla jäänsiniset silmät. Eipä ole enää tätit rapsuttelemassa ;) vaan saadaan lenkkeillä rauhassa.
Olipas hauska viesti! Joku kertoi myös, miten kaikki roikkuivat rotikkapennun kimpussa pusuttelemassa, mutta yhtäkkiä siitä kasvoikin tosi pelottava, ja koira itse oli ihmeissään, kun ei kukaan enää kumartunutkaan sen puoleen höpsöilemään...