Olen väsynyt tallaaja
En minä vaatisi paljoa
Toivoisin vain kainalon
johon joskus käpertyä
Jonkun, joka arvostaa
minua tällaisena,
hiukan jääräpäisenä,
kuitenkin joustavana
Ettei minun tarvitsisi pelätä
Yrittää olla jotain muuta
Toivoisin voivani arvostaa
häntä sellaisenaan
Ettei hän yritä olla jotain
jota ei ole
vain miellyttääkseen minua
Toivoisin molemminpuolista
luottamusta
Taitoa puhua,
puolustaa rakkaitaan
Olen väsynyt tallaaja
ja minä pelkään
Niin turhaan yritän...
En minä vaatisi paljoa
Toivoisin vain kainalon
johon joskus käpertyä
Jonkun, joka arvostaa
minua tällaisena,
hiukan jääräpäisenä,
kuitenkin joustavana
Ettei minun tarvitsisi pelätä
Yrittää olla jotain muuta
Toivoisin voivani arvostaa
häntä sellaisenaan
Ettei hän yritä olla jotain
jota ei ole
vain miellyttääkseen minua
Toivoisin molemminpuolista
luottamusta
Taitoa puhua,
puolustaa rakkaitaan
Olen väsynyt tallaaja
ja minä pelkään
Niin turhaan yritän...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ota kädestä, tallataan yhdessä ainakin vähän matkaa.
Kyllä me tytöt jaksetaan, sinäkin *Pörröinen* ;)
ystävä. Silloin väsyttää eniten, kun tilanteen ensimmäisen kerran tajuaa. Mutta kyllä se kai tästä... ystävien tuella!
Siis iso kiitos, vähän matkaa yhdessä... pahimman yli! =)
mutta siltikin niin paljon.
Kuinka tärkeä se syli onkaan, johon saa käpertyä
ja se, että joku arvostaa Sinua omana itsenäsi.
Sama pätee tietysti toisinkin päin, mutta silloin
rakkaus onkin läsnä.
Kyllä me kaikki toisinaan elämän poluilla
väsymme, mutta eteenpäin elävän mieli.
Kiitos runostasi, SIINÄ oli paljon.
kiitos sanoistasi! =D
Eipä tuon enenmpää paljoo voi enää vaatiakkaan! :)) Mutta vähempään ei kannata tyytyäkkään! :)
Hetki joskus kannattaa odottaakin..vaikka kutoa sukat tai maalata astioita tai kirjoittaa muutama runo tai... ja sitten kuin varkain odotuksesi päättyy 'hoplaa' siin se sit on....ja kasa muistoja menneestä yksinäisestä ajasta..;þ
Mukvaa iltaa, mitä ikinä sitten teetkin! *Muru pitää peukkua ylös* ;D
kiitos, Murukulta!
Vähempään ei pitäisi tyytyäkään, niinpä niin! *Huoh!* =D