T.M. kirjoittaa kuuliaisuudesta Jumalan sanalle:
"Kun uskovan ihmisen omaatuntoa ohjaa Jumalan sana, se yhtyy Jumalan seurakunnan opetukseen."
Onko siis niin, että Jumalan sana on oikeaa silloin kun se yhtyy seurakunnan opetukseen?
Voisiko ajatella seurakunnan opetuksen olevan oikeaa kun se yhtyy Jumalan sanaan?
T.M.: opetushan johtaa siihen, että tästä maallisesta seurakunnasta kiinni pitämällä varmistaa pelastuksen, ts.Pyhä Henki poistuu seurakunnasta vain jos seurakunta tekee päätöksen Pyhän Hengen ulkoistamisesta. Puhutaan vanhoillislestadiolaisuuden opetuksen olevan mm. lukijalaisuuden perua. Onko siis nykyajan lukijalaisuus tehnyt päätöksen että uskotaan Jumalan Sanan vastaisesti.
Ajatellaanpa, että vanhoillislestadiolaisuus jakautuisi kahtia siten, että porukoiden erona olisi suhtautuminen televisioon. Toisilla olisi täyskielto, toiset hyväksyisivät opetuskäytön ja seuraamisen naapurissa/shellillä/hotellissa. Voisiko uskovainen ihminen osata valita oikean joukon seuraamalla seurakuntaa vai olisiko otettava käyttöön paremmat konstit, esim. omatunto ja Jumalan Sana. Kysykää Topilta.
T.M. jatkaa:
"Jos omatunto irtaantuu Jumalan sanasta, vääristyy myös käsitys kristityn vapaudesta. Käytännössä se ilmenee noin kutsuttuna omalakisena ajatteluna: koska tämä ei minusta tunnu synniltä, voin hyväksyä sen"
Eipä paljon jätetä omalletunnolle sijaa.
Mitäpä jos omatunto EI irtaannu Jumalan Sanasta, mutta seurakunnan sanastu kylläkin, ilmeneekö meillä kristillisyydessä tämäkin omalakisena ajatteluna?
Kyllä meillä sittenkin taitaa olla seurakuntajumala. voivoi.
"Kun uskovan ihmisen omaatuntoa ohjaa Jumalan sana, se yhtyy Jumalan seurakunnan opetukseen."
Onko siis niin, että Jumalan sana on oikeaa silloin kun se yhtyy seurakunnan opetukseen?
Voisiko ajatella seurakunnan opetuksen olevan oikeaa kun se yhtyy Jumalan sanaan?
T.M.: opetushan johtaa siihen, että tästä maallisesta seurakunnasta kiinni pitämällä varmistaa pelastuksen, ts.Pyhä Henki poistuu seurakunnasta vain jos seurakunta tekee päätöksen Pyhän Hengen ulkoistamisesta. Puhutaan vanhoillislestadiolaisuuden opetuksen olevan mm. lukijalaisuuden perua. Onko siis nykyajan lukijalaisuus tehnyt päätöksen että uskotaan Jumalan Sanan vastaisesti.
Ajatellaanpa, että vanhoillislestadiolaisuus jakautuisi kahtia siten, että porukoiden erona olisi suhtautuminen televisioon. Toisilla olisi täyskielto, toiset hyväksyisivät opetuskäytön ja seuraamisen naapurissa/shellillä/hotellissa. Voisiko uskovainen ihminen osata valita oikean joukon seuraamalla seurakuntaa vai olisiko otettava käyttöön paremmat konstit, esim. omatunto ja Jumalan Sana. Kysykää Topilta.
T.M. jatkaa:
"Jos omatunto irtaantuu Jumalan sanasta, vääristyy myös käsitys kristityn vapaudesta. Käytännössä se ilmenee noin kutsuttuna omalakisena ajatteluna: koska tämä ei minusta tunnu synniltä, voin hyväksyä sen"
Eipä paljon jätetä omalletunnolle sijaa.
Mitäpä jos omatunto EI irtaannu Jumalan Sanasta, mutta seurakunnan sanastu kylläkin, ilmeneekö meillä kristillisyydessä tämäkin omalakisena ajatteluna?
Kyllä meillä sittenkin taitaa olla seurakuntajumala. voivoi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Kyllä meillä sittenkin taitaa olla seurakuntajumala. voivoi."
Teit mielestäni täysin oikeat johtopäätökset ja oikeat arviot kirjoituksesta.
Tuo Määttätopin kirjoitus edustaa tyylipuhdasta heikkisaarislaista opetusta ja todistaa sen, ettei mikään ole muttunut sitten 70-luvun, vaikka joskus sellaistakin on muka aistivinaan.
Meikäläiseen ei tuo opetus onneksi ulotu eikä tehoa, mutta tulee surku näiden harhautuneiden opettajien ja heitä seuraavien opetuslasten puolesta. :-(
Ei sulla Joosua nyt ehkä oikeasti kuitenkaan mikään surku ole... "murheeksi" on paljon verhottu, se voi pitää sisällään mitä vaan. Ehkäpä sinua paremminkin vaan pikkasen ärsyttää :-)
Avaajalle. Etkö sinä jo Topia ole oppinut tuntemaan? Aika moni on jo kauan sitten päätynyt tyynesti hyppäämään yli aina kun näkee Päivämiehessä kirjaimet TM. Suosittelen sullekin.
Jos itse olisit kokenut sen ilmapiirin, mikä hoitokokouksissa vallitsi silloin aikanaan, luulenpa ettet paljon naureskelisi niille muistoille. Sanon tämän vakavissani. Aina kun kuulen puheenvuoroja, joissa tunnistan 70-luvun "sävelen", ikävät muistot palaavat mieleen. Tämänkin sanon vakavissani.
sillä voi kuvata 70-luvun ilmapiiriä. Hoitokokoukset se aiheuttivat ja sen takia olen ollut masentunut ja ahdistunut.
Vasta Naatuksen haastattelun jälkeen uskalsin nähdän sen oikean sylttytehtaan (hoitokokoukset), joka on ollut minun ahdistuksen takana.
Vl-uskovaisia arvostellaan monesti heikosta itsetunnosta, joka johtuu ahdistuneisuudesta.
Ahdistuneisuus aihettaa kielteisen minäkuvan, johon liittyy passiivisuus, epävarmuus omista kyvyistä, pelko, stressi, sisäänpäinkääntynyt ilmaisu ja ennakkoluuloinen, torjuva asenne kaikkea uutta kohtaan.
Kun vl-uskovaisia arvostellaan ihan aiheesta esim. suhtautumisesta muihin eri tavalla uskoviin ihmisiin, ne kaikki ennakkoluulot johtuvat meidän kielteisestä minäkuvasta joka syntyi hoitokokousissa, koska meidän (seurakunnan) omat ajatukset eivät olleet mitään, vain SRK osasi sanoa mikä on oikein.
Sama meno näyttää jatkuvan PM:ssä, vain he osaavat sanoa miten uskon asiat menevät.
jos uskomisen ja pelstuksen asioita vääristellään Siionin julkaisuissa.
Kaikki mitä kirjoitit on varmasti totta. En epäile yhtään, etteivätkö ainakin herkät ihmiset ahdistuneet jo pelkästään siitä ilmapiiristä saatika sitten he, jotka joutuivat syytetyiksi.
En tiedä, onko ahdstuksesi yhtään helpottunut seen jälkeen kun tiedostit syyn ahdistuneisuuteesi, mutta hyvin monet ovat palstalla kertoneet keskustelujen auttaneen ta tuoneen paljonkin helpotusta. Varmaankin jo se, että havaitsee, ettei ole asian kanssa yksin, on helpottavaa.
Toivon sydämestäni, että vihdoinkin pääsisit lopullisesti eroon ahdistuksestasi. Tiedät varmaan itse parhaiten, millä tavalla.
teologi tuo päätoimittaja. Luo uutta teologiaa koko ajan. Jalat on irti maasta.
ei kannata lukea muuta kuin otsikko ja kirjoittaja.
Maallikot ovat aina olleet parhaita teologeja vl-liikkeessä. Heidän keskuudessaan syntyi oppi Jumalan valtakunnasta ja erehtymättömästä seurakunnasta, jolle tulee olla kuuliainen.
ja urheilusivut. Niin keljuttaa.
Lehti oli hyvin lukijaa holohoava. Tyyliin
- SRK julkaisusta löydämme vastausken kaikiin elämän kysymyksiin
- SRK julkaisuja voi lukea huoeltta lapsille (ilman kritiikkiä)
- SRK julkaisujen perustana on raamatun sana
Nämä ovat väittämiä jotka on kirjoitettu niin kuin ne tulisi otaa juuri näin. Niin kuin kakki mitä on kirjoitettu SRK julkaisuihin on kritiikittä oikein. Kaiken voi niellä ilman että yhtään pohtii asioita syvällisemmin. SRK julakisuista löydämme sen ainoan oikean ratkaisumallin. Ei asioita tarvitse itse ajatella lainkaan.
Tuo lehti tuuditaa meitä taas ihan vääränlaiseen kritiikittömyyteen ja ajatteluun ettei SRK voi erehtyä missään kohdassa. Että kaikki missä on tuo SRK logo on kritiikittä oikein. Eli kaiken mikä siltä taholta tulee voime hyväksyä sellaisenaan.
Voimeko todella? Mediakriittinen pitää olla silloinkin kun julkaisijana on SRK. En voi mitään sille että pidän jossain määrin SRK julkaisuja todellisuutta kaunistelevina. Todellisuus on usein hyvin raakaa.
josta hoitajat eivät vieläkään ole saaneet ymmärrystä parannukseen.
"Jos omatunto irtaantuu Jumalan sanasta, vääristyy myös käsitys kristityn vapaudesta. Käytännössä se ilmenee noin kutsuttuna omalakisena ajatteluna: koska tämä ei minusta tunnu synniltä, voin hyväksyä sen"
muodostavat seurakunnan "ääneen".
Hoitokokousvuosina yksittäiset henkilöt ajoivat omia etujaan uskon varjolla muka seurakunnan nimissä. Näissä tapauksissa ei ollut kysymys seurakunnan äänestä, koska hoitajien sydämentila ei ollut oikea.
Kiinnostunut asiasta.