Vauvoille kaivataan kipeästi uusia sijaisperheitä
28.9.2007 kello 12:22
Tampereen seudulla on ollut lastensuojelussa käytössä vuoden 2005 syksystä lähtien perhehoidon malli, jossa kaikki alle 3-vuotiaat lapset sijoitetaan laitoshoidon sijaan perhehoitoon. Tähän asti hyvin toiminutta mallia uhkaa nyt kuitenkin huutava pula uusista sijaisperheistä.
Sijaishuoltopaikat Tampereelle ja ympäristökuntiin hankkii keskitetysti Tampereen kaupungin toimintoihin kuuluva Asiakasohjaus Luotsi, jonka päällikön Matti Virtasen mukaan perhehoidon puolesta puhuvat sekä lapsen etu että eurot.
- Tutkimukset osoittavat, että laitoshoito on riski pienen lapsen terveelle kehitykselle. Perhehoito on ehdottomasti paras vaihtoehto, koska vauvaikäisen kehityksen kannalta on tärkeää, että hänellä on sama turvallinen hoitaja. Perhehoidon puolesta puhuvat myös eurot, sillä perhehoito on kunnille neljä kertaa edullisempi vaihtoehto kuin laitoshoito. Mallin myötä on saatu myös selkeää säästöä, sillä päivystävien sijaisperheiden ansiosta olemme voineet lopettaa toisen alle 12-vuotiaiden päivystysosaston, Matti Virtanen sanoo.
Kaksi vuotta sitten käyttöönotetun perhehoidon mallin ansiosta kaikki alle 3-vuotiaat pienet lapset on nyt saatu sijoitettua Tampereella ja lastensuojelun seudulliseen yhteistyöhön kuuluvassa kymmenessä lähikunnassa sijaisperheisiin laitoshoidon sijaan. Se on valtakunnallisestikin ansiokas saavutus, sillä missään muualla Suomessa ei ole vastaavanlaista mallia. Lastensuojelutyötä tekevien suurena huolenaiheena on nyt kuitenkin uhka sijaisperheiden loppumisesta.
- Sijaisperheiden ansiosta olemme saaneet kaikki vauvat pois laitoksista. Olemme kuitenkin surullisen tilanteen edessä, jos uusia sijaisperheitä ei löydy. Uhkana on, että joudumme jatkossa sijoittamaan alle 3-vuotiaita laitoksiin, Virtanen toteaa.
Lastensuojelussa onkin nyt aloitettu sijaisperheiden löytämiseksi aktiivinen rekrytointikampanja, jonka tavoitteena on saada päivystäviksi sijaisperheiksi tavallisia perheitä, jotka olisivat valmiita ottamaan lapsen hoitoonsa kriisitilanteissa hyvin lyhyelläkin varoitusajalla ja ovat myös valmiita tarvittaessa ryhtymään lapsen pidempiaikaiseksi sijaisperheeksi.
Sijaisperheet valmennetaan
lapsen hoitamiseen
Sijaisperheenä toimimisessa on useita erilaisia vaihtoehtoja ja kaikenlaisia sijaisperheitä tarvitaan jatkuvasti. Sijaisperheeksi ryhtyville annetaan tarvittava koulutus, valmennus ja ammatillista tukea. Yhtenä vaihtoehtona on myös tukiperheenä toimiminen. Tukiperheet tukevat lapsen biologisten vanhempien jaksamista tarjoamalla lapselle hoitoa tavallisesti yhden viikonlopun kuukaudessa.
Tampereella ja seudulliseen yhteistyöhön kuuluvilla lähikunnilla on tällä hetkellä noin 224 toimivaa sijaisperhettä. Viimeisen vuoden aikana on Luotsiin saapunut noin 250 sijoituspyyntöä, joiden perusteella noin 40 lasta on sijoitettu sijaisperheisiin.
Lastensuojelun seudulliseen yhteistyöhön kuuluu vuoden 2006 syksyllä tehdyn sopimuksen mukaan Tampereen lisäksi Kangasala, Ylöjärvi, Nokia, Pirkkala, Lempäälä, Vesilahti, Akaa, Valkeakoski, Urjala ja Kylmäkoski.
Sijaisperhetoiminnasta kiinnostuneille järjestetään tänä syksynä tilaisuuksia, joissa sosiaalityöntekijät sekä toimiva sijaisperhe kertovat toiminnasta. Tilaisuudet ovat tiistaina 9.10.2007 klo 18 Tampereella Sote-talossa Satamakatu 17 B, maanantaina 12.11.2007 klo 18 Oriveden opistossa sekä tiistaina 27.11.2007 klo 18 Ikaalisten kylpylän kokoustiloissa.
Teksti: Aila Rajamaki
Asiakasohjauksen päällikkö
Matti Virtanen
0500 628 338
http://www.tampere.fi/teksti/perhepalvelut/ajankohtaista/t070928e.html
28.9.2007 kello 12:22
Tampereen seudulla on ollut lastensuojelussa käytössä vuoden 2005 syksystä lähtien perhehoidon malli, jossa kaikki alle 3-vuotiaat lapset sijoitetaan laitoshoidon sijaan perhehoitoon. Tähän asti hyvin toiminutta mallia uhkaa nyt kuitenkin huutava pula uusista sijaisperheistä.
Sijaishuoltopaikat Tampereelle ja ympäristökuntiin hankkii keskitetysti Tampereen kaupungin toimintoihin kuuluva Asiakasohjaus Luotsi, jonka päällikön Matti Virtasen mukaan perhehoidon puolesta puhuvat sekä lapsen etu että eurot.
- Tutkimukset osoittavat, että laitoshoito on riski pienen lapsen terveelle kehitykselle. Perhehoito on ehdottomasti paras vaihtoehto, koska vauvaikäisen kehityksen kannalta on tärkeää, että hänellä on sama turvallinen hoitaja. Perhehoidon puolesta puhuvat myös eurot, sillä perhehoito on kunnille neljä kertaa edullisempi vaihtoehto kuin laitoshoito. Mallin myötä on saatu myös selkeää säästöä, sillä päivystävien sijaisperheiden ansiosta olemme voineet lopettaa toisen alle 12-vuotiaiden päivystysosaston, Matti Virtanen sanoo.
Kaksi vuotta sitten käyttöönotetun perhehoidon mallin ansiosta kaikki alle 3-vuotiaat pienet lapset on nyt saatu sijoitettua Tampereella ja lastensuojelun seudulliseen yhteistyöhön kuuluvassa kymmenessä lähikunnassa sijaisperheisiin laitoshoidon sijaan. Se on valtakunnallisestikin ansiokas saavutus, sillä missään muualla Suomessa ei ole vastaavanlaista mallia. Lastensuojelutyötä tekevien suurena huolenaiheena on nyt kuitenkin uhka sijaisperheiden loppumisesta.
- Sijaisperheiden ansiosta olemme saaneet kaikki vauvat pois laitoksista. Olemme kuitenkin surullisen tilanteen edessä, jos uusia sijaisperheitä ei löydy. Uhkana on, että joudumme jatkossa sijoittamaan alle 3-vuotiaita laitoksiin, Virtanen toteaa.
Lastensuojelussa onkin nyt aloitettu sijaisperheiden löytämiseksi aktiivinen rekrytointikampanja, jonka tavoitteena on saada päivystäviksi sijaisperheiksi tavallisia perheitä, jotka olisivat valmiita ottamaan lapsen hoitoonsa kriisitilanteissa hyvin lyhyelläkin varoitusajalla ja ovat myös valmiita tarvittaessa ryhtymään lapsen pidempiaikaiseksi sijaisperheeksi.
Sijaisperheet valmennetaan
lapsen hoitamiseen
Sijaisperheenä toimimisessa on useita erilaisia vaihtoehtoja ja kaikenlaisia sijaisperheitä tarvitaan jatkuvasti. Sijaisperheeksi ryhtyville annetaan tarvittava koulutus, valmennus ja ammatillista tukea. Yhtenä vaihtoehtona on myös tukiperheenä toimiminen. Tukiperheet tukevat lapsen biologisten vanhempien jaksamista tarjoamalla lapselle hoitoa tavallisesti yhden viikonlopun kuukaudessa.
Tampereella ja seudulliseen yhteistyöhön kuuluvilla lähikunnilla on tällä hetkellä noin 224 toimivaa sijaisperhettä. Viimeisen vuoden aikana on Luotsiin saapunut noin 250 sijoituspyyntöä, joiden perusteella noin 40 lasta on sijoitettu sijaisperheisiin.
Lastensuojelun seudulliseen yhteistyöhön kuuluu vuoden 2006 syksyllä tehdyn sopimuksen mukaan Tampereen lisäksi Kangasala, Ylöjärvi, Nokia, Pirkkala, Lempäälä, Vesilahti, Akaa, Valkeakoski, Urjala ja Kylmäkoski.
Sijaisperhetoiminnasta kiinnostuneille järjestetään tänä syksynä tilaisuuksia, joissa sosiaalityöntekijät sekä toimiva sijaisperhe kertovat toiminnasta. Tilaisuudet ovat tiistaina 9.10.2007 klo 18 Tampereella Sote-talossa Satamakatu 17 B, maanantaina 12.11.2007 klo 18 Oriveden opistossa sekä tiistaina 27.11.2007 klo 18 Ikaalisten kylpylän kokoustiloissa.
Teksti: Aila Rajamaki
Asiakasohjauksen päällikkö
Matti Virtanen
0500 628 338
http://www.tampere.fi/teksti/perhepalvelut/ajankohtaista/t070928e.html
Vastaukset 18
Vanhimmat
Suomeen on syntymässä (syntynyt) huutolaislapsijärjestelmä ja aivan suomen lakien mukaisesti.
Käsittämätöntä rahanahneutta, kaikillla ja kaikista pitää tehdä bisnestä. Lapsia alennusmyynnissä (lue hoitomaksuja korotetaan).
Toivottavasti EU'sta tulee siihenkin asiaan jonkilainen oikaisu, YK on hampaaton.
..vaikka heti!
MUTTA: jos ottaa sijaislapsen, niin en voi hoitaa työtäni.
Eli miksi ottaisin toisen ihmisen lapsen vastuulleni ja irtisanoutuisin työpaikastani.
Joutuisin kortistoon siinä vaiheessa kun lapsi otettaisiin minulta pois hänen biologiselle vanhemmalle.
Ottaisin mieluummin adoptiolapsen, sillä kun hän tulee meille niin saisin töistä vapaata kunnes lapsi on 3-vuotta.
On surullista että lapset joutuu kasvamaan laitoksissa, mutta se ei johdu sijaisvanhempien vähyydestä vaan heidän biologisten äitien tahdosta.
Jos joku biologinen äiti ei millään kykene huolehtimaan lapsesta niin voisiko silloin ajatella adoptiota, lapsi saisi omat vanhemmat ja häntä ei tarvitsisi pallotella laitoksen, biologisen ja sijaisperheen välillä?
(Ja mitä aikaisemmin lapsi saa oman pysyvän perheen niin sitä paremmin se vaikuttaa hänen kehitykseensä. Pysyvyys on tärkeää! Lapsen kehityksen häiriintyminen ei ole leikin asia.)
"Pysyvyys on tärkeää! Lapsen kehityksen häiriintyminen ei ole leikin asia.) "
Siis väitätkö: ettei laitoshoidossa olevista lapsista voi tulla tasapainoisia ihmisiä?
ettei sijais- tai adoptiolapsesta voi tulla häiriintynyttä?
Se on totta, että pysyvässä perheessä voidaan tehokkaasti vaikuttaa lapsen kehitykseen, persoonan muutos, jopa temperamentin muutosyritykset, ja alistamiset ovat arkipäivää.
Jos lapsi on sijaishoidossa, hänen hoitoaan valvotaan edes jotenkin, mutta adoptiolapsella ei ole mitään kontrollia kuinka häntä kohdellaan.
Eiköhön Suomessa tasapainoisia lapsia ja aikuisia voi tulla yhtä lailla bio-, adoptio- ja sijaisperheistäkin - samoin kuin lastenkodeista.
Kysymys lienee siitä kuinka kauan ja miten lasta on kaltoinkohdeltu ennen kuin lapsi päätyy lastenkotiin tai sijais/adoptioperheeseen.
Mitä vaikeampaa elämää lapsi on kokenut sitä enemmän tarvitaan apua jotta lapsesta kasvaisi eheä ihminen. Ja ihan siis ammattiapua, sijaisvanhemmat ovat yleensä ihan tavallisia vanhempia ilman psykologista koulutusta.
Jos lapsi kasvaa perheessä (bio, sijais tai adoptio) jossa aikuisilla on niin isoja ongelmia itsensä tai vanhemmuuden kanssa että lapsi siitä kärsii, fyysisesti tai henkisesti, sanoo jo maalaisjärkikin (puhumattakaan lapsipsykiatrian erikoisosaajat) että sellainen jättää jälkensä.
Vanhemmuuden tehtävä on auttaa lasta kasvamaan eheäksi ihmiseksi laittamalla lapset tarpeet omien tarpeittensa edelle, huolehtimalla lapsesta, rakastamalla lasta sellaisena kuin lapsi on, laittamalla lapselle rajat ja opettamalla lasta.
Jolleivat biovanhemmat tähän kykene, tarvitaan sijaisvanhempia, adoptiovanhempia tai lastenkoteja. Lastenkodit ovat jopa joissakin tapauksissa varmasti lapselle parempi ratkaisu kuin uusi perhe, suurimmassa tapauksessa kuitenkin perhesijoitus on lapselle parempi kuin laitossijoitus, varsinkin kun on kyseessä nuorempi lapsi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että lastenkodeissa kasvaneista lapsista tulisi jotenkin onnettomampia aikuisia.
Minusta on hienoa että sijaisvanhempia löytyy ja toivottavasti löytyy lisää. Monet arvostelevat sijaisvanhempia ihan kuin olisi heidän syytään että lapsi on otettu sijoitukseen. Kukaan ei uskalla tai halua osoittaa sormellaan biovanhempia vaan kaikki kuona kaadetaan sijaisvanheien niskaan.
Sijaisvanhemmat eivät käsittäkseni saa edes pienen lapsen kanssa pitää vanhempainlomaa, joten jos lasta halutaan hoitaa kotona (mikä usein on sijoituksessa vaatimus/vahva toive), on vanhemman pahimmassa tapauksessa irtisanouduttava työpaikastaan (mitä alle kolmivuotiaan biologisen lapsen kanssa ei tarvitse tehdä).
Moniko sellaiseen olisi valmis edes biologisen lapsen kohdalla ? Kyllä monilla taloudelliset seikat vaikuttavat siihen, jäädäänkö kotiin hoitamaan biologisiakin lapsia.
Adoptiovanhemmat aina valittavat siitä, kuinka he ovat lapsiensa omia vanhempia ja kuinka adoptiolapset ovat heidän omia lapsiaan.
Yllä oleva viesti kuitenkin osoitti jälleen yhden adoptiohenkisen ihmisen mielipiteen siitä, miten vain adoptiovanhemmat ovat lapselle omia vanhempia ja biologiset vanhemmat ovat vain biologisia. Vaikka biologiset vanhemmat eivät pystyisi lapsesta huolehtimaan lyhyen ajan verran tai vaikka koko lapsen lapsuuden ajan, niin ei kai heidän vanhemmuus mihinkään katoa.
t. ei-biologisten vanhempien kasvattama lapsi, jolla on kahdet omat vanhemmat.
Mitä hyötyä on siitä, että osoitellaan sormella yhtään ketään? Lapsi on voinut joutua lastensuojelun piiriin esim. vanhempiensa ongelmien takia, mutta nämä vanhempien ongelmat johtuvat usein heidän omien vanhempiensa ongelmista. Pitäisikö siis osoitella sormella bio-isovanhempia vai heidän vanhempia vai heidän vanhempia? Tähän yhtälöön kun lisätään sosiaalityöntekijöiden ja ammattiauttajien virheet sekä sijaiskasvattajien (sijais-/adoptiovanhemmat) omat henkilökohtaiset ongelmat sekä inhimilliset virheet, on yhtälö jo liian vaikea pahimman syyllisen löytämiseksi.
Eikö mieluummin pitäisi ymmärtää menneisyyden ongelmia sekä niiden vaikutukset lapsen elämään ja siirtää katse kohti tulevaisuutta pyrkien kohti parempaa?
Oletko koskaan seurannut millaista sijaisperheen elämä on?
Kuinka kontrolloitua se on lapsen saavuttua perheeseen?
Minä olen läheltä seurannut sijaisperheen elämää, kyllä siinä annetaan perheelle vapaat kädet kasvatuksen suhteen.
Mutta jatka sinä kasvuasi vaaleanpunaisissa unelmissa.
Ja väännä toisten kirjoituksista väärennöksiä joita toinen ei ole edes kirjoittanut.
Eli minun olisi mielestäsi pitänyt kirjoittaa koko ajan vain omista vanhemmista.
Tarkoitukseni oli vain erottaa kirjoittaessa kahdet erit vanhemmat toisistaan.
Ja samalla halusin tuoda esille että adoptioperheessä äiti voi pitää lapsia omina lapsinaan, eikä lapsina jotka pyörivät perheessä omien biologisten lasten tilalla.
Mutta näköjään se on ihan sama mitä kirjoittaa, aina joku tulee haukkumaan! :(
"Kysymys lienee siitä kuinka kauan ja miten lasta on kaltoinkohdeltu ennen kuin lapsi päätyy lastenkotiin tai sijais/adoptioperheeseen."
Tiedän, tiedän. Tämä on sama vanha veisu johon nojaten adoptiolasta voi kohdella miten tahtoo. Jos ongelmia tulee, silloin poikkeuksetta vedotaan lapsen kärsimään kohteluun ennen adoptiota. En tiedä yhtään tapausta, jossa olisi asetettu kyseenalaiseksi lapsen nykyinen kohtelu.
Esim. jos lapsi on aliravittu vuosia adoption jälkeen, onko syy aina lapsen? Olisiko joskus syytä vilkaista peiliin, kun sitä syyllistä pitää etsiä?
Jos lasta on kaltoin kohdeltu ennnen huostaanottoa, ei se oikeuta adoptiovanhempia kohtelemaan lasta epäinhimillisesti.
Siis edelleen, jos avanhemmat yrittävät muuttaa lapsen temperamenttia, alistavat, muuttavat lapsen persoonaa itsensä kaltaiseksi, sellaiset hirviöt kuuluvat linnaan.
Kuka on osoittanut sormalle ketäkin?
Jos ajatellaan niin että aikuinen ei ole vastuussa omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään siksi että hänen vanhemmillaan on ollut ongelmia, niin mihin päädymme?
Jokainen voisi käyttäyty miten vain ja syyttää vanhempiaan.. Minusta jokaisen on kannettava vastuu omasta itsestään ja jos saa aikaiseksi lapsen niin silloin myös tästä lapsesta!
(Enkä todellakaan osoita nyt sormella ketään!)
Ei kai kukaan järkevä ihminen syytä omista virheistään muita ihmisiä?
Mutta olen kanssasi samaa mieltä kirjoituksesi loppuosasta:
"Eikö mieluummin pitäisi ymmärtää menneisyyden ongelmia sekä niiden vaikutukset lapsen elämään ja siirtää katse kohti tulevaisuutta pyrkien kohti parempaa?"
Pitää pyrkiä kohti parempaa ja jos lapsi ei saa sitä OMIEN biologisten vanhempiensa taholta, vaan lapsi kärsii niin että siitä on vaaraa hänen kehitykselleen, pitää hakea apua!
Ja tiedän sen että kun lapsi annetaan adoptioon niin voi olla ettei omalla biologisella äidillä ole mitään ongelmaa, vaan hän haluaa vain lapselle erilaisen elämän.
Ja lapsella on niin kuin kirjoitit: kahdet omat vanhemmat.
KIRJOITINKIN: '....Jos lapsi kasvaa perheessä (bio, sijais tai adoptio) jossa aikuisilla on niin isoja ongelmia itsensä tai vanhemmuuden kanssa että lapsi siitä kärsii, fyysisesti tai henkisesti, sanoo jo maalaisjärkikin (puhumattakaan lapsipsykiatrian erikoisosaajat) että sellainen jättää jälkensä....'
Eli huomioin kirjoituksessani sekä bio-, sijais- ja adoptiovanhemat.
ei valvota yhtään millään tavalla!
Siinä se järkyttävä pointti onkin sen lisäksi, että viranomaiset ovat ottaneet oikeudekseen huostaanottaa hyvistä perheistä lapsia esim. oppimisongelmien ja koulunkäyntivaikeuksien takia. Toinen suuri ryhmä, joihin kohdistuu asiattomia lastensuojelutoimia, ovat neurologisten oireyhtymien lapsia. Jos vanhemmat ohjataan lapselle apua hakiessaan psykiatrian klinikkaan, jossa vallitsee psykodynaamisen koulukunnan ajattelu, lapsi otetaan sisään sairaalaan tutkimuksiin, eivätkä vanhemmat saa häntä sieltä enää neurologisiin tutkimuksiin, vaikka se olisi lapselle oikeaa apua. Lapsi huostaanotetaan psykiatrian puolelta ja hän jää ilman oikeaa tutkimusta ja hoitoa.
Älkää ihmeessä ottako sijaislapsia!
Ehkä joskus 50:n vuoden kuluttua saamme lukea viime vuosien lastensuojelun historiaa koko karmeudessaan, mitä ihmisoikeusrikoksia "lapsen edun" nimissä tapahtuu tämän päivän Suomessa. Pienenä vähemmistönä ovat oikeasti huonoista kotioloista turvaan pelastetut, yli puolet huostaanotoista pitäisi purkaa välittömästi!
Kyllä sijaisperheissäkin vanhemmat voivat pitää heille sijoitettuja lapsia ihan ominaan ellei kyse ole esim. lyhytaikaisesta kriisisijoituksesta. Minusta tässä on oikeastaan kyse rakkauden venymisen käsitteestä. Joku pystyy rakastamaan kummilapsiaan ja naapurin mummelia, jonkun toisen taas täytyy saada käräjäoikeuden leima, lapsen nimet vaihdettua ja adoptiovanhemman asema ennenkuin pystyy rakastamaan. Kyse on ehkä vanhempien omista kiintymyssuhteista ja luottamuksesta?
Sijoitettujen lasten kohdalla usein puhutaan sijoituksen loppumisen mahdollisuudesta. Aika monet sijoitetut lapset kuitenkin elävät aikuisuuteen asti sijaisperheissä ja osa heistä adoptoidaan alle 18-vuotiaana tai täysi-ikäisinä. Tässä mielessä sijaisvanhemmuus on rajoiltaan epäselvempi löytöretki, joka voi kuitenkin olla erittäin hyvä tapa perheen perustamiseen tai suurentamiseen.
Tuo on kyllä kauhean totta, että sijoitetun lapsen tullessa sijaisperheeseen, yhteiskunnan tulisi mahdollistaa sijaisvanhemmalle vanhempainvapaata nimenomaan lapsen edun vuoksi.
En ole varsinaisesti ulkomaisen adoption vastustaja, mutta koen sen kyllä toisaalta todella loukkaavana. Olen itse muuttanut sijaisperheeseen 2-vuotiaana ja minut adoptoitiin ko. perheeseen 15-vuotiaana. Perheessäni oli 2 biologista lasta ennen minua. Nykyisin kuulen sosiaalityöntekijöiltä ja luen lehdistä tällaista: Ulkomaisen adoption suosio on noussut huimasti, mutta samalla adoptioon tulevien lasten määrä on laskenut ja kansainvälisen lapsikaupan yhteyksiä adoptioon joudutaan pelkäämään. Samaan aikaan Suomessa tuhannet pienet lapset ovat ilman turvallista kotia ja aikuisia huolenpitäjiä, joihin he voisivat kiintyä.
Siitä minä alunperin kimmastuin, kun luin viestistäsi että biologiset äidit voisivat antaa lapsilleen "omat vanhemmat" antamalla lapsen adoptioon. Minun mielestäni siis sekä bio-, ado- että sijaisvanhemmat ovat "omia" lapsen näkökulmasta. Sinä olisit siis voinut kirjoittaa bio-, ado- ja sijaisvanhemmista, mutta noista ryhmistä vain yhden kutsuminen "omiksi vanhemmiksi" on outoa. Jokainen lapsi päättäköön itse, miksikä eri vanhempiaan kutsuu.
Vanhempien tehtävä on aina vaan sama: Rakastaa lasta ilman vaatimuksia, hoitaa ja suojella lasta sekä kasvattaa ja opettaa lasta omatuntonsa ohjaamana. (Enkä ole uskovainen, vaikka käytin sanaa omatunto.)
Hei kuule... Nyt vasta luin tän sun viestisi ja järkytyin taas. Oletko kenties jonkun jääkylmän ja kivenkovan filosofian kannattaja?
Kun vaadit itseään ottamaan vastuun omasta itsestään, niin otatko silloin huomioon ihmisen, joka on ehkä koko elämänsä ajan joutunut esimerkiksi omien vanhempiensa taholta laiminlyömisen, pahoinpitelyn tai muun hyväksikäytön (esim. aivan liialliseen töihin pakottamisen) kohteeksi. Miten ihminen voi ottaa vastuun itsestään, jos kukaan ei ole koskaan ottanut vastuuta hänestä eikä ole opettanut mitä vastuullisuus on? On hyvin tyypillistä, että rikkinäisestä kodista tuleva nuori ajautuu hyväksikäyttävään ja rikkinäiseen parisuhteeseen. Yhteiskunnan ammattiauttajat eivät kulje betonilähiöissä, aseman nurkilla eikä maaseudulla etsimässä näitä heitteille jätettyjä ja kärsiviä lapsia, nuoria tai aikuisia.
Kirjoitit, että "ei kai kukaan järkevä ihminen syytä omista virheistään muita ihmisiä". Kirjoituksestasi ei käy ilmi, mitä virheitä tarkoitat. Olen edelleen sitä mieltä, että syyllisten etsiminen on hedelmätöntä. Sen sijaan ihmisten elämänhistorian tutkiskelu auttaa usein ymmärtämään, miksi asiat ovat menneet niin kuin ovat menneet.
Jos vanhemmat eivät voi huolehtia lapsestaan, niin siihen voi saada monenlaista apua. Onneksi adoptio ei ole niistä ainoa. Minut on sijoitettu 2-vuotiaana ja adoptoitu 15-vuotiaana. Nykyään on myös esimerkiksi perhekuntoutusta, ensikoteja, terapioita ja muuta apua saatavilla. Joskus huostaanotto, sijoitus ja adoptio ovat silti hyviä ratkaisuja.
Jos sinulla on tällä hetkellä voimia ottaa vastuu itsestäsi, niin ehkä sinulla riittää hieman ylimääräisiä voimia antaa jotain niille, jotka eivät tällä hetkellä jaksa kantaa täydellistä vastuuta itsestään ja mahdollisista lapsistaan. Erilaisista vapaaehtoistyön ja lahjoitusten muodoista löydät varmasti omasi. Sinunkin elämässäsi voi tulla tilanne, jolloin tarvitset muiden apua ja muut kantavat vastuuta sinusta.
kyllä. Minunkin mielestäni tuo kehitys on surullinen. Kuitenkin itselläni ei ole mahdollisuutta edes harkita sijaisvanhemmuutta vaikka olen sitä mieltä että minulta riittäisi rakkautta lapsille, jotka eivät olisi nimissäni laisinkaan.
Mieheni vain ei ole suomalainen enkä voi taata, ettemme haluaisi jossakin vaiheessa muuttaa hänen kotimaahansa Ranskaan. Tällöin ainoa vaihtoehto meille on adoptiolapsi, sillä emme voi -valitettavasti- sitoutua pysymään maassa. Minullekin tämä on suru, sillä olin aiemmin ajatellut sijaisperheyden olevan minua kiinnostava tapa kasvattaa perhettä. Mutta näin kävi.
Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että sijaisvanhemmaksi tulisi ryhtyä nimenomaan rakkauden tähden, ei rahan eikä minkään muunkaan.
Häkkikanalat ovat varmaan monelle tuttu paikka, ainakin tv:stä.
Suomessa naidaan ja tehdään niin paljon lapsia että tulevaisuudessa häkeissä saatetaan kasvattaa vauvat ja lapset.
En voi kenellekään suositella Tampereen kautta sijaislapsia, tiedän liian monta tosi surullista tarinaa siitä millaiseksi muuttuu sosiaalityöntekijöiden "tuki" jos lapsen kanssa tulee ongelmia. Helsinkiä voin ainakin suositella.